lauantai 13. elokuuta 2016

Hämmennystä


Otsikko kuvaa olotilaa, mikä on alkanut lomani aikana Deen luota poissa ollessani ja aina vaan kysymysmerkki on kasvanut sitten sen jälkeen, kun olen itse päässyt takaisin ratsaille.

Avataanpa asiaa vähän enemmän. Lomallani Deen hoitajat Sanna ja Susanna pitivät hevosesta hyvää huolta. Dee oli ollut ratsastaessa vähän hankala alkuviikosta, mutta tällaista nyt voidaan odottaa, kun Deellä ei olekaan juuri kukaan muu kuin minä ratsastanut sen jälkeen, kun se on palannut saikulta hommiin. Se olisi halunnut juosta vähän alta jatkuvasti ja oli ollut vähän jännittynyt.
Lomaviikoksi olimme valmentajani Marikan kanssa sopineet, että hän hyppää Deellä nyt ensimmäistä kertaa sitten kevään. Ja tästä ne hämmentyneet fiilikseni sitten lähtivätkin.

Kuten olen ehkä saattanut mainita, Dee on ollut ihan kokoajan nousujohteisesti parempi ja parempi ratsastaa. Olemme edelleen edenneet niin, että ajatuksena on pääpiirteittän saada hevonen todella pitkäksi ja rennoksi eteen alas, jotta selkä saisi mahdollisimman paljon vapautta. Olen koonnut hevosta vasta hyvin vähän ja pieniä pätkiä - ollut tyytyväinen niihin muutamaan hyvään askeleeseen ja antanut taas hevosen levätä. Hypätessä Dee ei ole kertaakaan edes epäröinyt kanssani, etteikö hyppäisi, ja muutenkin koko homma on tuntunut nyt paljon paremmalta, kuin pitkään aikaan! Mm. lomaani edeltävänä lauantaina tein pienet estetreenit, jossa hyppäsin pääosin pieniä, mutta myös yhdellä suhteutetulla neljän askeleen pysty - okseri -linjalla nostimme aina 120cm asti. Dee tuntui ihan törkeen hyvältä!

Still -kuvaa lauantain hypyistä ennen, kuin lähdettiin maalle. Dee oli fantastisen hyvän tuntuinen!

Marikan kanssa Dee oli kuitenkin ollut aika huono - Marikan sanoin, huonompi kuin ennen sairaslomaa. Laukka ei pyörinyt, varsinkin oikea laukka oli tyystin kadonnut, sekä kieltojakin tuli. Jopa ihan 70cm pystylle. Sain videoita näytille tuosta ratsastuskerrasta, ja eihän se hyvältä näyttänyt. Dee näytti vastahakoiselta, eikä edennyt laukassa yhtään mihinkään... kyllä siinä meinasi itku tulla. Arvatkaapa vaan, oliko hetken sellainen olo, että lähden samantein kesken loman takaisin kotiin... Ja mitä kaikkea muuta siinä alkaa mielessä pyörimään: jälleen tutut ajatukset, että mitä olen tehnyt väärin, mistä tuo johtuu, miksi se on ollut täysin päinvastainen nyt minulla ennen tätä viikkoa. Ihan uskomaton olo tuli - "tää ei voi vaan olla totta".

Marika tarkasti Deen oikean takajalan, jossa oli ollut aikaisemmin keväällä jänteessä pieni ruhje ja oli sitä mieltä, että se täytyy käydä tarkastamassa uudelleen. Jalka on turvotellut nyt hellejakson aikana ajoittain paljonkin ja olen miettinyt, onko se ok. Mutta ratsastaessa on vaan tuntunut aina niin hyvältä, että olen hylännyt ajatuksen, että kyseisessä jalassa olisi mitään. Se on kuitenkin ollut yhtä epämääräinen aina hevosen 1 -vuotis iästä asti, joten se alkaa olemaan aika normaalia minulle, että jalka ei ole juuri koskaan saman näköinen, kuin muut jalat. Siinähän on jo muutama vuosi sitten todettu olevan nestekiertohäiriö, ja jalka on ultrattu vuoden välein varmuudelta, mutta vasta ensimmäisen kerran tänä keväänä siitä löytyi potkun aiheuttama "mustelma" jänteestä. Kaikkien treenien jälkeen jalat ovat aina kylmätty jääsuojilla vähintään 20 minuuttia ja alku- ja loppukävelyt tehdään huolellisesti pitkän kaavan mukaan maastossa. Palauttelusta siis ei voi ainakaan olla kiinni. Kaikkeni olen kyllä tuonkin asian suhteen siis tehnyt, mutta pakkohan se on käydä tarkastuttamassa, kun epäilys nousee, ettei se olisikaan sitten kunnossa...


Varasin ajan taas Vermoon Deetä hoitaneelle eläinlääkärille - aika on vasta tulossa ensi viikolla, joten vieläkään en tiedä vastausta onko jalassa mitään vai ei. Palattuani takaisin kuvioihin, olen kylmäyksien jälkeen illalla laittanut yöksi Back on Trackin tallisuojat takajalkoihin ja se selkeästi pitää nesteet paremmin liikkellä, eikä oikea takanen ole lainkaan niin täyttynyt aamuisin. Se ei kuumottele yhtään, ja on treenien ja liikutusten jälkeen kuiva. Ainoastaan sisäsyrjällä jännetuppi on täyttynyt nyt, ja se ei laskeudu edes liikutuksen aikana. On kuitenkin nyt ilmojen vähän viilennyttyä pienentynyt ja jalka näyttää päällisin puolin nyt jo lähes samalta kuin toinen takajalka. 

Olen jatkanut liikuttamista normaalisti jalan epäilyistä huolimatta, sillä Dee on vaan tuntunut niin törkeen hyvältä ridaa, etten vain pysty ymmärtämään tätä hevosta taas yhtään!!! Ja tästä tämä hämmennys sitten on noussutkin. Olen hypännyt hevosella nyt kolme kertaa, aika pieniä pääosin, mutta kuitenkin. Dee on ollut mielettömän tuntuinen ajoittain, se on alkanut olemaan aika kevyt jo kädelle esteiden välissäkin ja hypyt ovat pyöreitä ja rentoja. Lähestymiset sujuvat, eikä minkäänlaista epäröintiä ole ilmassa. Oikean laukan kanssa ei ole ongelmia. Se on heikompi, mutta se pyörii ja nousee normaalisti. Lähestymiset esteille ovat tällähetkellä lähes identtiset kummasta laukasta tahansa. En koe oikeaa laukkaa merkittävästi hankalempana.

Lisäksi olen nyt välillä nostanut muotoa vähän ylemmäksi välillä, mutta vain niin paljon, mitä takajaloista tuleva voima antaa ottaa - olen nyt hirveästi yrittänyt miettiä hevosen takaosan työskentelyä ja korjata kaiken mahdollisen korjattavan ennemmin jalalla ja omalla painollani, ennen kuin kädellä. Takaosan täytyy olla takaa aktiivinen, ja se voima ja vauhti, minkä takaosa tarjoaa, otan osittain vastaan edestä. Kuitenkin niin, etten missään välissä ratsastaisi kädellä yhtään taaksepäin ja muoto säilyisi riittävän avoimena, ja se selkä ylhäällä. Jos hevonen jännittyy, palataan taas pidempään matalempaan muotoon ja haetaan se rentous sieltä taas takaisin ja sitten palataan siihen, missä jännitys alkoi. Se on vaan oikeasti tosiasia, että ilman rentoutta ratsastajalla ei ole hevosesta "itsellään" oikein mitään. Ei voida puhua ratsukosta, joka toimii yhdessä, vaan on kaksi eri osaa: ratsastaja ja hevonen, jotka kumpikin elävät omaa elämäänsä. Dee on liikkunut ihan hyviä pätkiä ja tehnyt todella tyytyväisenä kaikkea mitä olen siltä pyytänyt. Jopa vastalaukkaharjoitus yhtenä päivänä sujui paremmin kuin ikinä, eli Dee pysyi rauhallisena ja rentona.

Alla kuvia toisesta treenipäivästä lomareissun jälkeen, jolloin tehtiin askellajien sisällä paljon siirtymisiä. Sekä testasin yksittäisellä okserilla ja pystyllä, miltä se hevonen nyt tuntuu hypätessä - hyytyykö, haluaako se hypätä. Dee oli tosi hyvän tuntuinen. Ja kyllä se halusi hypätä, yhtä innokkaana, kuin mitä se on nyt saikun jälkeen kanssani ollut! Kuvissa näkyy myös meidän uusi kaunis huopa-huppu -setti Equestrian Stockholmilta, jonka sain blogin kautta, värissä Royal Classic! Nyt, kun olen näitä huopia käyttänyt pidemmän aikaan, niin voin todeta, että tyytyväisempi en voisi olla. Huovat pysyvtä jämäkkinä ja uuden näköisenä ahkerankin käytön jälkeen. Lisäksi materiaali on todella hengittävää ja miellyttävää hevostakin vasten, sekä muotoiltu säkäosa antaa todella paljon tilaa isompisäkäisemmällekin hevoselle. Ihan suosikki huoviksi nämä ESS:n huovat ovat kiilanneet.


Sattumusten kautta tuli juteltua samaisena päivänä myöhemmin kansallisissa ja kansaivälisissä kilpailuissa ratsastavan Hanna Tardiveun kanssa Deestä, kerroin meidän ongelmista ja vaikeuksista. Sovittiin sitten, että tuon Deen seuraavana päivänä näytille Hannalle Ainoon ja katsotaan, mitä Dee tuumaa pitkästä aikaa vieraassa paikassa hyppäämisestä ja hyppääkö se sielläkin yhtä rennosti, kuin se on nyt hypännyt kanssani kotona. Ja se, että mitä ihminen, joka ei ole ikinä nähnyt tätä hevosta, sanoo siitä.

Lähdin tosi avoimella mielellä Ainoon. Päälimmäisenä on tietenkin fiilikset siitä, hevonen on toiminut hyvin ja sitä samaa menoa toivoin jatkuvan sitten Ainossakin. Mutta sitten mietin, että jännitys vieraalla kentällä hyppäämisessä saattaa olla se, mikä tuo vanhoja ongelmia eteen ja samoja tapahtumia ilmi, mitä Marikankin kanssa oli edeltävällä viikolla tullut.

Mutta sen sijaan, että olisin joutunut lähtemään Ainosta treenien jälkeen pettyneenä tai sellaisella mitään sanomattomalla fiiliksellä, niin sain lähteä hymy huulilla - Dee oli ihan super hyvän tuntuinen - edelleen!!! Vaikka emme edelleenkään hypänneet mitään isoa, max. metrin tehtäviä, vaikka kieltämättä nyt tuntui jo siltä, että eikuin nostamaan vaan, että hevonen pääsisi oikeasti hyppäämään. Kuitenkin ajatus oli, että tästä reissusta olisi kiva jäädä Deelle hyvä mieli, että tehtävät ovat olleet helppoja ja se on suorittanut ne erinomaisesti ja siihen oli siksi hyvä lopettaa! Ja Hannan kommentti Deestä ja meistä oli: "Eikun kisoihin vaan!"


Alla video Ainossa otetuista hypyistä




Mutta ei me nyt vielä kisoihin rynnitä. Se, että homma toimii pienillä esteillä nyt näin kivasti on hyvä alku, mutta vasta kun tehtävät sujuvat sille 120cm tasolla kotona rennosti, mietin vasta starttia 110cm tasolla. Ja siihen on tästä vielä hetki matkaa, ja tunnen, ettei Dee ole vieläkään ihan priima takaosastaan ja selästään. Mm. ponnistusvoimaa ja notkeutta uupuu vielä paljon, selkää pitää saada vielä enemmän auki. Takaosassa ja lannealueella SI- ja LS -alueella on edelleen paikkoja, jotka menevät lukkoon, ja niitä on nyt laserilla hoidettu joka viikko. Tälläkin viikolla kaksi kertaa. Fyssari teki mobilisaation selkään viime viikolla, ja nyt tulevalla seuraavalla viikolla hevonen hierotaan läpi kauttaaltaan perushieronnalla. Ja tulevan viikon alussa käydään tosiaan se takajalka uudelleen ultraamassa ja tarkistamassa, vaikka se on kyllä näyttänyt nyt viimeiset kaksi viikkoa todella hyvältä - parempi ottaa nyt kuitenkin varman päälle, eikä jättää mitään arvailujen varaan. Toivottavasti sieltä ei siis löydy nyt mitään takapakkiuutista.


Hyppytreenien osalta olen ajatellut nyt tässä muutaman päivänä aikana kuviota, jossa hyppäisin hetken aikaa pääsääntöisesti itsekseni. Tarvitsen tällä hetkellä tilaa omille ajatuksilleni hypätessäni, että pystyn tuntemaan hevosen kunnolla ja kokoajan miettimään niitä ratkaisujen tekemistä sen fiiliksen kautta, mitä hevonen minulle selkään tarjoaa. En vain kykene siihen, jos vierestä joku sanoo mitä minun tulee tehdä ja vähän niinkuin "ratsastaa" osittain puolestani  tehtäviä läpi. Ja nyt, kun Dee on niin vielä kuitenkin kuntoutusvaiheessa, niin tällainen fiilispohjalla ratsastaminen ja hyppääminen on hyvä ratkaisu. Olen nyt saikun jälkeen tehnytkin mm. hyppyjä yksin, ja se on tuntunut hyvältä vaihtoehdolta ja siitä se ajatus on sitten lähtenytkin. Syksymmästä jatketaan normaalisti valmentajan silmien alla treeneissä käymistä, mutta nyt tähän tilanteeseen aijon hetken tehdä hommia itse yksin kunnellen hevosta eli sen mukaan miltä hevonen tuntuu.

6 kommenttia:

  1. Olet tehnyt hyvää työtä Deen kuntoutumisen kanssa, suunnitelmasi kuulostaa hyvältä! Hevonen näyttää tosiaan ihan terveeltä ja tyytyväiseltä videossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, parhaani yritän ja täytyy tehdä kaikki kunnolla sekä huolellisesti, niin ei tarvitse jälkikäteen ajatella, etten tehnyt riittävästi!

      Poista
  2. Hei Heidi

    Katsoin videon ja ymmärrän hämmennyksesi. Dee hyppää mielestäni todella hyvin, menonne näytti helpolta ja siltä, että teillä molemmilla on kivaa. Ja miten ihanan rauhallinen ääni ja olemus Hannalla! Tykkäsin kovasti selkeistä ohjeista ja välittömistä kehuista - onnistunut Ainon reissu! :-)

    Mitä jos on kyse siitä, että Dee on sinun - ja vain sinun - hevosesi?

    Olet aiemminkin kertonut, että kovin moni muu ei ole Deetä ratsastanut/käsitellyt. Tässä ei uskoakseni ole kyse hevosmiestaidoista tai osaamisesta vaan yksinkertaisesti siitä, että herkkänä ja luonteeltaan varovaisena hevosena Dee ei vaan toimi niin hyvin kenenkään muun kanssa. Sinut Dee tuntee, luottaa sinuun ja varmasti myös tsemppaa kaikkensa onnistuakseen - vieraan ihmisen kanssa ei. Vieraalla tarkoitan nyt "ei-omaa-ihmistä".

    Pidän peukut ja isovarpaatkin pystyssä ettei ell löydä mitään ikävää yllätystä. Olet tehnyt niin kovasti töitä Deen kanssa ja huolehdit Deestä esimerkillisen hyvin - nyt olisi aika saada nauttia työn tuloksista pikkuhiljaa.

    Kärsivällisyyttä tarvitaan edelleen, mutta uskon että olet aivan oikeassa hypätessäsi jonkin aikaa yksin, kuunnellen hevosta. Voinet tuolloin parhaiten kuunnella Deetä ja edetä Deen ehdoilla, pitäen hyppäämisen kivana teille molemmille. Kyllä te kisoihin vielä ehditte!

    Sateesta huolimatta aurinkoista elokuun jatkoa!

    Maarit L. :-)

    PS. Ihanat huppu ja huopa! Tuo väri olisi kyllä vuokrahepallekin sopiva... ja se muotoiltu säkäosa tarpeen. Ostoksille siis! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea sano, Dee on toki aina ollut hirmuisen ihmeissään vieraista ratsastajista. Marikan kanssa se kuitenkin on keväällä hypännyt niin hyvin, että en usko tässä tapauksessa olevan sekään syy, sillä heidän kahden välillä homma kyllä toimii. Se kyllä on totta etten ole ehkä samanlaista kokoamista pyytänyt saikun jälkeen ja ehkä siinä oli se hetki, miksi Dee kokoi tilanteen niin epämiellyttävänä/hankalana, ja jännittyi. Etenkin, kun nyt myöhemmin tuli todisteeksi, että oikeassa takajalassa on uusi vamma, joka on jo kuukauden vanha.

      Se on kyllä tärkeää tuon hevosen kanssa, että tehdään mitä vaan, sen pitää olla kivaa sille ja mieluisasti tehty, jännittyessään pakka levii käsiin, etenkin jos on jokin karva vähän vinossa, puhumattakaan jostain jomotuksesta jossain päin kroppaa.. Se on herkkä hevonen, joka haluaa kyllä miellyttää, etenkin omaa ihmistä :)

      Kiitos paljon Maarit, ja edelleen kiitos, kun jaksat aina niin kivasti ja pitkästi kommentoida, näitä on kiva lukea ja niihin myös mukavaa vastata, ja tulee aina hyvälle mielelle! :)

      Poista
  3. Dee näyttää kuvissa ja videolla super hyvältä! Takaosa näyttää jotenkin vapaammalta...letkeämmältä, mitä ennen. Kuten olet kertonut, ettei Deen selässä moni ole ollut lisäksesi, voi olla että muiden tuntemukset siellä johtuu ihan vaan siitä, että herkkis D toimii heidän alla eri lailla. Et voisi hoitaa D:tä paremmin, mitä olet tehnyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella paljon letkeämpi nyt kuin koskaan, kun sitä selkää on saatu avattua ja takaosa jumpattua! :) Vielä kun saataisiin herra jalanhuitoja riittävän pumpuliin ettei vahingoittaisi itseään, niin hommathan alkavat olemaan todella hyvällä mallilla :D Dee on kyllä niin herkkis, ja se voi olla ihan täysin eri hevonen jonkun toisen kanssa, kuin mitä se minun kanssa on. Kaikista pulmista huolimatta se on aika ihana hevonen kuitenkin. Kiitos kivoista sanoista!<3

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot