keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Epätoivoa..


En enää tiedä mitä sanoa. Kun saa kuulla hyviä uutisia, tuntuu, että seuraavaksi tuleekin tämän hevosen kohdalla uusi vastoinkäyminen. Tämä on jo ihan hullua...

Maanantaina kävimme kontrollissa Vermossa eläinlääkärillämme Laura Muilulla. Kerroin, kuinka jalka on paremman näköinen ja tuntuinen kuin ikinä, eikä sitä enää erottanut mitenkään huonomman näköiseksi jalaksi, kuin muutkaan jalat ovat. Se oli niin viileä aamupäivällä klinikalle saapuessamme, että eläinlääkäri kysyi, että olenko kylmännyt sen ennen klinikalle tuloa. En tosiaan ollut, minulla oli aikaimoinen kiire sinä aamuna, Dee oli tarhassa aamu kuudesta ja nopealla harjauksella ja kavioiden puhdistuksella kuljetussuojat jalkaan ja hevonen koppiin. Ultrassa saatiin lisää hyviä uutisia - jalka näytti hyvältä. Samalla näimme ensimmäistä kertaa jalkaa paremmin, kun hevonen ei ole saanut nyt karsinan pehmustuksien vuoksi potkittua sitä enää uudelleen. Jänteessä näkyi jopa arviolta vähintään neljän vuoden takaisia arpia potkuista ja vammoista... eli juurikin niitä joita olen käynyt epäilyjeni vuoksi tutkituttamassa, mutta joita ei jostain syystä ole koskaan löydetty.

Jalan tuodessa hyviä uutisia, kerroin Lauralle, että en ollut enää viimeisenä viikkona selästä kävelyttänyt hevosta ollenkaan, sillä selkä ei tuntunut enää hyvältä ja se oli selkeästi kipytynyt. Selkähän tässä tapauksessa tarvitsisi paljon enemmän liikuntaa, kuin kävely ja tämän jalan aiheuttama kävelypaussi ei todellakaan ole tehnyt selälle hyvää. Se on vähän jäykistynyt ja tätä myötä kipeytynyt. Eläinlääkäri ei pitänyt näkemästään ja totesikin, että jos se ei nyt liikuntaa lisätessä selkeästi mene paremmaksi, joudumme uusimaan hoidot, jotka sinne tehtiin viime keväänä.

Eläinlääkärin kanssa teimme suunnitelmaa liikutukseen palaamiseen erittäin rauhalliseen tahtiin, jotta ei mennä takapakkia nyt. Ensimmäisellä viikolla ravia aloitetaan tekemään suorilla ja erittäin laajoilla kaarilla 5 minuutin verran per päivä. Raviliikuntaa lisätään aina viikko kerrallaan 5 minuuttia/päivä lisää, eli toisella viikolla 10 minuuttia ravia, kolmannella 15 minuuttia jne. Ei laukkaa, ei esteitä. Kiipeilyä saa harrastaa käynnissä, ja myös kavaletteja ja puomeja käynnissä, jossa selkä saisi jumppaa näin lisää. Ja muutenkin kävelyä niin paljon, kuin vaan itse jaksaa. Kylmäämistä jatketaan jokaisen liikunnan jälkeen ja hierontaa suositeltiin.

Intona klinikkakäynnin jälkeen laitoin Deen vielä hetkeksi tarhailemaan ja tulin myöhemmin iltapäivällä takaisin tallille, asensin ruunalle ohjasajovälineet ja lähdimme ohjasajaen maastoon kävelemään. Kentälle saavuttiin noin 20 minuutin kävelylenkin jälkeen ja pyysin rauhallisesti sekä varovaisesti ravia - koskaan ei voi näillä hetkillä tietää, mikä on reaktio pitkän kävelyjakson jälkeen hevosella, joka on muutenkin aika energinen ja halukas liikkumaan. Kaikki lähti oikein kivasti liikkelle. Dee tuntui rauhalliselta, mutta innokkaalta. Kun olin tekemässä suunnanvaihdosta oikealta vasemmalle - jotain tapahtui. Uuden suunnan ulko-ohja jäi suunnanmuutoksessa kiertämään hevosen takaosan takaa, josta Dee ei yleensä pidä. Siksi ohjat pyrin pitämään ja kulkemaan suusta selän yli käteeni. Tästä tilanteesta hevonen otti vähän kipinää ja otin hevosen pian seis, korjasin ohjan paikan ja jatkoimme vasemmalle. Alkuun tilanne näytti rauhoittuvan, mutta sitten kaikki alkoi. Hevonen ihan kuin "sekosi". En ole ikinä - ikinä - nähnyt sitä tuollaisessa tilassa. Se pisti korvat luimuun, häntä vispasi ja potkuja tuli sarjatulella kohti taivasta. Iho värisi ja hevonen yritti näyttää jotain kohtaa mikä sitä ahistaa, se näytti juuri siltä, että sen kimppuun oli juuri hyökännyt lauma ampiaisia ja se yritti päästä niistä eroon. Päätin nopeasti pistää pelin poikki huomattuani, että hevonen ei enää paikoillaankaan pystynyt olemaan ilman hännän huiskimista ja potkimista sekä ihon väristelyä. Palasimme talliin ja hevonen rauhoittui. Illalla Dee oli edelleen iltakävelyllä hermostunut..

Seuraavana päivänä uusi yritys. Tehtiin sama homma, maastoohjasajon jälkeen kentälle ja yritettiin aloittaa ravailu - ja sama homma uudestaan ja vielä isompana, kuin edeltävänä päivänä. Hevonen veti pupuploikkaa pitkin kenttää ja itse yritin vain pitää ohjat tiukasti kädessäni. Hetken tätä ravailua yrittäessä hevonen ehkä aavistuksen rauhoittui, mutta edelleen se oli kireä kuin viulunkieli ja häntä vispasi kovaa. Lähdettiin takaisin talliin ja päätin pestä hevosen kunnolla Hexosililla ja käydä huolellisesti kaikki jouhet läpi, eli hännän ja harjamarron. Olin varma, että jostain on pakko löytyä hirvikärpänen tai useampikin. Tämä pesuoperaatio olikin vähintään yhtään "mielenkiintoinen".. Dee pukitti välillä pesupaikalla paikoillaan ja potki takajaloilla kohti kattoa ja välillä sivulle pesupaikan kaakelit helisten. Tilanne oli niin ikävä, että meinasi tulla ihan epätoivo. Hankasin kumisella hanskalla ja Hexosililla hevosen häntäruodon kauttaaltaan niin, että aika paljon jouhiakin siinä katkesi. Ihan kuin se oliis vähän rauhoittanut hevosta. Vaikka pahin kohtaus oli viimein ohi, huiski hevonen jaloilla ja hännällä aina välillä satunnaisesti ja ravisteli päätään. Illalla hevonen oli iltalenkillä täysin omaitsensä.

Kolmantena päivänä, eli tänään, päätin lähteä suoraan ohjasajamaan maneesiin, siltä varalta, että kentällä olisi jotain ötököitä, jotka kiusaavat hevosta. Olin aika toiveikas, koska Dee näytti hyvin rauhalliselta ja oli todella tyytyväisen näköinen kuntoon laittaessakin. Maneesissa käveltiin hetken ja kun taas pyysin ravia.... SAMA ALKOI TAAS!!! Potkimista, pukittelua, hännän huiskintaa, pään viskelyä ja ihon väristelyä. Otin kaikki ohjasajokamat pois ja laitoin hevosen narun päähän juoksemaan ympyrälle, se vähän rauhoittui, ravasi jo tunnistettavia askelia, mutta oli kireä kuin viulunkieli.

Pettyneenä ja hämmentyneenä palasin talliin ja kylmäsin jalan. Dee oli karsinassa taas hyväntuulinen ja rennon oloinen, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. En osaa sanoa tähän käytökseen nyt yhtään mitään. Olen aika epätoivoinen tuon eläimen kanssa, se on ja on aina ollut vain niin niin erikoinen kaikilta osin ja osaa yllättää hyvässä ja pahassa kaiken aikaan uudestaan. Huomenna meinaan kokeilla mennä selkään. Alkuperäinen eläinlääkärin ohje oli, että liikutan muutaman päivän juurikin ohjasajaen, että saan selkää liikkeelle ilman painoa selässä. Noh, nyt on tosiaan "liikuttu". Huomenna näen, tapahtuuko sama reaktio, kun olen selässä. Ja jos jatkuu, niin täytyy konsultoida varmaankin eläinlääkäriä jälleen kerran.

Tällaista meille - tälläkin kertaa. Edelleen jaksan ajatella, että Deen kohdalla saadaan tämä kaikki kääntymään hyväksi ja voitoksi. Onneksi ratsastettavia ja muita hevostuttavuuksia on riittänyt, jotka piristävät aikalailla kaiken tämän oman hevosen kanssa koettujen ongelmien yhteydessä.

20 kommenttia:

  1. Voi Heidi! Ja voi Dee! :'(

    Oli ihanaa kuulla että jalka on paljon, paljon parempi. Mutta ikävää, että selkä ei nyt ole ihan kunnossa. Mieleeni pulpahteli muutama ajatus ja heitän ne tässä satunnaisessa järjestyksessä, varmaan olet näitä itsekin jo pohtinut moneen kertaan.

    Karsinassa ja käynnissä Dee vaikuttaa tyytyväiseltä, ravi ohjasajaessa laukaisi tuon vahvan reaktion. Voiko Dee olla "vain" jäykkä siis samaan tapaan kuin jos itse lähtee sairasloman jälkeen lenkille, niin ei välttämättä tunnu heti niin mukavalta vaan lihakset panevat hanttiin?

    Ohjasajaminen ei kai aiemmin ole ollut Deelle vastenmielistä? Eikä ohjasajettaessa ole sattunut aiemmin mitään ikävää? Toisaalta Dee vaikuttaa olevan niin älykäs ja herkkä että mikä ikinä aiheuttikin tuon "ahdistuskohtauksen" niin Dee todennäköisesti liittää jo tuon yhden ikävän muiston raviin ohjasajossa - vai olenko ihan pihalla? Onnistuisiko ravi taluttaen, juoksutushan sujui kuitenkin jotenkin?

    Miten Dee liikkuu tarhassa? Ravaako tai laukkaako siellä?

    Tsemppiä ja jaksamista - selätätte kyllä tämänkin vaikeuden!

    Peukut pystyssä terveisin,
    Maarit L.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ravissa tulee isoimmat reaktiot, mutta ravistelua ja hännän huiskintaa tulee käynnissä ja seisoskellessaankin. Tuota tosiaan olen ajatellut, että sitä vaan ei tietenkään voi olla kävelyloman jälkeen vetreimmillään ja kun tiedetään tuo selkä, joka ei tykkää tällaisista kävelybreikeistä yhtään, vaan tarvitsee liikettä.

      Deetä olen ohjasajanut neljä vuotta ja se on ollut meille mukava liikuntamuoto, jolla pääsen treenaamaan ja liikuttamaan hevosta ilman painoa selässä. Dee on aina pitänyt siitä ja olen saanut sen siinä aina tosi kivasti rennoksi... paitsi nyt. En osaa sanoa. Mietin, että tuntuvatko jostain syystä hiukan kipeää selkää vasten selän yli kulkevat ohjasajonarut ikäviltä, eli voisin kokeilla laittaa vyön alle vielä satulahuovan, jolloin ohjat eivät koskisi hevoseen..

      Tarhassa Dee välillä ravailee ja pyrähtelee, mutta aika rauhallinen se on ollut nyt. Jopa niin rauhallinen, että on alkanut miettimään sitä, että onko sillä kaikki hyvin.

      Kiitos tsempeistä ja ajatuksen vaihdosta! Näitä tässä just tarvitaankin. Ehkä näistä joku osuu oikeaan. Pitäisi vaan vielä keksiä, että mikä.

      Poista
  2. Eräällä tutun hevosella tuollainen oirehdinta - potenssiin kolme vähäisempänä mutta sama hännän viskaus ja potkiminen, suun narskuttelu, jopa pukittaminen vei sen klinikalle, jossa löydettiin massiivinen selkävaurio ja suoliluun murtuma :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivoi, no tämä tosiaan on niin epämääräistä että syy voi olla mitä tahansa väliltä hirvikärpänen - vatsahaava - selkäongelma. Täytyy ajan kanssa katsoa, mihin tämä tästä lähtee etenemään.

      Poista
  3. Ota videota D:n käytöksestä ja laita teidän eläinlääkärille. Useinkin kotona hevosta kannattaa kuvata, kun se klinikoilla usein "tsemppaa" ja on muutenkin virittynyt, niin ei ehkä näytä niitä tuntietaan ja reaktioitaan, kuin mitä kotona.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä juuri ajattelin, aikaisemmin oli vaan niin hankala kuvata sitä, kun olin yksin ja piti pitää kaksin käsin ohjista kiinni, kun toinen riehui siellä toisessa päässä. Tiistaina sain kuitenkin vähän videopätkää, kun se edes aavistuksen rauhoittui, ja pystyin pitämään ohjia sitten yhdessä kädessä ja toisella kädellä kuvata. Eilen sain T:n kuvaamaan, mutta reaktiot ovat jo vähän heikompia, ihan niin massiivisia liikkeitä ei enää tule onneksi, kuin pari päivää sitten.

      Poista
  4. Täytyy olla tosi raskasta, kun saa kokoajan huolehtia hevosen voinnista. Tsemppiä sinulle kovasti! Halusin tulla kiittämään, kun autoit minua ottamaan kiinni hevostani toissa viikonloppuna. Tosi reipasta tulla auttamaan vieraan hevosen kanssa, joka on vähän vauhkoontuneessa tilassa. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin kommenttisi vasta nyt, se oli siirtynyt roskaposteihin ja toivottavasti vielä vastaus tavoittaa muutaman viikon jälkeen. Eipä mitään, noita tilanteita sattuu vähän jokaiselle välillä ja silloin sitä aina itse kukin toivoo apua siihen hevosen saalistamiseen! :)

      Poista
  5. Minulla myös selkävamman akuutissa vaiheessa oli melko sama tilanne. Pienimuotoisesti samanlaista on ilmennyt, jos selkä on saanut pahasti kylmää tai niksahtanut pienemmin. Suosittelisin samoin kuin edellinen tuota videota, ja sitä, että sinä ja joku vieraampi ihminen käsittelevät. Meillä kärjistetysti tuo menee niin, että mina saan tutkia ja runnoa miten vaan, mutta vieraammalle näytetään koskettaessa pienetkin jumit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä olen myös miettinyt, että selkä on ainakin saanut nyt kylmää, koska se on mennyt nakuna aina näinä viileinä aamuina klo 6 pihalle. En vaan vieläkään ole ilmeisesti oppinut sitä, että tämän selkäongelmaisen kanssa ei voi elellä ihan samalla tavalla, kuin muiden hevosten kanssa ja se, että muut hevoset pärjäävät ulkona ilman loimea lämmittämässä ei tarkoita sitä, että tuo pärjäisi myös.

      Poista
  6. Nyt on pakko kommentoida, kun käytös kuulostaa niin tutulta.
    Deellähän on herkkä vatsa(?) Onko mikään sen ruokailussa muuttunut (tai onko saanut esim normaalin ruuan lisäksi omenoita)
    Tuttu hevonen teki syksyllä aivan samanlaisen reaktion. Kun piti liikkua alkoi potkiminen ja huiskiminen. satulavyötä ei saanut kiristää, jos tahtoi hengissä pysyä ja ratsastaessa sarjatulituksena lateli kavioita kaikkiin ilmansuuntiin. Tällä hevosella oli juuri lopetettu eräs mahalääke ja se oli saanut omenoita (jotka olivat ehkä päässeet syystä tai toisesta käymään). Nämä kaksi asiaa saibat hepon mahan niin kipeäksi, että lopulta ei päästänyt ketään karsinaankaan.

    Jos mitään ei ole muutetu viimeaikoina, tuskin tämä on syynä. Pisti vain silmään, tuo samankaltainen käytös.
    Toivottavasti selviää mikä on ja Dee toipuisi pian kuntoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Deellä on tosi herkkä vatsa, mutta se on ollut nyt kohta puoliin vuoden täysin rauhallinen! Mietin myös kovasti tuota, että voisiko vatsassa olla jotain, mutta ei Dee reagoi mihinkään vyön kiristyksiin mitenkään, tai muutenkaan vaikuta kärttyiseltä, mitä se on aina ennen ollut, jos on vähänkään vatsahaavan alkuja ollut. Omenoita olen kyllä muutaman antanut... huoh.

      Kiitos kokemuksen jakamisesta, auttaa ottamaan huomioon aika paljon paremmin eri vaihtoehtoja tähän mystiseen tilanteeseen!

      Poista
  7. Lannehalvaus? Onko lihasarvoja koskaan tsekattu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mäkin rupesin miettimään... ei ole tsekattu. Voisi ylipäätään olla paikallaan..

      Poista
  8. Jollekkin muullekkin jo sanoin, että kannattaa kokeillä BOT selänlämmitintä.. Meillä vain positiivisia tuloksia näkynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaappa, nyt on ollut bot -verkkoloimi tallissa, (tallin sisälämpötila 18-20 astetta) ja ulos aamulla vielä ulkoloimi siihen päälle. Tähän asti saanut ulos mennä ilman loimea, kun auringon noustessa on olut kuitenkin ihan lämpöisen oloista. Mutta nyt kaikki on normaalisoitunut. Oliko sitten tästä kiinni vai mistä, en tiedä. Mutta suuresta lämmöstä tuo hevonen vain tykkää, siitä ei pääse mihinkään, vaikka itse inhoan loimittamista.

      Poista
  9. Olisko tuossa tilanteessa hyvä vaihtoehto jumppauttaa hevosta vesimatolla? Tekee superhyvää selälle! Ja lisäksi turvallinen vaihtoehto kuntoutuvalle/juuri kuntoutetulle jalalle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä otinkin tuossa kesällä selvää ja se jäi vain hautumaan mieleen.. Mutta tätä liikuntamuotoa meille suositeltiin juuri tuon selän takia, ja täytyy nyt varmaan ostaa joku sarjalippu lähimpään vesimattojumppaan. Kiitos muistutuksesta :)

      Poista
  10. Toinen vaihtoehto kun vammat pois suljettu, niin zellelässä on se vesikävelytys kone jonka kanssa oli joku vuokraus /kuntoutus jakso sovittavissa.
    kurkkaa niiden Facebookin sivuilta.

    VastaaPoista
  11. Shivering ja lannehalvaus, onko niiden kaltaisia oireita. Tsempit!

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot