torstai 18. elokuuta 2016

Ja huonoja uutisia :/

Onneksi sitä löytyy muita hetkiä hevosten kanssa, josta on syytä nauttia 

On todella kurjaa kirjoittaa tännekin aina vaan uudestaan ja uudestaan huonoja uutisia. Olisi ihanaa, jos saisi kirjoittaa vaikka onnistuneista kisareissuista kuulumisia ja mahdollisista muista onnistumisista enemmän, mutta kun elämä ei vain mene aina niin ja hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu. Olkaa siis onnellisia, jos saatte hevosten kanssa terveitä ja täysiä kisakausia elettyä - meillä niitä ei ole vielä ollut, kuin yksi. 6 -vuotiskausi, josta siitäki olen niin iloinen, koska se antaa juuri tällaisina vuosina ihan hirveästi toivoa, että kun kaikki on kerrankin kohdallaan, on mahdollisuudet mihin vain.

Käytiin Deen kanssa maanantaina Vermossa tutkimassa uudestaan tuo viheliäinen takajalka, joka turvotteli etenkin lomani aikana ja sitä ennen vähän enemmän, mutta kuitenkin niin normaalin rajoissa tämän hevosen ja kyseisen jalan kohdalla, etten heti oikeastaan osannut lähteä panikoitumaan asiasta. Etenkin, kun hevonen tuntui omaan käteen kaiken aikaa paremmalta ja paremmalta - paitsi silloin heinäkuun puolen välin tienoolla, kun yritimme tehdä niitä väistöjä ja itku kurkussa ratsastin, eikä mistään tullut mitään... Tässäpä varmasti syy siihen, miksi silloin oli juuri niin huono päivä.

Jalasta löytyi saman tyyppinen iskun tuottama vamma jänteestä, kuin mitä edellinen oli keväällä. Tämä oli n. kuukauden vanha, eli akuutti kipuvaihe voisi olla hyvinkin syy hetkelliseen notkahdukseen lähes tarkalleen kuukausi takaperin. Ja syy siihen, miksi se oli lomani alkuvaiheilla vielä hankala muiden ratsastaa. Vamma on jälleen "mustelmatyyppinen", eli mistään suuresta ja vakavasta ei ole kyse, mutta kyllähän se nyt pistää harmittamaan, kun taas jouduttiin jäämään 4 viikon kävelykuurille. Kylmäystä jatketaan samaan tyyliin, kuin tähänkin asti, eli joka liikutuksen jälkeen, joka meinaa sitä, että 2 x päivässä.

Tämä uusintalöydös pistää kyllä mietityttämään, että olisiko niitä vammoja ollut siellä aikaisemminkin, kerran jalka on turvotellut lähes koko hevosen elämän ajan enemmän tai vähemmän. Kyseinen turvotus ei meinaan ollut mitään verrattuna mm. 3 vuoden takaiseen Deen ollessa 5 -vuotias, ja kun kärräsin sen Viikkiin tutkimuksiin. Eläinlääkäri oli kuitenkin tuolloin jo kliinisen tutkimuksen jälkeen sitä mieltä, että jalassa ei ole mitään vammaa ja potkimisesta on vain aiheutunut jalkaan elinikäinen nestekiertohäiriö, jonka vuoksi jalka tuleekin aina olemaan enemmän turpeampi ajoittain. Jalkaa ei ultrattu - röntgenkuvat otettiin - varmaan hevosen elämän kymmenennen kerran. Älkää kysykö miksi, eihän röntgenissä näe pehmytkudosvaurioita...
Myöhemminkin sitä on ultrattu, eikä sieltä ole havaittu mitään vammoja. Nyt sitten vuoden sisään heti kaksi.

Dee ei potkimalla potki paikkoja, se ei ole todellakaan tallin kolistelija tai muutenkaan häirikkö. Se on itseasiassa nykyisessä kodissaan hirmu rauhallinen verrattain ikinä aikaisempiin tallipaikkoihin. Mutta kun sen kerran se täräyttää jalkansa päin betoniseinää esimerkiksi usein iltaruokinnan aikoihin komentaakseen, ja nyt uusimpana ideana lataus ruokakupin vieressä sijaitsevaa rautatolppaan, niin siinä se ei voimiaan säästele. Ihme, ettei jalka ole koskaan mennyt pahemmin rikki...

Viime keväänä asensimme jo karsinan takana olevalle betoniseinälle kumimaton. Viereistä tiiliseinää ei suojattu, koska potkut olivat vielä tuolloin aina kohdistuneet sinne takaseinään. Nyt kuitenkin karsinan sisustusoperaatio lähti uudelleen käyntiin ja sivussa oleva tiiliseinä pehmustettiin eilen myös kumimatolla, koska Dee on siirtynyt takaseinältä tälle sivuseinälle - tylsää potkia mattoa, josta ei kuulu mitään ääntä... Tämän ja aikaisemmin viritetyn kumimaton taakse seinää vasten tulee ns. "patjaa", joka pehmentää siinä maton ja seinän välissä. Aikaisemmin jätimme väliin vain ilmaa, mutta matto painautui ajan mittaa seinää vasten kuitenkin, joten toppaukset ovat paikallaan. Rautatolppa saa myös omat pehmusteensa, vielä  homma on kuitenkin kesken, kun tämän kaiken pitäisi yrittää ehtiä tehdä normaalitöiden ohella.

Eli sellaista jälleen meille. Jos tämän karsinan pehmustusoperaation jälkeen se vielä saa itseänsä hajotettua, niin en enää oikeasti tiedä mitä tehdä. Sillä olen tehnyt siinä vaiheessa jo kaikkeni. Onneksi tarhamme aitamateriaali on puuta - eräässä aikaisemmassa tallipaikassa ne olivat rautatolppaa, ja ai että sitä riemua, kun tuo sen keksi minkälaisen äänen niistä putkista sai aikaiseksi...

19 kommenttia:

  1. Onpa harmi :/ Meillä on myös jalassa ongelmia ja vähintään kuukauden kävelyloma edessä, joten samastun hyvin fiiliksiisi.

    Minun tamma potki myös seinään ruoka-aikana. Vaihdettiin eka karsinanaapuri tarhakaveriin, mutta sama meno jatkui. Sitten asennettiin vanerilevy tamman ja naapurikarsinan väliin, kun tamma ei nähnyt kaveria ruoka-aikaan, loppui myös se potkiminen. Ehkä kokeilemisen arvoinen juttu? Vaneriin muutamat reiät poralla ja nippusiteillä kaltereihin kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivoi, kävelybreikit ovat niin tylsiä, jaksamista siis sinnekin! No tuota väliseinän peittämistä mietin aikaisemmin, kun meillä oli eräs toinen naapurikaveri, jonka kanssa Dee ei tullut toimeen lainkaan. Nyttemmin se on ystävystynyt ensimmäistä kertaa ikinä nykyisen naapurinsa kanssa, joten olisi kyllä sääli ummistaa seinää...

      Poista
    2. Koko seinää ei tarvitse ummistaa, meillä riitti n. 2/3, sen verran, että ruokaa odotellessa ei se kaveri näy kytiksellä oman kuppinsa vieressä :)

      Poista
    3. Niin joo, meillähän on karsinaelementeissä jo valmiiksi rakennettu niin, että ruokintanurkkaus on ummistettu, eli naapuri ei ole toljottamassa siinä heti sentin päässä vaan saa syödä rauhassa :) mutta täytyy tässä miettiä, ja katsotaan nyt eka, hillitsisikö nuo pehmusteet potkimista, kun ei saa enää mitään ääntä aikaiseksi.

      Poista
  2. Vie jollekin toiselle eläinlääkärille, en luottaisi Vermon lääkäreiden diagnooseihin. Ei ole yksi tai kaksi tapausta, joissa sieltä on saatu diagnoosi "mustelma jänteessä" tai "tulehdusta jänteessä" ja lähetetty pienellä kävelylomalla kotiin. Ja sitten jälkeenpäin on selvinnyt, että jänteessä on ollut ihan oikea vaurio, joka olisi pitänyt hoitaa ajoissa arpeutumisen välttämiseksi.. Toivon mukaan Deen kohdalla tällaista ei ole tapahtunut, mutta miettisin muitakin vaihtoehtoja enkä luottaisi sokeasti Vermon diagnoosiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä sitä on tullut hyvin epäuskoiseksi eri eläinlääkäreiden kanssa juuri virhediagnoosien takia, mutta me olemme käyneet tutkituttaa jalkaa myös muualla koko hevosen elämän ajan aina yksivuotiaasta asti ja kukaan ei ole koskaan löytänyt siitä mitään vikaa. Että kyllä se on niin henkilöstä kiinni, kuka on hyvä ell ja kuka ei ehkä niin hyvä. Oman kokemukseni mukaan juuri tuon selän hoidon myötä luotan nykyiseen eläinlääkäriimme täysin. Selän löydökset, ja niiden hoito on osunut nappiin ja hevonen on selkeästi sen puolesta parempi!

      Poista
  3. Hertta potki vanhassa tallissa kauheasti seiniä kun se inhosi kun naapurin oripojat katsoi sitä. Ei niiden muuta tarvinnut tehdä niin tammaa veetutti! Nyt Erkylässä Hertta on orikarsinassa, eri se ei näe vieruskaveria ja se on niin hörökorva nykyään, eikä ole kertaakaan potkinut seiniä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuotakin mietin, että ärsyttääkö sitä kuitenkin naapuri, mutta kun se huitasee sillä jalalla silloinkin, vaikka se olisi yksin nurkkauksessaan ja ympärillä ei tapahdu mitään. Eli ihan sattuman varaista... Koen että nykyisestä naapurista, jonka kanssa D on ystävystynyt on enemmän iloa kuin haittaa :)

      Poista
  4. Voi itku nyt, teille ei kyllä toivoisi enää yhtään enempää takaiskuja! Hengessä mukana, luvassa on varmasti vielä monta hyvää hetkiä tasapainottamaan näitä huonompia... Tsemppiä! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näin minäkin jaksan ajatella, että jossain vaiheessa sitten taas paljon hyvääkin meille, kun päästään näistä huonommista hetkistä yli :)

      Poista
  5. Katsoinkin edellisen postauksen videolta ettei se hevonen kunnossa ollut, takajalan liike kovin vaatimaton urheiluhevoseksi.
    Voisiko hevonen olla pidempään ulkona ja varsinkin ruokienjaon niin että tulee sisään kun ruoka on jo kaikille jaettu ja oma kupissa. Aamulla ensimmäisenä ulos syömään, sitten vasta muille ruoka. Onhan se karua jos hevosella on alle 10 vuotiaana jalat rikki koska käytöshäiriö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, no se on hienoa, jos löytyy noin paljon silmää nähdä siitä videosta, että hevonen ei olisi kunnossa, kun minä en tuntenut sitä selkäänkään asti ja elämäni aikana olen oppinut etenkin tämän hevosen kanssa aika tarkaksi sen suhteen. Näin vieläkin jälkikäteen videon katsoessani se näyttää rennommalta ja paremmalta kuin aikoihin. Deehän on hyvin täykkärityyppinen liikkeiltään, eli se ei ole luonnostaan kovinkaan kumipallomainen liikkeissään, vaan liike vie tosi paljon enemmän eteen päin kuin ylös päin.
      Nyt on pakko todeta, ilman mitään kynsiä ja hampaita, että jos sinun mielestäsi alle 10 vuotiaalla hevosella oleva pieni kolhu jalassa on karua, niin oletko oikeasti tehnyt ja elänyt hevosten kanssa paljonkin? :D minulle taas ei ole kovinkaan kummoinen uutinen edes se, vaikka varsa ei koskaan selviäisi ehjänä ratsutusikään nimittäin...

      Poista
  6. Voi ei :( Ei näitä huonoja uutisia ole mukava lukeakaan - saatika sitten kirjoittaa ja työstää niiden kanssa toden teolla! Toivon tsemppiä kävelykuukauteen ja uudestaan treenin aloittamiseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, näitä on todella tylsä kirjoittaa, mutta minkäs teet. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu ja aurinko alkaa paistamaan risukasaankin :D Kiitos tsempeistä sonja!

      Poista
  7. Voi harmien harmi ja itkujen itku! :'(

    Kyllä teitä nyt koetellaan, kumpaakin erikseen ja yhdessä. Niin kovasti toivoin, ettei teille olisi tullut enää yhtään ikäviä uutisia, mutta äh! minkäs teet. Positiivista on se, ettei ole pahemmasta vaivasta kyse ja sinun erinomaisessa hoidossasi Dee paranee ja kuntoutuu kyllä. Voimia ja jaksamista!

    Maarit L.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta. Kyllä tässä nyt testataan todella kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Harmittaa ihan vietävästi, kun tuntui, että vihdoin ollaan päästy edes vähän treenin makuun ja hevonenkin tuntui päivä päivältä paremmalta. Mutta sitähän varten me mentiin sinne tarkastuttamaan jalka, ettei sitten tarvitse myöhemmin harmitella isompaa vahinkoa. Tämähän on nyt pieni juttu lopulta kävellä ja kylmäillä se 4 viikkoa, jos se sillä paranee. Ja toivotaan tietenkin, että Dexterin huoneen uusi pehmustetty sisustus toimii toivotulla tavalla jatkossa, että vältytään näiltä myöhemmin! :)

      Poista
  8. Voi eikä :(( Ette nyt yhtään pääse helpolla, toivottavasti pian alkaa tämä kierre päätökseen! Tsemppiä ja paranemisia <3

    VastaaPoista
  9. Tosi ikävää, jo alkaisi kävelykuurit riittämään!

    VastaaPoista
  10. Eikä :/ Harmittaa ihan sunkin puolesta kun teillä meni ihan super hienosti tässä tähän asti. Laskeskelin just tässä tätä meidänkin matkaan Antin kanssa, etteipä tääläkään ole ollut yhtäkään vuotta kun ei oltais jotakin sairasteltu. On sitten nämä molemmat varmaan loppuelämänsä terveinä kun nuoruus menee tälläiseen?! :D

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot