sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Deen kontrolli & musta hurmurivarsa

Vaikka ilmat ovat vähän viilenneet sitten viime kerran ja on saanut välillä pukea ulos jopa kevyttoppista päälle, että tämä vilukissa tarkenee, niin siitä huolimatta on nautittu kesästä täysin siemauksin! Kaikista ihaninta onkin, kun on niin valoisaa pitkään ja tuntuu sen vuoksi, että vuorokaudessa olisi enemmän tunteja - joka kylläkin sitten myöhemmin kostautuu univeloilla, kun ei ymmärrä mennä ajoissa nukkumaan... Kesässä kuitenkin ehkä parasta ovat ne uunituoreet uudet maitovarsat, tulevaisuuden lupaukset ja toivot, joihin sisältyy aina paljon unelmia. Jos viimeksi juhlistettiin vähän oman Torstin 1 -vuotis syntymäpäiviä, niin tänään julkaisen muutaman kuvan 4 viikon ikäisestä mustasta oriista, joka pitkän etsinnän jälkeen löytyi ystävälleni, joka on etsinyt itselleen laadukasta kouluvarsaa. Tämä Dante Weltino x Rotspon -yhdistelmä ei kyllä jätä kylmäksi ei suvun kuin ulkoisenkaan olemuksen vuoksi - se on kertakaikkisen upea ilmestys!


Tämä pikkuinen hurmuri saa luvan olla kuvituksena, kun kerron lyhyesti Deen kontrollikäynnistä. Deestä emme ole vähään aikaa ehtineet ottaa mitään uusia kuvia, kun kameramiehen ja minun aikataulut eivät vain kohtaa aina, puhumattakaan säästä.

Torstaina suunnattiin Vermoon tosiaan Deen kontrollikäynnille. Eläinlääkärin kanssa hevosen tutki fysioterapeutti Selma Piha. Dee taivutettiin uudelleen, ja nyt ei ollut enää havaittavissa mitään reaktiota oikean etujalan vuohisnivelessä, eli se on vastannut hyvin hoitoon. Oikean takasen jänteen ruhje ultrattiin ja se oli myös parantunut oikein hyvin. Vielä kuitenkin on jäljellä pieni "muisto" ruhjeesta, joten kylmäystä jatketaan ja jalan tilannetta pitää tarkkailla jatkossa rasituksen lisääntyessä.
Ulkona taivutusten yhteydessä eläinlääkäri ja fysioterapeutti halusivat nähdä Deen juoksutettuna molempiin suuntiin ja täytyy sanoa, että Deen selän liike on nyt todella paljon vapautuneempi ja se vaikuttaa koko sen liikkeeseen ylipäätään ihan älyttömästi. Selän lihakset tosin olivat edelleen kireähköt, mutta edistystä tämän suhteen on silti havaittavissa. Selkää saatiin ojentamaan nyt jo jonkin verran, kun 4 viikkoa sitten se ei ojentunut ollenkaan. Kuitenkin lannealueen ja ristiselän liikkeeseen ei voitu vieläkään olla täysin tyytyväisiä.  Oikean takajalan liike ei jatku lanneselän alueen joustona. Päätimme siis jatkaa vielä tutkimuksia ja ultrata SI-nivel varmuudne vuoksi, löytyisikö sieltä jotain selitystä tälle.

Ultrassa pystyttiin toteamaan, että SI-alue ja ligamentit ovat ok, mutta oikealla viimeisen lannenikaman proc. transversuksen ja sakrumin (ristiluun) välisessä nivelessä vielä yksi uusi uudisluu -löytö, niiden kolmen muun 4 viikon takaisen fasettinivelten välisten löytöjen lisäksi. Ja tämäkin siis oikealla puolella. Tokikaan kaikkea ei pysty ultraamalla näkemään, joten ikuiseksi mysteeriksi jää, onko siellä lisää vaurioita jossain sellaisessa paikassa, johon ei pystytä ylettymään tutkimaan.



Yllä hyvä kuva kertomaan alueesta hevosen takaa, jota tutkittiin. Sinisellä väritetty osa ylhäällä suoliluun "ympäröimänä" on ristiluu (sacrum). Ihan tarkkaa nivelväliä en vaan osaa hahmottaa itsekään, SI-alueella on paljon erilaisia niveliä, mutta jokatapauksessa oikealla puolella.  Kuva: The Irish Field

Hoitona tähän oli SI-alueen lääkitys oikealle puolelle ko. nivelväliin, sekä SI-nivelen yläosan molemmin puolin. Ennen lääkitystä fysioterapeutti teki LS/SI alueen manipulaation, jonka seurauksesta alueen liikkuvuus parantuu. Samalla myös pehmytkudoskäsittely. 

Jatkohoitona tästä eteenpäin oli perjantaina ja lauantaina lupa ainoastaan tarhailla, ja siitä sitten tästä sunnuntaista eteenpäin viikko kävelytystä, jonka voi suorittuu jo osittain selästäkin. Tänään kuitenkin vielä kävelytettiin hevonen maasta, jotta pääsee liikkeelle vielä ilman painoa selässä. Huomenna ajattelin toteuttaa ensimmäisen selästä käsin kävelyn päivällä, ja illalla meidän hoitaja käy vielä tekemässä lenkin maasta. Viikon jälkeen voidaan aloittaa varovaisesti rasituksen lisäämistä, eli ravaamista ja laukkatyöskentelyä. Koota ei saa lainkaan, vaan tarkoitus on edetä eteenpäin aika pitkänä ja pyöreänä. Rasitusta lisätään siis kolmen viikon ajan uuteen kontrolliin asti, jossa tarkastetaan vielä, onko hoito tehonnut sekä fyssari tekee vielä uuden hoidon ja sen jälkeen voidaankin aloittaa tekemään paluuta treeniin. 

Tässä vaiheessa uskaltaa ajatella ja toivoa, että pääsisimme vielä kauden loppupuolella jotain starttailemaan, kuitenkin aikaisintaan elokuussa. Haluan kuitenkin edetä rauhassa, jotta ei tule mitään takapakkeja. Olisi hienoa, jos saisimme nyt nämä ongelmat hallintaan kerrasta ja voisimme valmistautua seuraavan talven yli onnistuneesti kohti kautta 2017, jolloin on realistista odottaa paluuta sille tasolle, jolla olimme toissa vuonna eli sinne 123-130cm tasolle. Kaikki pidetään kuitenkin avoinna, ja edetään ja tehdään sillä tahdilla, miltä hevonen tuntuu. Tästä kaikesta on kuitenkin jäänyt sille muistiin jälki, ja ehkä se juuri henkinen puoli on hevosenkin kohdalla se haastavin osa-alue korjata ja parantaa. Uskon kuitenkin, että emme menneet "liian pitkälle", eli osasin viheltää onneksi pelin poikki ennen kuin hevonen heittää lopullisesti hanskat tiskiin ja menettää innon ja mielenkiinnon hyppäämiseen. Se kuitenkin rakastaa hypätä ja kun kaikki on edes yhtään sinne päin hyvin, niin tuo hevonen tekee kaikkensa esteradalla. Siksi se onkin niin ihana hevonen, se tekee kaiken sydämellään fyysisistä puutteista välittämättä.
Tuntuu edelleen todella huojentuneelta ja hyvältä, että olemme päässeet ongelmaan käsiksi, päässeet hoitamaan niitä ja enne kaikkea, että hevonen on vastannut hyvin hoitoihin ja tämähän tottakai herättää toiveita paremmasta. Pidetään kaikki peukut pystyssä, että nyt olisi kaikki tarpeellinen tehty ja voidaan suunnata katseet eteenpäin!

Loppuun vielä lisää kuvia tästä Dante Weltino -orivarsasta, johon olen totaalisesti ihastunut! Tää on vaan niin hieno! Hienoa, että jälleen yksi rohkea nainen uskalsi toteuttaa unelmansa omasta tulevaisuuden kilpahevosesta. <3

8 kommenttia:

  1. On kyllä hienon näköinen varsa! Ihana kuulla että Deen hoidot on onnistuneet, hoidat sitä kyllä älyttömän hyvin ja paranemiseen ei tosiaan voi käytätä liikaa aikaa, kuten sanoit :) Onko Deellä muuten vakuutus? Jos on niin mistä kaikesta on saanut korvauksia? Olen lukenut keskustelua vakuutuksista jonkin verran ja mielenkiinnosta kyselen. Joku sanoi että ruotsin kautta saisi paremmat vakuutukset, suomessa vakuutus tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa, kun lähes kaikki vaivat on rajattu vakuutuksen ulkopuolelle. Jos sulla on kokemusta ja enemmänkin juttua hevosten vakuutuksista, niin kirjoita vaikka oma postaus siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, Deellä on vakuutus Tapiolassa, ja sillä on vielä se vanha vakuutus, joka on korvannut todella hyvin näitä kaikkia tapahtumia. Uusissa hevosvakuutuksissa on todella huonot ehdot hevosenomistajalle, joten siinä kyllä puntaroi sitä, että laittaisiko saman summan mielummin vuodessa säästöön, kuin maksaisi tyhjästä vakuutuksesta, joka ei sitten tiukan paikan tullen korvaakaan oikein mitään. Ilmeisesti hevosvakuutukset ovat olleet vakuutusyhtiöille aika kannattamattomia, kun tällaisiin ratkaisuihin ovat päätyneet. Toistaiseksi me olemme kuitenkin olleet tyytyväisiä tähän vakuutukseen, ilman sitä olisi tullut moni Deen hoito todella paljon kalliimmaksi. Minulla ei ole oikeastaan tämän vakuutuksen vertaa enempää kokemusta vakuutuksista, muutakuin mitä itsekin olen samanlaisia juttuja kuullut, mitä itsekin kirjoitit.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Se oli tarkoituskin ;) jakaa tätä varsakuumetta vähän muillekin, heh :D

      Poista
  3. Nuo aika suuretkin löydökset tulee varmaan läpi elämän sitä enemmän tai vähemmän vaivaamaan piikittämättöminä? Ihan mielenkiinnosta kyselen, että joudutko säännöllisin välein läpi elämän piikittämään, ettei kipu ala vaivaamaan ja huonontamaan suorituskykyä? Kuinka suuri riski on, että löydökset pahenevat/uudisluu jatkaa kasvuaan ajan myötä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi sanoa, etteikö ne varmasti vaivaisi tulevaisuudessa, mutta eläinlääkärin mukaan löydökset ovat onneksi kuitenkin sen verran pieniä, että Deen pitäisi pystyä treenaamaan ja suorittamaan kivuttomana pitkäänkin. Toki tietenkin, jos ja kun selän tila muuttuu taas vähän jumisemmaksi, on syytä käydä asiaa tutkimassa ja myös hoitamassa. Mitään jatkohoito-ohjeita eläinlääkärikään ei osannut sanoa näiden löydösten takia, eli aika näyttää miten tulee vaivaamaan vai tulevatko ollenkaan enää samalla tavalla. Uudisluut ovat vanhempia, joten ne ovat jo kasvaneet "täyteen mittaansa", mutta tottakai kun ne nivelissä ovat, voi niiden aiheuttama kipu olla mitä vaan tai sitten olla olematta. Tärkeintä onkin, että itse pidän silmät auki nyt jatkossa ja saadaan vahvistettua Deen selän ja takaosan lihaksia entisestään, ja jos jotain oireita on huomattavissa, reagoisin itse riittävän nopeasti - vaikka sitten varmuuden vuoksi tai "turhaankin", nyt pitkitin tätäkin hommaa ihan liian pitkään ja selkä ehti mennä vuosien saatossa todella todella jumiin. Toivon tietenkin parasta, ja pelkään pahinta, mutta aika näyttää!

      Poista
  4. Upea varsa!<3 Toivottavasti Dee alkaisi tästä toipumaan hyvin merkein ja pääsette pikkuhiljaa treeniin :) Ehkä näin kesällä on kuitenkin "kivempi" toipua, kun voi liikkua paljon ulkona, etenkin nyt kun säät ovat olleet aivan ok :) Eihän toipuminen siis ikinä ole mukavaa puuhaa, kun vaatii niin kärsivällisyyttä... Kovasti siis tsemppiä ja kärsivällisyyttä teille toivotan! :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! <3 Ihan mieletön! Ja siinä olet oikeassa ja samaa itsekin olen sanonut, että vaikka toki harmi, että kisakaudella joutuu parantelemaan jne, mutta on tämä aika paljon kivempaa hommaa nyt, kun on kesä ja kivat ilmat, hevonen saa syödä vihreää ja valoa riittää aikaisin aamuyöstä myöhään yöhön! Kiitos paljon sonja! <3 :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot