lauantai 23. heinäkuuta 2016

Helpolla ei pääse - treenit jatkuu


Tässä postauksessa esiintyvät kuvat ovat muutaman viikon takaisia ihan ekoja esteiden ylityksiä sitten sairasloman! Kiitos Susannalle näiden fiilisten taltioimisesta muistoksi - oli aika ihanaa ja vauhdikasta, Dee oli niin intopiukeana, kun pääse vihdoin ylittämään edes puomia, joka on vähän maasta irti! :D

Deen kanssa on nyt tällä viikolla suoritettu ensimmäiset kunnon estetreenit Marikan valmennuksessa ja tällä hetkellä ajatukset ovat vähän sekä että. Dee on nyt innokkaampi kuin koskaan, ja se on kyselemättä menossa esteille, ei todellakaan tarvitse miettiä mennäänkö vaiko ei, sillä nyt mennään eikä meinata. Se on todella todella innoissaan! Ja tämä on se kaikista parhain asia - minulle tuo kaikista eniten mielihyvää hevosen kanssa treenatessa se, kun tunnen senkin nauttivan siitä mitä tehdään ja haluavan oikein janoten esteillä!


Mutta sitten tulee näitä asioita, jotka aiheuttavat jälleen töitä, töitä ja töitä... Dee on ollut nyt ihan älyttömän raskas kädelle esteillä. Tulee ihan mieleen sen 5 -vuotiskausi, jolloin se paineli oikeesti menemään välillä ilman mitään jarruja... Ja kun se on taas siinä pisteessä, että se on valmiina painelemaan esteelle kauhealla innolla, niin en pysty/osaa/uskalla rentoutua kädellä, vaan varmistelen vähän kokoajan, ettei se "pääse" lähtemään mihinkään. Noh mitä siitä seuraa, niin on se, että se vaikuttaa laukan laatuun ja siihen rentouteen ylipäätään. Hevonen pääsee valahtamaan esteen jälkeen etupainoiseksi ja se on ihan älyttömän vaikea saada sieltä takaisin takajaloilleen. Tottakai tähän on tultu osittain siksi, että olen ratsastanut sitä nyt kuukauden, ehkä jo vähän ylikin pelkästään pitkäksi eteen. Nyt kun sen pitäisi alkaa taas siirtämään painoa enemmän sinne takaosalle ja kulkea sillä tavalla kantaen selän kautta, jota ollaan kuntoutettu, niin ei sillä olekaan voimaa siihen. Ja kun ei ole voimaa, niin kaikista paras tapa säilyttää jonkinlainen tasapaino on vähän juosta ja nojaa käteen, että ratsastaja kantaisikin kaiken sen painon.

Tällä viikolla Deen kanssa ollaankin siis alettu nostaa taas vaatimustasoa. Ollaan lähdetty tekemään väistöjä, vastalaukkaa, siirtymisiä, nostettu muotoa jo vähän ylemmäksi, muutamia askelia koottu eli oikeastaan tehty siirtymisiä siellä askellajien sisällä myös. Ei ole ollut helppoa, ja nyt sen huomaa, että joudutaan taas lähteä rakentamaan sitä kuntoa vähän takamatkalta. Muutoin kuntoa hevosella kyllä riittää liikkua pitkiäkin matkoja jo ja energiaa tuntuu piisaavan - lihasvoima vaan ei ole ihan samalla tasolla kaiken muun kanssa.


Tein pienen koosteen meidän tiistaisesta estevalmennuksesta. Aluksi tehtiin hommia ympyrällä kavaleteilla ja saatiinkin palautteeksi, että niissä hevonen toimii todella hyvin ja näkee, että olemme tehneet puomeilla nyt paljon töitä. Dee olikin vielä tässä vaiheessa hirmu kevyt ja kiva ratsastaa. Sellainen millaiseksi toivoisin sen esteradallakin.

Siirryimme ympyrältä suoralle diagonaalilla olevalle sarjaesteelle, jossa laitettiin puomit ihan kavalettikorkuisiksi. Tähän normaali kahden askeleen sarjaväliin meidän piti hakea pikkukavaleteilla rentoa vähän koottua kolmea askelta, jotta saadaan sitä nyt heti alkuun vähän enemmän takaosan päälle ja ajatteleen itsekin vähän odottaen. Välillä onnistui, välillä ei niinkään, mutta pääsääntöisesti tätäkin tehtävää oli vielä tosi kiva ja kevyt tehdä. Ainoastaan huomaa, että Deellä ei oikeatsi ole kauhesti voimia nyt kantaa hitaammassa vähänkään kootummassa laukassa, vaan laukka rikkoontuu aavistuksen eikä pyöri ihan niin hyvin. Tämäkään ei tosin parane muutakuin tekemällä nyt taas töitä asioiden eteen. Jokatapauksessa oli kiva huomata, että Dee vastasi kokoomisen hyvin positiivisesti. Vähän se toistojen edetessä tuli kaiken aikaa raskaammaksi ja kun ylitimme ensimmäisen kerran varsinaisen esteen - n.80cm pienen okserin, niin sen jälkeen mopo lähti käsistä ja loppu treenin ajan hevonen oli TOSI raskas kädelle ja niin intona kysymässä kokoajan, mille esteelle hän saa seuraavaksi sinkaista...

Myöskään kovin vetreältä hevonen ei nyt tuntunut vielä hypyissä ja tuntuu muutenkin, että meillä on ihan älytön työmaa edessä ennen kuin voi ajatellakaan oikeaa kisastarttia... eli ei ihan elokuun alkuun lähdetä starttailemaan mitään. Haluan hevosen oikeasti hyväksi ensin kotona. Lähestymiset ovat nyt piirun verran helpompia, koska sieltä on jäänyt se pakittaminen kokonaan pois. Jäljelle on jäänyt älytön imu esteelle - joka on vain positiivista, mutta sen täytyisi siirtyä jollain tavalla yhteistyöhön pilotin kanssa ;)


Linkki videoon

Dee ei todellakaan päästä minua helpolla ja välillä on ollut nyt tämän viikon aikana tosi epätoivoiset fiilikset koko hevosen kanssa, kun on ollut vaikeampia hetkiä juuri sen kantamisen ja rentouden kanssa. Harvoin turhaudun ihan kokonaan, koska tykkään tehdä tätä hommaa kaikista vaikeuksista huolimatta ja ehkä juuri niiden haasteiden takia, ja juuri tämän hevosen kanssa. Mutta sitten kun tulee niin huono olo ratsastuksen kanssa ja tuntuu, että välillä mennään vain takapakkia, vaikka olemme tehneet kaikkemme tämän eteen - olen käyttänyt kaiken resurssit, tehnyt kaikki kuten on ohjeistettu, aikaa, hikeä, rahaa ja työtä. Ja silti tuntuu välillä, että ei tämä tästä miksikään muutu ja kaikki tekemäni on ollut turhaa... Yhtenä päivänä tällä viikolla, kun teimme (tai yritimme tehdä) töitä Deen kanssa kentällä väistöjen suhteen ja siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Kyseinen ratsastus on muutaman viime vuoden aikana valehtelematta yksi kauheimmista, koska mikään ei vaan tuntunut toimivan. Hevonen vain jännittyi ja lähti juoksemaan alta, koska se oli sille vaikeaa - voin myöntää, että ratsastuksen aikana minulla alkoi kyyneleet valumaan, kun tuntui niin turhauttavalta: "en osaa enempää, olen tehnyt ja teen kaikkeni ja silti se ei riitä"... Tällaisilla hetkillä sitä kysyy itseltään, että miksi teen tätä? Onko tämä se mitä haluan? Kunnes antaa aikaa, sisuuntuu taas ja lähtee puhtaalta pöydältä muutaman päivän päästä suorittamaan samaa treeniä uudelleen ja kappas: väistöt lähtivätkin sujumaan yhtäkkiä todella kivasti. Sain niiden toimimiseen tallikaverilta sivusta apua, että miten istun ja käytän apujani ja lähden tilannetta purkamaan ja se auttoi - kiitos siis hänelle, ja onni on ihan mahtavat tallikaverit<3 Ja taas jaksaa! :)


Ja sitten tottakai se, kun saapuu tallille ja tuo ihana sulosilmäinen kaviokas on siellä vastassa hyväntuulisena ja ilahtuneena saapumisestani, hörähtää hiljaa ja puhaltaa sieraimista kasvoille lämmintä ilmaa kuin sanoen, että "pidän sinusta". Ja taas aletaan valmistautumaan uuteen päivän treeniin, harjaillaan, rapsutellaan ja seurustellaan, varustaudutaan ja lähdetään tekemään rennot alkukävelyt kauniisiin kartanomaisemiin ja toivoen, että kyllä me vielä näytetään joku päivä! Ja silloin sitä vain tietää ja tuntee sen, että tämä on just se mitä tykkään tehdä ja juuri mm. tämän hevosen kanssa. Kaikkine iloine ja suruineen - Dee on (kaikkien muiden hevosten ja ponien ohella) opettanut ja opettaa edelleen minua ratsastajana niin paljon ja siitä pitää osata olla kiitollinen!

12 kommenttia:

  1. Eikö sinulla hierry sormet auki ilman hanskoja varsinkin silloin, jos hevonen painaa kädelle? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näissä kumiohjissa hierry. Ainoa ongelma näissä on, kun käsi alkaa hikoamaan, niin ohja lipsuu.. Mulla on kaikki hanskat hukassa, normaalisti ratsastan mielellään hanskat kädessä just sen takia, että saa vähän paremman pidon :)

      Poista
  2. Postauksen viimeinen kuva on aivan ihana, todella kaunis! Olette huikea pari, tsemppiä treeneihin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään siitä myös <3 ja kiitos paljon!! :)

      Poista
  3. Kiitos ihanasta postauksesta! Kyllä se siitä taas alkaa sujua kun pääsette normaaliin työrutiiniin kiinni. Dee ei vaikuta ihan yksinkertaiselta hevoselta sen enempää hoidon kuin ratsastuksenkaan suhteen, ja olisikin ainakin näin sivustaseuraajan näkökulmasta melkein ihme jos se olisi näin pitkän lepotauon jälkeen heti avuilla ja asiat sujuisivat helposti. Toivon että hevonen on nyt kunnossa ja pääsette vihdoin rakentamaan yhteistyötänne puhtaalta pöydältä ilman vanhojen vaivojen kummittelua. Te jos ketkä olette ratsukkona onnistumisen hetkiä ansainneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja oikein olet havainnut, ei mikään kaikista yksinkertaisin kaveri tämä - onneksi Torsti vaikutti jo pikkuisena olevan aika paljon suoraviivaisempi kaveri... :) Ja sekin on totta, että olisihan se ihme ollut jos se yhtäkkiä loman jälkeen lähtisi kulkemaan kuin ajatus, mutta pakko myöntää, että sitä vähän kyllä toivoin, että elämä olisi edes vähän helpompaa. Mutta on siellä väleissä paljon hyviä hetkiä, jotka antavat odottaa tosi hyvää jatkoa - toivotaan, että hevonen olisi nyt niin kunnossa kuin voi olla ja homma lähtisi toimimaan :)

      Poista
  4. Täytyy kyllä nyt nostaa peukkua sun blogin ihan älyttömän upeille kuville! Kiva tulla lukemaan postauksia kun kuvat on näin laadukkaita ja hienoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti, toki kiitokset kuuluvat kaikille hyville kuvaajille, jotka ovat pääasiassa jaksaneet tulla kuvailemaan ja taltioimaan tapahtumia :) muistan vielä hyvin ajan tässä blogissa, kun kuvia ei ollut juuri ollenkaan ikinä :D

      Poista
  5. Hei!

    Tuo viimeinen kuva on minunkin suosikkini - kuvassa on aivan ihana tunnelataus! Minusta menonne näytti videolla hyvältä. Ymmärrän, että siitä huolimatta (tai erityisesti sen vuoksi) tuntuu turhauttavalta kun kaiken yrittämisen ja kovan työn jälkeen edistystä ei tapahdukaan niin nopeasti kuin toivoisit tai kun asiat eivät vaan suju. Onneksi paikalla oli tuolloin mukava kaveri, joka neuvoillaan osasi auttaa teitä eteenpäin.

    Tsemppiä ja kärsivällisyyttä treeneihinne! Olette päässeet paljon eteenpäin Deen kanssa sairausloman jälkeen. Anna teille aikaa. Uskon, että tulette pääsemään paljon pidemmälle kuin tohdit kuvitellakaan juuri nyt.

    Aurinkoisia päiviä!
    Maarit L. :-)

    PS. Oletko jo lukenut Ruuhkavuosiratsastajan viimeisimmän postauksen? Jos et, niin suosittelen lämpimästi. Yksi parhaimmista teksteistä ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kiitos kommentistasi ja tsempeistä jälleen :) Kyllä minustakin tuntuu, että nyt ollaan päästy eteenpäin sairasloman jälkeen ja nyt tämä vireeseen pääsy vaatii vaan paljon kärsivällisyyttä.

      Ja joo, luin Ruuskavuosiratsastajan postauksen, kolahti omalle kohdalle tosi hyvin, hieno teksti!

      Poista
  6. Olet kyllä ihan älyttömän sisukas. Toivottavasti asiat alkaa pikkuhiljaa teillä rullaamaan. Hienoa, että jaksat vaikeuksista huolimatta puskea eteenpäin. Dee on onnekas polle, kun on saanut sut omistajakseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä se sisu on ollut koetuksella monet kerrat, mutta aina sitä vaan pienen notkahduksen jälkeen lähtee yrittää lisää taas. Ja kaikki se johtuu siitä, että tuo hevonen on vaan niin hieno ja uskon siihen niin paljon, ja kaiken epäonnistumisien keskellä se antaa ihan älyttömän hienoja fiiliksiä välillä ratsastajalleen, joita en ole koskaan minkään muun selässä kokenut :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot