torstai 2. kesäkuuta 2016

Hei hei mitä kuuluu? osa 3

Klinikalla ja hoitoa toukokuun alussa


Nyt päästäänkin sitten viimeisimpiin kuulumisiin, jonka jälkeen ollaan näiden suhteen blogissakin aika pitkälti ajantasalla! Tässä osassa siis kerron, mitä klinikalla löydettiin Deestä, ja miten meillä tämä toukokuu on sen jälkeen mennyt ja tietenkin miten tästä nyt taas jatketaan.

Aloitetaan siitä klinikkapäivästä, jolle olin varannut ajan Deelle ontumatutkimuksiin sekä selän kuvauksiin. Halusin Deen Vermon klinikalle Ell Laura Muilun nähtäväksi, sillä hän oli muiden näkemieni hevosten kohdalla todella tehnyt vaikutuksen ammattitaidollaan juuri näiden aiheiden parissa. On hyvä löytää itselleen ja hevoselleen parhaiten sopivat eläinlääkärit tiettyihin vaivoihin,  jolloin on mahdollista myös myöhemmin jatkaa saman lääkärin silmän alla, jos tarpeellista ja näin hoidoista on enemmän hyötyä. Tällä hetkellä tuntuukin, että Deetä hoitavat eläinlääkärit ovat nyt todella hyvät: vatsavaivoihin olen aikanaan löytänyt apua omalta spesialistilta, hammashuollon tekee nyt puolen vuoden välein Suomen sen alan ykkönen ja nyt tuntuu, että vihdoin päästään asioissa eteenpäin näiden liikuntaelinvaivojen ynm. kanssa - joita tosin Deellä on ollut todella vähän siitä huolimatta, että se on kilpailutettu nuoresta iästä lähtien.

Moni varmaan muistaa tuoreimmin selkäepäilyni jo viime talven alussa, kun kävimme Pantsun treeneissä ja Dee oli silloin TODELLA kummallinen ja vastahakoinen. Parani kyllä päivien edetessä, mutta se ei ole koskaan aikasemmin ollut noin haluton/pelokas. Silloin heräsin taas epäilemään, että kaikki ei olisi kuitenkaan kunnossa, vaikka vatsa oli saatu kuntoon ja se olikin jo pysynyt hyvän aikaa hyvänä. Konsultoin eläinlääkäriä ja sain kipulääkekuurin, jonka avulla yritin havainnoida, muuttuuko lääkekuurin aikana hevosen käytös, josta olisin voinut päätellä jotain. Ei muuttunut... vai muuttuiko? Kun luen sen aikaisia tekstejä, niin Deehän oli tämän jälkeen kotiestetreeneissä tosi hyvän tuntuinen ja kaikki vaan sujui. Sittemmin olen yhdistänyt asioita lisää. Dee ahdistuu todella paljon siitä, jos tuodaan yhtään lähemmäksi estettä. Joskus tuntuu, että oksereille normaali etäisyyskin on sen mielestä ahdistavan lähellä, se haluaisi hypätä kauempaa. Hierotutin selän itse, soitin Kannuksen Pekan käymään hoitamassa hevosen läpi ja totaalisen tukossa se olikin. Kun Pekka sai isompia jumeja auki, hevosen koko olemus muuttui ja se meinasi suorastaan niiata polvilleen. Seuraavana päivänä juoksuttaessa Dee oli todella huono - ei oikein osannut sanoa, ontuuko se mitä jalkaa vai ontuuko ollenkaan, mutta en ole koskaan nähnyt sen liikkuvan niin huonosti. Sen jälkeen liike lähti paranemaan ja paranemaan. Näiden hoitojen jälkeen vaihdettiin valmennusta, alettiin uuden valmentajan myötä myös antamaan Deelle mahdollisuuden hypätä vähän kauempaakin ja lopulta se alkoi jo tuntua siltä, että sitä voi jopa tuoda yhä usemmin jo vähän lähellekin estettä, ja sen mielestä asia oli ok. Dee alkoi tuntua jo enemmän omalta itseltään - sellaiselta, miltä se on parhaimmillaan tuntunutkin. Rohkea ja innokas itsensä! Meillähän menikin sitten vuoden ensimmäiset kolmet kisat todella hienosti - jopa Riders Innssä Hyvikäällä, joka on ollut edeltävänä vuonna Deelle todella vaikea paikka ja siellä se on aikaisemmin ollut haluttomimmillaan!

Kun hyppääminen lisääntyi kisojen ja valmennusten myötä keväällä, selkä meni taas vähän enemmän jumiin. Se hierottiin pari kertaa ja sen jälkeen taas oli tosi paljon parempi. Ulkokisat Ainossa kuitenkin aiheutti ympäristönä niin paljon jännitystä ja tapahtui se sama efekti, mihin olen aina ennenkin kiinnittänyt huomiota - Dee jännittyy, sen selkä tippuu alas, se jännittyy tästä lisää, hyppy tuntuu vaikeammalta ja lopulta siitä tulee vastahakoinen. Aika selkeää. Nyt, kun näitä asioita vaan enemmän mietin, koen olevani varsinainen idiootti, etten ole ottanut näitä asioita jo vakavemmin aikaisemmin! Etenkin, kun tätä on tullut mietittyä niin paljon. Jo silloin, kun kieltäminen yllättäen alkoi ja paheni, olisi pitänyt hälytyskellojen soida ja viedä hevonen tutkittavaksi saman tein. Aina ei tarvitse soimata itseään ja omia taitojaan ratsastajana. Ja menettää sen takia itseluottamusta! Mutta - se mistä olen nyt kiitollinen ja jopa innoissaan, opin taas ihan hirveästi asioita ja lukemaan tuota hevosta! Niin se vaan on, että ensimmäisen oman hevosen kanssa varmasti tulee tehtyä enemmän kuin paljon asioita kantapään kautta. Jos niistä asioista ottaa opikseen, voi kehittyä entistä paremmaksi hevosten kanssa.

Kuten edeltävässä tekstissä kerroinkin, olin jo ehtinyt Ainon ulkokisojen jälkeen ilmoittaa meidät mukaan toukokuun alussa käytävään Tuusula Derbyyn. Edelleen halusin ajatella, että edeltävien kisojen yllättäinen huonompi menestys johtui vaan ulkokentälle siirtymisen johdosta tapahtuvasta jännityksestä - siellä nimittäin jännitti todella moni muukin hevonen, ei Dee edes ollut pahimmasta päästä. Ajattelin, että me vaan tarvitaan lisää rutiinia. Kunnes vaan suorastaan suutuin itselleni - mitä ihmeen lisää rutiinia??? Meillähän on vuosien saatossa paljon startteja, olemme oikeasti tehneet hyvääkin tulosta nykytasoa isommilta radoilta ja homma on tuntunut helpolta, oli ympäristö sitten missä vain. Ei Dee ole aikaisemmin välittänyt siitä, missä ympäristössä kisat käydään. Ja sitten tein vain päätöksen - peruutin startit, tulevat valmennukset ja soitin ajan Vermoon, johon oli soittopäivästä aikaa n. viikko. Klinikkapäivään asti ratsastin Deetä normaalisti (hyppääminen tosin jätettiin pois), käytiin myös paljon maastossa ja hevonen tuntui hyvältä!


Näitä kuviakin katsoessa en ihmettele yhtään, että monet kerrat tuon viikon aikana ennen klinikkapäivää mietin, että olenkohan vain todella vainoharhainen? Dee oli niin rento ja hyvän tuulinen. Kaikki kävi. Se oli kevyt, tasapainoinen molempiin suuntiin. Mikään ei sileällä ratsastaessa kiinnittänyt sen enempää huomiota - paitsi se, että jouduin taas laittamaan vasemman jalustinhihnan reiän lisää pidemmäksi, sillä tuntui, että muuten tippuisin oikealle satulassa istuessani... Moni sanoikin minulle, että ei tuossa hevosessa vaan ole mitään vikaa. Okei sitten sain yhden toisen ääripään "diagnoosin", jossa henkilö oli sitä mieltä, että hän näkee Deen niin kipeänä etujaloistaan, että sen ontumaa ei pysty sen takia edes todentamaan ja sitä ei pitäisi edes kävelyttää ennen, kuin se on tutkittu. Mutta vaikka nämä arvailut olivatkin niin laidasta laitaan, niin niitä oli silti kiva kuunnella ja muodostaa ja vahvistaa siitä sitten sitä omaa mielipidettä. Ehkä tosin vähän panikoituakin ajoittain lisää, tai sitten alkaa taas epäilemään itseään vainoharhaiseksi... osaisipa hevoset puhua ihmisen kieltä! Ei voi tosiaan sanoa, että "osaisipa hevoset puhua", sillä kyllähän ne kertovat käytöksellään, eleillään ja olemuksellaan meille kaiken aikaa informaatiota, jos vain osataan kuunnella niitä ja ennen kaikkea tulkita niitä oikein.

Klinikkapäivä saapui ja Deetä lähdettiin tutkimaan. Eläinlääkäri tutki ensin sisällä hevosen käsin läpi, testasi sen rangan liikkuvuutta ja teki heti huomioita siitä, että periaatteessa selkä pyöristyy vielä ihan ookoosti, mutta se ei "ojenna" sitä ollenkaan. Tämä on ihan uusi huomio, jota en ole itse huomannut ollenkaan. Olen aina ollut huolissani siitä, että kykeneekä hevonen pyöristämään selkäänsä riittävästi. Kaulastaan se taipui hyvin, tosin aavistuksen huonommin oikealle kuin vasemmalle. Lihaksistosta ell huoimio sen, että oikean puolen selän lihaksisto ei ole ihan yhtä hyvin kehittynyt. Oikea takanen, jota ollaan varmasti Deen elämän aikana eniten tarkasteltu ja tutkittu aina hevosen 1 -vuotis iästä asti, koettiin jälleen tarpeelliseksi ultrata, sillä siinä oli jälleen vähän turvotusta - josta en ole osannut juurikaan olla huolissani. Deellä on ikävä tapa karsinassa etenkin ruoka-aikaan komennella potkimalla oikealla takajalalla karsinan takaseinään ja näin jalka on melkein sen koko elämän ajan aina enemmän ja vähemmän kerännyt nestettä. Olenpa sen nähnyt myös eräällä aikaisemmalla tallilla ollessamme tarhassa potkimassa samaisella koivella putkitarhan tolppaakin, kun naapuritarhalainen oli riittävän ärsyttävä sen mielestä ja provosoi käytöksellään. Dee on aina ollut tosi kipakka mielenilmaisuissaan, vaikka muuten se onkin hirmuisen ystävällinen luonteeltaan. Siis ihmisille. Hevosystäviä se on saanut vasta viimevuosina vähän enemmän ja se on alkanut jopa tykkäämään nykyisestä karsinanapuristaan, mikä on ihana asia :)
Eläinlääkäri kysyi kaikkia mahdollisia kysymyksiä ja minä kerroin kaiken mitä, vain muistin. Oleellisinta oli se, että tuntui siltä, että istun selässä vinossa (ei voi johtua satulasta, se on jo kertaalleen vaihdettu, jalustinhihnat vaihdettu ja muiden hevosten selässä minulla ei vastaavaa ongelmaa ole, joten ei voi johtua omasta isosta vinoudestakaan), mutta silti hevonen on todella suora, se ei ole toispuoleinen mihinkään suuntaan ja on aika tasavahvan oloinen. Hypyissä sen sijaan huomaa vinoutta, hevonen laskeutuu aina vähän kuin tippuen oikealle. Hyppyyn hevonen haluaisi lähteä mielummin aina kauempaa, lähemmäksi tultaessa ahdistuu. Väistöt ovat olleet todella hankalia, hevonen ei haluaisi tehdä väistöliikkeitä kovin mielellään ja jännittyy näistä - välillä tosin on parempia ja huonompia päiviä. Venyttää tätä nykyä hyvin ja mielellään itsensä ratsastaessa eteen ja alas.

Kliinisen tutkimuksen jälkeen Dee sai kevyen rauhoitteen ja lähdettiin katsomaan sitä liikkeessä ulos sekä tekemään taivutuskokeet. Taas oli havaittavissa sitä, minkä vuoksi reilu vuosi sitten käytin Deen tutkitutettavana Vermossa, eli vasempaan kierrokseen ympyrällä oikea etujalka eli siis siinä vasemmassa kierroksessa ulkojalakan toimiessaan, se ei veny ihan loppun asti. Sitä ei voi oikein sanoa ontumiseksi, sillä se näyttää enemmänkin siltä, että se liike vain kinnaa jostain ylempää. Tuolloin reilu vuosi sitten tutkiessa hevosesta ei löydetty muuta kuin tulehdusta oikean jalan vuohisnivelestä, joka sitten hoidettiin asianmukaisesti. Se siis reagoi silloin taivutuksissa aavistuksen vuohisniveltä taivuttaessa - syytä tähän ei keksitty. Nyt taivutuksissa sama homma, muuten taivutukset puhtaat, paitsi oikean vuohisen nivelen taivutuksessa tulee reaktiota. Liikkeestä muuten eläinlääkäri huomautti, että hevonen periaatteessa liikkuu hyvin, mutta kun katsoo sen selän toimintaa, niin se on todella vajavaista. Käynnissä se ei liiku kunnolla selän läpi.

Taivutusten jälkeen päätettiin kuvata oikea etujalka vuohisesta alaspäin aina kavioon asti, sillä halusin nähdä kavioluun asennon - olen miettinyt jo jonkin aikaa, että onko varvasakseli oikealla kohdalla. Dee on liikkunut kyllä hyvin, mutta kavion asento on mielestäni aavistuksen muuttunut vuosien mittaan. Röntgenissä paljastui, että varvasakseli on taittunut vähän eteenpäin, joten kaviota täytyy saada pystympään ja yrittää kasvattaa kantaa lisää, jos vain mahdollista. Muuten kuvissa ei mitään ihmeellistä. Seuraavaksi siirryttiin ottamaan kuvat selästä. Hevonen on niin iso eläin, että röntgen "ylettää" ottamaan okahaarakkeiden päistä hyvin kuvaa, selkärankaa varsinaisesti röntgenillä ei pääse näkemään. Tässä minua oikeastaan kiinnosti se, että voisiko Deellä olla jotain okahaarakkeiden ahtaumaa tai jopa kissing spine, jossa siis kaksi okahaaraketta ovat niin lähellä toisiaan, että osuvat yhteen. Oli todella mielenkiintoista nähdä ne kuvat säästä lannealueelle asti, sillä olen aina miettinyt miltä se näyttää, Deellä kun on ihan super lyhyt selkä ja välillä ollaankin naureskeltu, että siltä puuttuu saletisti yksi nikama kokonaan. No ei puuttunut, mutta mielenkiintoista se silti oli ja kaksi vähän ahtaampaa nikamaväliä sieltä kyllä löytyi, mutta niin pienellä erolla muihin väleihin, että se ei ollut syy ongelmiin. Muuten kuvat näyttivät siisteiltä. Ja hyvä niin!






Siirryttiin ultraamaan fasettinivelet selästä, eli nivelet, jotka yhdistävät selkänikamat toisiinsa. Samalla ultrattiin se oikea takajalka jälleen kerran varmuuden vuoksi. Ja sieltä fasettinivelistä se ongelma siis löytyi. Eläinlääkäri mietti, olisiko nämä jotain rakenteellisia juttuja vai tapaturman seurausta, mutta nyt kun olen asiaa miettinyt, niin tiedän tasan tarkalleen mistä nämä johtuu. Eli kolmesta nivelvälistä löytyi uudisluuta. Ja kaikki oikealta puolelta, vasen puoli oli virheetön. Tämä selittää nyt myös sen, miksi lihakset olivat huonommin kehittyneet oikealla ja sen, miksi tuntui, että tipahdan oikealle, jos en pidennä vasemman puolen jalustinta pidemmäksi. Ja se mistä tämä mahdollisesti johtuu on se, että Dee on kaksikin kertaa kaatunut oikealle kyljelleen. Ensimmäisen kerran 2,5 vuotiaana jääkeleillä, kun nuori oripoika veti liikaa kierroksia taluttaessa ja jalat liukui hokeista huolimatta alta ja hevonen lätsähti maahan kyljelleen. Toinen kerta oli sen viisivuotiskauden keväällä Hollannissa eräissä kisoissa, joissa se jostain syystä veti hevosautossa itsensä ympäri. Vieläkään ei tietoa, mitä sillon oli tapahtunut, se vain löydettiin autosta ympäri ja koko oikean kankun nahka rullalla eli osumaa oli saanut ihan kunnolla. Sitä ei sen kummemmin tutkittu tuonkaan jälkeen, koska kaikki tuntui olevan kunnossa ja hevonen liikkui ihan normaalisti. Myöhemmin kylläkin Hollannin päässä selkään erikoistunut kiropraktikko kävi selkää hoitamassa, kun selkä oli jälleen aika jumissa ja sen jälkeen se olikin ollut tosi hyvä. Kunnes Suomen päässä käytin Deen jälleen eräällä ulkomaalaisella kiropraktikolla, kun tuntui että selkä jumiutuu ja itse en pystynyt istumaan taaskaan siellä selässä suorassa. Niillä voimilla hypättiinkin koko 6 -vuotiskausi, ja itse olen kuvitellut pitkään, että kaikki meidän hyppyongelmat ja ratsastukselliset ongelmat ovat olleet vatsaongelmien takia. Mutta olisivatko vatsaongelmat peruja sitten tästä muusta? Tätä voikin sitten pohtia hamaan loppuun asti, että mikä on muna ja mikä kana.

Eli uudisluu nivelten välissä on tapaturman seurausta, joka on sitten kipeyttänyt ja aiheuttanut tulehdusta kyseisiin niveliin. Kauheaa onkin miettiä, että kuinka pitkään sitä on vaan mennyt ja treenannut ja lyönyt omaa päätä seinään, ja moittien omaa huonoa ratsastusta, kun hevonen on samaan aikaan ollut selästään oikeasti kipeä enemmän ja vähemmän ja yrittänyt parhaansa kaikesta huolimatta. Tämä selittää siis sen, miksi se on ajan mittaa kokoajan ollut haluttomampi hyppäämään ylipäätään saatika, jos olisi pitänyt hypätä vähänkään lähempää estettä, nostaa selkää ylös, pyöristää ja ennen kaikkea hypyn päällä ojentaa selkää, jota se ei pystynyt edes kliinisessä tutkimuksessa kunnolla tekemään kivun takia. Siinä on ollut turha treenata puuttellista takajalan tekniikkaa, joka kylläkin on saatu paremmaksi taas, kun on annettu sen hypätä kauempaa, kun takajalkojen ojentaminen taakse on ollut epämiellyttävää.
Vaiva selittää myös sen, miksi kokoaminen on ollut sille lähes aina vähän vaikeaa ja miksi sivuttaisliikkeet ovat enemmän ja vähemmän tökkineet. Ja tämä selittää myös sen, miksi kisoissa, jos hevonen jännittyy jostain ja se jännityksessä tiputtaa selän alas > se jännittyykin siitä lisää, koska selän alas tippuminen aiheuttaa epämiellyttävää oloa.

Tässä ei voisi muuta sanoa, kuin että olisinpa aikaisemmin vienyt hevosen tutkittavaksi - tai veinhän minä, mutta mitään syytä ei osattu epäillä ja löytää. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja nyt kuitenkin eläinlääkärin mukaan ennuste on todella hyvä ja hevosen pitäisi tulla tämän hoidon jälkeen todella hyväksi ja toipua. Toki uudisluu ei sieltä koskaan mihinkään häviä, ja selän tila pitää ottaa huomioon mm. lisäämällä n. kerta viikkoon hieronta, ratsastaa paljon eteen alas ratsastusta hyppyjen välissä ja välipäivinä, eli jumpata selkää jne. Selkä todennäköisesti tulee olemaan ongelma aina ja se pitää tiedostaa ja ymmärtää hoitaa ajoissa. Käytännössä kuitenkin eläinlääkäri vakuutti, että hevonen tulee tämän jälkeen, kun se nyt hoidetaan kuntoon, kivuttomaksi ja pysyy kivuttomana ja sillä pystyy treenaamaan normaalisti, kunhan selkää hoidetaan säännöllisesti juurikin hieronnalla ja vaikka laserilla.

Nämä kolme fasettinivelväliä piikitettiin kortisonilla. Ja vaikka vammat löytyivät ainoastaan oikealta puolelta, kertoi ell että näissä selän vaivoissa piikitetään samalla myös vastakkainen puoli myös eli molemmin puolin.
Myös oikea etujalan vuohinen hoidettiin tulehduksen takia, joka sekin sai tästä selästä syyn, miksi aina tulehtuu uudestaan ja uudestaan.
Sekä se oikea takanen, josta ultraamisesta löytyikin vähän tylsä vamma, eli potkusta isku pinnallisen koukistajajänteeseen on tullut "mustelma/ruhje". Vamma vaati ainakin kolmen viikon kävelyä sekä extra kylmäystä ja pitäisi sillä parantua, muuten olisimme saaneet pikkihiljaa alkaakin jo hevosta laittaa liikenteeseen ja selkä sitä olisi vähän vaatinutkin, mutta ei voida ottaa riskiä tuon takajalan kanssa, ettei vamma kasva isommaksi.

Nivelvälit merkattiin teipeillä ja piikitys tehtiin ultraäänen avulla, jotta aine saatiin oikeaan paikkaan.

Ja jotta asiat eivät menisi liian helpoiksi, niin lämpöisien kelien alkaessa Deen kolme vuotta sitten iskussa vahingoittunut silmäkin rupesi vuotamaan aika lailla kirkasta nestettä ja se tutkittiin vielä lopuksi samalla ja todettiin, että silmä on "aktivoitunut" uudelleen eli alkanut kehittämään sinistä silmän pintaan uudelleen. Alla olevassa kuvassa näkee, miltä silmä näytti silloin tuoreeltaan kolme vuotta takaperin.


Eipä tässä voi nyt muuta todeta, kuin että pikkaisenko tapaturma-altis eläin tuo on vaan kautta aikojen ollut. Kohta on helpompi listata ruumiinosia, joita se ei ole vielä kolhinut. Onneksi käytiin nyt kuitenkin tutkimassa - oli kuitenkin niin pitkään taas miettinyt, että olenkohan vainoharhainen kaiken suhteen ja pitäisikö minun vain niellä kaikki ja opetella vaan paremmin ratsastamaan. Mutta mitä tästä opin - poissulje ensin hevosen fyysiset vaivat ja jos mitään ei löydy, opetellaan sen jälkeen löytämään ratsastustaito ongelmien ratkaisuksi. 

Klinikan jälkeen asennettiin Deelle karsinaan karsinan takana olevaan betoniseinään kumimatto pehmusteeksi. Tämän jälkeen potkiminen on vähentynyt, kun enää ei kuulu edes mitään kummempaa ääntä, millä pystyisi komentelemaan muita... ;)
Kengitystä korjailtiin asteen verran pystymmäksi, mutta vielä seuraavalla kengityskerralla asiaa korjataan lisää. Eteen Deelle laitettiin rollerikenkä, jotta etukavio pyörähtäisi paremmin.
Silmää on hoidettu silmätipoilla 2 x päivässä jo kolmen viikon ajan, ja tilanne on nyt rauhoittunut ja silmä näyttää taas ihan hyvältä.
Selkään ei ole laitettu painoa, eli ei satulaa eikä ratsastajaa hoitojen jälkeen. Deetä on kävelytetty maasta 2 x päivässä n. tunnin verran per kävely. Muutamia kertoja olen ohjasajanut sitä ja käynnissä näin päässyt tekemään pitkiä taivutuksia suuntaan ja toiseen. Kävelytyksen lisäksi hevonen on saanut olla tarhassa extra pitkään. Jalkoja on kylmätty aina kävelyjen jälkeen 15-20 minuuttia ja kylmäsuojien kylmäyksen ajaksi Dee on päässyt nautiskelemaan kesän vihreästä. Oikean takajalan vauriokohtaan aijotaan nyt tällä viikolla antaa kuurina laseria.
Selän takia Dee sai viikon kipulääkekuurin heti hoitojen jälkeen, ja se varmasti helpotti kiputiloja.
Hampaat Juti kävi raspaamaassa ja sieltä löytyi jälleen piikkejä vasemmalta edestä ja oikealta takaa.
Kontrollikäynti on ensi viikolla, jolloin myös fysioterapeutti Selma Piha hoitaa selkää ja antaa vinkkejä selän jumppaamiseen.

Eli vaikka hevonen on lomalla, niin lomaksi tämä ei kyllä itselle ole muuttunut. En muista, olenko ikinä kävellyt päivien aikana näin paljon, kuin nyt kävelen! Okei, onneksi olen saanut muutaman kerran viikkoon kävelyapua meidän hoitajalta - vapaaillat ovat tulleet tarpeeseen, joten kiitos vielä siitä hänelle! Dee on alkuviikon pomppimisen jälkeen hyväksynyt sen, että nyt vain kävellään ja on ollut ihan tosi rauhallinen ja tyytyväisen oloinen, vaikka ei pääsekään ihan samalla tavalla toteuttamaan itseään. Pelkäsin aika paljon tätä, miten se selviää tästä kävelyrupeamasta, koska se on vain kerran aikaisemmin elämässään ollut kävelytauolla 2 viikkoa ja silloinkin homma oli loppuvaiheessa aavistuksen haastavaa. Muuten se on liikkunut aina säännöllisesti ja paljon, joten ei ole mikään itsestään selvyys, että sellainen hevonen tottuu rauhallisempaan menoon yhtäkkiä. Mutta kivasti aika on mennyt, ja hevonen on olosuhteisiin nähden rauhallinen. Ruokamääriä toki laskin heti yli puolella ja onneksi kesä mahdollistaa sen, että hevoselle pystyy tarjoamaan vihreän syömistä niin paljon, kuin itseltä aikaa jalkamiehenä liikenee.

Yhteensä kävelyä tulee nyt 4 viikkoa täyteen, kun menemme kontrollikäynnille ja toivottavasti saadaan sieltä sitten lupa aloittaa varovainen paluu pikkuhiljaa normaaliin liikuntaan. Vielä pitäisi tämä viikko painaa kävelyn merkeissä. Onneksi ilmat ovat suosineet, meitä on hellitty koko tämän ajan ihan mielettömillä lämpöisillä kesäkeleillä! Kyllä kesä vaan on ihan parasta aikaa, ei voi muuta sanoa! Alla on kuvia eräältä kävelyretkeltä, kun Suvililja Photographyn Susanna tuli meidän 1,5 tuntiselle kävelylenkille eräänä päivänä mukaan - noista kuvista välittyy aika kivasti ne tunnelmat, missä merkeissä olemme viime viikot viettäneet Deen kanssa :) ja minun Instagram -tililtäni löytää lisää kuvia ja yleensä realiajassa. Kiitos Susannalle näistä hienoista kuvista sekä tietenkin kävelyseurasta!


Vihdoin sain nämä kuulmiset purettua! Tästäkin yritin tehdä lyhyen tiivistelmän, mutta minkäs voit, kun kirjoittamaan lähdet ja juttua vaan tulee! Eli toivottavasti tästä pitkästä sepustuksesta huolimatta joku jaksaa sen lukea alusta loppuun :)

Tällä hetkellä olo Deen suhteen on todella huojentunut ja jopa tyytyväinen. Tuntuu hienolta, että saimme asioita ratkottua. Tulevaisuuden suhteen fiilikset ovat oikein toiveikkaat. Kisakentille emme alkukesästä tule, mutta jos heinäkuussa pääsemme starttaamaan, niin se olisi tietystä hienoa. En kuitenkaan halua hätiköidä asian kanssa, vaan haluan palauttaa Deen treeniin erittäin varovaisesti ja hoitaa sen nyt kerralla huolellisesti, ettei jää sen suhteen mitään arvailujen varaan. Dee on kuitenkin iän puolesta vielä sen verran nuori, että aikaa sillä on startata kisoissa vielä vaikka ja kuinka. Eli menee aikaa sen mitä menee, niin menkööt. Mutta toivottavasti tämän jälkeen meno alkaa maistumaan ihan eri tavalla ja toivon, että kykenen pitämään jatkossa entistä paremmin silmät auki hevosen suhteen. Ainahan tällaiset takapakit ovat tylsiä, mutta itse koen tämän vain arvokkaaksi opiksi, jota ei pysty lukemallakaan oppimaan. Kyllä se niin vain on, että omien kokemuksien, kokeilun, onnistumisien ja erheiden kautta itse oppii vaan parhaiten hevosista. 

19 kommenttia:

  1. Voi että, toivottavasti tulee kuntoon! Kiva lukea kuulumisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, tällä hetkellä eniten stressaa tuo takajalka, sillä se oli eilen sen taas potkassut seinään ja turvotusta oli aika paljon - huoh...

      Poista
  2. Ihanaa päästä teidän kuulumisissa ajantasalle! :) Vaikka kuulumiset olivatkin tällä erää vähän tylsiä, niin silti teidän kuulumiset ovat aina niitä, joita mielellään lukee! Dee on saanut nyt kyllä todella kattavat tutkimukset, ja varmasti helpottavaa sinulle Heidi myös, että voit sulkea oman vainoharhaisuutesi pois pelistä, kun asioille löytyy syy :) Toiveikkaana olen täällä, että Dee toipuu ja pääsette tänä kesänä vielä nauttimaan kisahuumasta ja antoisista treeneistä!<3 Ja muista pitää myös itsestäsi huolta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, nyt on kyllä läpivalaistu lähes koko hevonen, että vielä jäi si-nivelen ultraaminen jäljelle, mutta päätettiin jättää se myöhemmälle ja hoitaa nyt tämä juttu kuntoon ja jos vielä epäilyttää, niin tutkia vielä se. Ja tosiaan, helpotti omaa oloa ihan hirveästi, että löytyy kaikille asioille syy ja oikeastaan nyt tämän jälkeen suorastaan ihmettelee, etten tehnyt tätä jo aikaisemmin. Noh, jatkossa tietää ja osaa reagoida taas nopeammin. Toivotaan, että saadaan pari starttia tälle kesälle, se olisi hienoa! Mutta jos ei, niin ei se mitään, tärkeintä että saadaan asiat kuntoon ja hevonen paremmaksi kuin ikinä! :) Ja vaikka Dee on työllistänyt aika paljon, niin olen onneksi osannut ottaa vähän omaakin aikaa ja nauttia vaan kesästä, joten kerrankin muistaa pitää tosiaan ittestäänkin huolta ja syödä, sekä nukkua hyvin! :) Kiitos sonja taas kommentista!

      Poista
  3. Ohhoh, no on sitä ainakin nyt hoidettu! Tsemppiä jatkoon ja treeniin paluuseen, D on onnekas kun sillä on sun kaltainen omistaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nyt on hoidettu! Toivotaan, että pian päästäisiin aloittaa selästä liikunta! Ensi viikolla se selviää :)

      Poista
  4. Oi ku lukiessaki tuli niin huojentunut olo! Ihanaa että löytyi syy ongelmiin, ja vielä sellainen jota voi hoitaa :) <3 Dee parka, on tosiaan kamala harmi että puhetaito puuttuu eläinystäviltä :/ Ja samalla tosiaan onnekas hevonen kun pidät siitä niin hyvää huolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlainen huojentunut olo tuli itsellenikin! Vaikka ei ole kiva, että on ylipäätään mitään vaivoja ja ongelmia, mutta koska niitä elämässä jokatapauksessa aina on, niin hienoa löytää kaikelle syy ja vielä sellainen, minkä ei pitäisi vaikuttaa treenaamiseen jne. Kiitos paljon, kyllä yritän pitää siitä aina niin hyvää huolta kuin mahdollista, vaikka aina sitä ei vaan ole riittävän osaava näkemään ja reagoimaan oikein <3

      Poista
  5. Aina tietysti ikävää kun on jotain vaivaa, mutta huippua että syy löytyi ja sitä voidaan hoitaa! Ja hyvä että luotat kuitenkin omaan arvioon ja veit tutkittavaksi, tsemppiä! Kiva kuulla teidän kuulumisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Aina toitotan sitä muillekin, että luottaa enemmän itseensä ja omiin vaistoihin, ja siihen että tuntee kyllä oman hevosen parhaiten kuin kukaan muu ja silti tuntuu etten itsekään uskalla reagoida riittävän nopeasti ja aika pitkään epäilen itseäni. Tästä varmasti pääsee ajan kanssa ja kokemuksien karttuessa eroon.

      Poista
  6. Tsemppiä teille ja onneksi syy löytyi vihdoin, ei tarvitse epätietoisuudessa olla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja niinpä! Tästä toivottavasti hevonen tulee paremmaksi ja voi suorittaa varmana ja tyytyväisenä! :)

      Poista
  7. Onneksi menit ja tutkitutit noin perusteellisesti! Moni muu olisi valitettavasti tuossa tilanteessa jatkanut entistä, korkeintaan hoitanut jalkoja ja todennut lopulta, että "tämmönen tää on aina ollu". Se on niin totta, että hevoset todella puhuvat paljon, niitä pitäis vaan osata kuunnella oikein..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kyllä, mutta niin minäkin tein ensimmäisellä kerralla puolitoistavuotta sitten. Tutkittiin vain jalat ja todettiin, että vähän jotain tulehdusta yhdessä nivelessä. Monesti sitä on tosiaan miettinyt, että "tällainenko tämä hevonen nyt vaan on", mutta itseäni on sitten kuitenkin helpottanut se, että Dee on ajoittain kisoissakin näyttänyt sen, mihin siitä on ja se on tuntunut siltä, että siitä olisi paljon enempäänkin, mutta sitten on tullut romahdus ja asiat alkanut taas tuntua vaikealta.

      Poista
  8. Hyvin osaat kyllä kirjottaa että ymmärtää mistä on jumissa ja mitkä kohdat on ne "pahat". Tsemppiä kuntoutukseen! Hiljaa hyvä tulee! :) toivottavasti pääsette tekemään tulevaisuudessa radalla puhtaita ratoja ja pääsisitte yli näistä ongelmista. Sulla on hyvä hevonen, ja se on varmasti onnellinen kun sillä on tuollainen perinpohjaisesti huolellinen ja tarkka ja huolta pitävä omistaja vaikka menisi rahaa klinikoilla tai muuten. Oot kyllä hyvä esimerkki vastuullisesta ja hyvästä hevosen omistajasta! Kaikkea hyvää tulevaisuuteen ja innolla Oottelen postauksia miten kuntoutus sujuu. Oot huippu! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kiva kuulla, että tuosta tekstistä lukija pysyy kärryillä hyvin. Sitä kun lähtee kirjoittamaan, niin juttua tulee aika paljon ja silloin se oikoluku todella tulee tarpeeseen, kun asiat saattaa pomppia aika paljon jne. Yritin kuitenkin tehdä tästä niin selkokielisen, kuin mitä ikinä osaan, vaikka ajatuksia ja juttuja olisi ollut suoltaa näppäimistölle vaikka ja kuinka paljon lisää :D Kiitos ihanasta kommentista! <3

      Poista
  9. Vau! Dee ei kyllä olisi voinut saada parempaa omistajaa kuin sinä. Tsemppiä ihan hirmuisesti teille tulevaisuuteen, toivottavasti selkä pysyy kivuttomana ja löydätte taas huippuvireen! :)

    VastaaPoista
  10. Täällä yksi huojentunut lukija lisää...

    Hyvä, että syy löytyi ja niin ikäviä kuin kaikenlaiset vaivat ovatkin, oli ell:n ennuste kyllä todella rohkaisevan positiivinen. Dee tulee kuntoon, ja te pääsette radoille. Voin vain kuvitella miten helpottunut olo sinulla Heidi on!

    Tsemppiä kuntoutukseen, ja toivottavasti touhukas Dee malttaisi pysyä sen verran nahoissaan ettei pitkitytä toipumista. Kiitos paljon myös hyvin kirjoitetusta tekstistä. Ajatuksia herättävä ja helposti ymmärrettävä postaus vaikkei yksinkertaisista asioista ollutkaan kyse. Vahvisti myös ainakin minun haluani oppia yhä enemmän hevosista, erityisesti hevosen lukutaitoa... Rinnalle vielä rohkeutta luottaa omaan vaistoon. Kiitos Heidi.

    Kaunista kesäkuun jatkoa!
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
  11. Mistä noi sun vaaleet ratsastushousut on? Minkä merkkiset:)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot