lauantai 17. syyskuuta 2016

Valtakunnassa taas kaikki hyvin

Postauksen kaikki ihanat kuvat © Suvililja Photography

Neljän päivän ihmeellisyyksien jälkeen Deen kävi läpi meidän fysioterapeuttimme Selma Piha ja sen lisäksi lisäsin loimitusta. Viidentenä päivänä, eli eilen Dee oli täysin oma itsensä ja kaikki nuo kohtaukset olivat enää onneksi vain muisto pahasta unesta. Selma oli nimittäin sitä mieltä, että Deellä voisi olla jotain hermokipujakin, koska SI -nivelessä löydetty yksi luutuma sijaitsee hyvin lähellä oikean takajalan hermoja. En haluaisi uskoa tähän, mutta tietenkin sitä jo vähän rupesi hirvittämään, että tässäkö tämä nyt oli...

Alla videopätkää neljäntenä päivänä, kun sain T:n kuvaamaan liikkumista. Lopussa on myös pätkää, kun yritetään löytää harjasta jotain mahdollista ötökkää. Tuona päivänä Dee oli siis aika paljon rauhallisempi, kuin kolmena edeltävänä. 

Ratsastin Deen ensimmäisen kerran torstaina, jolloin tuota videotakin otimme ja ratsastuksessa se oli entistä rauhallisempi, mutta eihän se ok vielä ollut. Perjantaina aamupäivällä hevonen oli kuitenkin yhtäkkiä täysin oma itsensä. Kävimme kävelemässä ensin hyvän matkaa lähiympäristössä ja sitten otimme vähän ravia kentällä. Dee tuntui tosi rennolta, joskin jäykkähän se on nyt liikkuessaan. Mutta huokaisin oikeasti helpotuksesta ja pystyin hymyilemään taas pitkästä aikaa. Epätietoisuus on yksi raastavammista asioista, joita tiedän. Ja taas tajusin, kuinka tärkeä tuo eläin on minulle. Siitä luopuminen joskus tulee olemaan tuskaa...



Kiitos Susannalle jälleen ihan mielettömän upeista kuvista! <3 Tässä on vain osa päivän otoksista ja lisää julkaisen tottakai, kun kuvaaja ehtii niitä käydä läpi. Kuvat ovat otettu tosiaan eilen, kun ratsastin Deen toiseen otteeseen ja käytiin kartanon ympäristön maisemia taas vähän käyttämässä hyväksi näitä kuvia varten. Eipä olisi hienompaa syyspäivää voinut odottaa. Ainoa vaan, että nyt alkaa olemaan niin petollisen koleaa, että päivän jälkeen olin vähän vilustunut.

Näissä kuvissa on jotenkin niin hieno hauras tunnelma - juuri sellainen aika tunteellinen kuin se itselläni olikin, kun tajusin, että Deellä on taas kaikki suht ok. On tämä hevosjuttu aika rankka harrastus - fiilikset ovat niin isoja suuntaan ja toiseen, ja yhden päivänkin sisällä saattaa löytyä laidasta laitaan eri tunteita, iloa ja surua. Välillä sitä miettii, että tämä on just se mitä haluan tehdä aina ja toisella hetkellä miettii, että onko minusta tähän kaikkeen ollenkaan.

31 kommenttia:

  1. Voi kyynel mitä draamaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kyynel vaan itsellesi. Se mikä ei kosketa sinua millään tavalla, voi olla toiselle yksi elämän tärkeimmistä asioista. Tämän ymmärtäminen kutsutaan osittain empatiaksi.

      Poista
  2. Minä olen monesti miettinyt oman hevosen ongelmatilanteissa, että olisi paljon helpompaa jos hevosystävämme kertoisivat, mikä niitä ahdistaa/vaivaa.. Tämä salapoliisityö on aika uuvuttavaa :D. Hyvin paljon samanlaisia ajatuksia on pyörinyt minunkin mielessäni, kun oma hevoseni on ollut mystisesti vähän vaisu jo viikon verran.

    Ihana kuitenkin kuulla, että Dee on nyt parempaann päin. Toivottavasti kuntoutuminen jatkuu hyvin ja pääsette treenaamaan kohti ensi kauden kisoja!

    T. Kaisa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa itsekin miettinyt, mutta sitten tulee ajatelleeksi, että monesta itsellänikin on jumissa yksi jos toinen paikka, enkä osaa oikein hahmottaa mistä kipu on peräisin... :D Mutta onhan tällainen arvailu aina väsyttävää touhua, kun tämäkin tapaus voi johtua niin monesta eri asiasta, kuten jo blogiini tulleista kommenteistakin voi päätellä!

      Toivotaan näin, olisi hienoa päästä ensi vuonna starttaamaan tyytyväisellä hevosella, joka on elämänsä kunnossa! :)

      Poista
  3. Toivottavasti Dee tulis kuntoon!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivon itsekin enemmän, kuin mitä muuta tällä hetkellä!

      Poista
  4. Tsemppiä Heidi! Täältä tulee empatiaa ja ymmärrän 100% sun fiilikset. Done that been there ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman kokemuksen omaavat kykenevätkin samaistumaan kaikista parhaiten. Kiitos, kun kommentoit! :)

      Poista
  5. Voi Heidi, minä niin ymmärrän sua. Lajina tää on raaka, pitää olla rahaa määrättömästi että pystyt ylläpitämään harrastusta, joka on niin hankalaa ja tunteisiin käyvää monella tasolla. Ja kun kuitenkin pitää jatkuvasti miettiä sitä, että mitä harrastukseltaan haluaa ja mihin asti on valmis menemään.
    Tähän sopii kaks mun lempilausetta:
    "Ei hevosen omistaminen ole harrastamista, se on elämänvalinta. Harrastus ois sitä, ettei tarvis mennä jos v#!!?ttaa."
    "Hevosen omistaminen ei ole mikään harrastus, se on ylellisyyttä, johon kaikilla ei yksinkertaisesti ole ikinä varaa".
    Allekirjotan noi omassa elämässäni täysin.
    Tsemppiä ja upeita kuvia muuten! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, rahaa on mennyt kaikkien näiden vuosien aikana jo hyvän asunto/talolainan verran, aikaa vähintään kahdeksan talon rakennuksen verran, ja niitä tunteita ei voi edes sanoin kuvailla, sen jälkeen, kun on kaikkensa antanut ja kun onnistuu/epäonnistuu.

      Aina tämä ei tunnut ylellisyydeltäkään, hevosella aina kaikki niin hyvin kuin mahdollista ja sitten tulet pitkän päivän jälkeen väsyneenä kotiin, avaat jääkapin nälkäisenä ja siellä onkin vain valo ja ehkä avanhaksi mennyt maitotilkka. Samanaikaisesti tili näyttää lähes nollaa ja vielä pitäisi kitkutella viikko seuraavaan palkkaan. Mutta nämä on niitä valintoja, joihin ymmärrettävästi moni ei halua lähteä!

      Oma lempilauseeni taitaakin siis olla: Paljon se ottaa, mutta myös paljon se antaa.

      Kiitos tsempeistä ja kommentista! :)

      Poista
  6. Mitä kuvia! Täydellinen syyspäivä kauniissa ympäristössä.

    Ihanaa kuulla, että Dee on taas oma itsensä! Toivottavasti vaikeudet ovat nyt takanapäin ja pääsette nauttimaan yhdessä tekemisestä ilman huolia. Dee on upea hevonen ja sinä Heidi olet niin sinnikäs ja vahva, että sinusta varmasti on kaikkeen tähän!

    Useimmat hevosten kanssa tekemisissä olevat tunnistavat kuvailemasi ääripäät: huikeasta ilosta ja onnesta epätoivoon ja epäilyyn omista kyvyistä ja jaksamisesta. Tämä harrastus - elämäntapa - vaatii paljon mutta antaa myös paljon. Hevosen kanssa sinun on oltava 100% läsnä omana itsenäsi. Koska hevoset ovat parhaita peilejämme, opettavat ne meille paljon myös itsestämme - jos kuuntelemme ja olemme valmiita ottamaan opin vastaan. Minut hevoset ovat opettaneet elämään tässä ja nyt, pysähtymään huomaamaan ne hienot hetket. Kuten eilen, kun meinasin pakahtua ilosta vuokrahevoseni rapsutellassa uuden tarhakaverinsa kanssa. :-)

    Aurinkoisia syyspäiviä!
    Maarit L.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat ovat kyllä niin ihania! Etenkin tuo ensimmäinen on niin lempparini <3 Siinä kaikki on onnistunut perfect! :)

      Dee oli oma itsensä viikonlopun yli, mutta eilen maanantaina se koki taas jonkin näkymättömän(?) ötökkähyökkäyksen ja sama meininki jatkui tänään. Ehkä se ei vain tykkää maanantaista... :D Ota tästä nyt selvää. Tosin tänä vuonna on oikeasti jopa täällä pääkaupunkiseudulla ihan älyttömästi polttiaisia - ihan poikkeuksellisen paljon. Dee nyt tunnetusti ei pidä mistään nipistävästä, piikeistä tai pistävästä...

      Ja juurikin niin, hevostouhun myötä oppii kyllä hyvin elämään ja nauttimaan hetkestä, koska milloinkaan ei voi tietää, mitä seuraavalla hetkellä tapahtuukaan!

      Poista
  7. Paljon tsemppiä! Epätietoisuus on tosiaan pahinta, mitä tiedän. Tosi kauniita kuvia teistä <3

    VastaaPoista
  8. Oletko ajatellut luopua Deestä joskus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko sitä on ajatella, koska luopuminen on välttämätöntä ennemmin tai myöhemmin. Tällaisina aikoina sitä tietysti miettii paljon useammin...

      Poista
  9. Tsemppiä teille! Täällä ainakin ymmärretään ihan tasan nuo fiilikset. Ihana että Deellä on sinut omistajana, se on onnekas eläin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kumpa tuo eläin osaisi arvostaa tätä kaikkea panostusta myös... :D

      Poista
  10. Tuolla videolla hevonen vähän niinkuin laahaa tuota oikeaa jalkaa oikeastaan kokoajan (jalka on ihan kuin puupökkelö verrattuna vasempaan jossa esim kinner on paljon aktiivisempi)ja se oikeastaan tulee vain vähän mukana, kunnes sitten vähän ärsytyksissään potkaisee sillä muutaman kerran. Tunnistan näitä samoja oireita omalla kinnerpattihevosellani, joka vapaapäivän (joita siis pidetään erittäin harvoin..) jälkeen on ihan puupökkelö toisesta jalastaan. Varmasti SI-nivelen luutuma ja muutkin löydökset haittaavat sitä jotenkin, mutta kallistuisin silti uskomaan, että jos hevonen alkaa viidennen päivän jälkeen olemaan oma itsensä, että kyse on siitä, että hevonen alkaa nyt vertymään taas - onhan se ollut hetken poissa pelistä saikkuilun takia, vaikka sitä kävelytetty onkin. Eli järkevällä liikuttamisella hevonen pysynee varmaan ihan käyttökuntoisena samoin kuin kinnerpattihevosten kanssa pystyy elämään ja urheilemaan. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olenkin tainnut jo viime keväänä ekojen klinikkakäyntien jälkeen kirjoittaakin asiasta, eli oikea takajalka ikäänkuin "laahaa" aavistuksen, etenkin ulkojalkana. Kinnerpattia Deellä ei ole, mutta kinner rasittuu ylempänä löytyvistä vaivoista johtuen, liikerata ei ole samanlainen kuin se luonnollisesti olisi. Hyvän lihaskunnon aikana tätä tuskin huomaa, mutta nyt kun hevonen on ollut erityisen kipeä ja toipilaana, niin tämä näkyy räikeämmin.

      Sen sijaan se, että se aina huitaisee ennemmin oikealla takajalalla kuin vasemmalla, on sen juttu ollut ihan varsa-ajoista asti. Jos sitä ärsyttää vähänkään jokin, oikea takanen heilahtaa. Siihen riittää pelkästään se, että pyydän sitä seisomaan käytävällä paikoillaan, että saan varusteita riisuttua. Ja siksi tuo jalka on myös ollut aika tapaturma-altis, kun se on se, joka enemmän osuu kaikkialle. Vasemmalla takasella se potkii jonkin verran myös.. sillä on niin ikävä tapa ilmoittaa kaikesta epämiellyttävästi huitomalla takasilla :/ Emänsä oli aivan samanlainen, joten siltä opittua.

      Ja jep, se on ihan ymmärrettävää, ettei tämän puolen vuoden jälkeen hevonen liiku ainakaan häikäisevämmin, kuin ennen.

      Kiitos tsempeistä!

      Poista
  11. Omalla hevosellani on traumaperäinen vamma lonkassa. Vapaapäivän tai pidemmän kävelyjakson jälkeen on aina tuollainen samanlainen, eli potkii kyseisellä takajalla taakse ja jalka vähän laahaa liikkeessä. Parissa päivässä vertyy ja on sitten oma itsensä. Jotenkin se vamma-alue arpikudoksineen jumiutuu jos hevonen ei liiku kunnolla. Mutta hyvin on heppani pötkinyt ja hypännyt (2-3 taso 110cm-120cm luokkia) vammastaan huolimatta ja ikääkin rouvalla tulee ensi vuonna kunnioitettavat 16-vuotta.

    Älä luovuta ja valtavasti tsemppiä teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Deellä jumittuu taas selkä, ja se näkyy koko liikkumisessa. Ei se selkä alunalkaenkaan ole hyvä ollut pitkään aikaan, mutta nyt sen huomaa vielä helpommin, kun lihaskunto on laskenut ja ne lihakset ovat niin tärkeitä tukiessaan selkärankaa. Luulen, että siksi se kipeytyi/jäykistyi nyt tästä kävelypaussista niin paljon.

      Kiitos kokemusten jakamisesta ja en todellakaan meinaa helpolla luovuttaa tämän kanssa! :)

      Poista
  12. Ihana kuulla että Dee alkaa olla kunnossa, teillä on kyllä ollut niin paljon hankaluuksia, että toivottavasti ne alkais olla takanpäin! Todella ihania kuvia ja niin kaunis ympäristö <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivotaan kokoajan... Nyt vaan taas tässä alkuviikosta tärinät, hännän huiskinnat ja potkimiset ovat palanneet... Jotain polttiaisen näköistä ötökkää meillä kyllä on vähän joka paikassa ja kaiken aikaa päivän ympäri. Eipä tuon herkkähipiäisen kanssa paljoa vaadita, että herne menee nenään syvälle. Nyt kuitenkin selästä liikuttaessa tuntee, ettei se millään tavoin ahdistu itse liikkumisesta tai siitä, että pyydän siltä jotain, vaan ihan jostain muusta.

      Poista
    2. Höh! Toivottavasti johtuu vaan ötököistä. Ootko kokeillu korvahuppua? Joillain hevosilla se tuntuu auttavan ötököistä ärsyyntymiseen. Tsemppiä ja pidän peukut pystyssä ettei ilmene mitään muuta ongelmaa :)

      Poista
    3. Tallilla en ole hetkeen pyörinyt mutta nyt kuulemma on ihan erityisen paljon polttiaisia... Yhden tutun hevonen ei pysty ilman kokonaamahuppua ulkoilemaankaan kun syödään ihan verille (herkempi tyyppi).. :(

      Poista
  13. Samoin tuli kinnerpatti mieleen, omalla on myös oikeassa takasessa ja harrastaa noita lehmäpotkuja aina kun se kipeytyy, erityisesti niitä tulee, jos selästä komentaa enemmän kuin mihin pystyisi juuri silloin. Olen seuraillut blogia silloin tällöin, enkä muista mitä olet kertonut tutkimuksista, ehkäpä kintereetkin on kuvattu?
    Todella ihania, tunnelmallisia kuvia ja Dee on aivan valtavan kaunis hevonen! Toivottavasti ongelmat ovat nyt takana päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meillä on takajalat kuvattu oikeastaan aika usein, ensimmäisen kerran Deen ollessa 1 -vuotias, toisen kerran 2 -vuotiaana, kolmannen kerran 3 -vuotiaana, sen jälkeen 5- ja 6 vuotiaana ja nyt sitten jälleen sen ollessa 8 vuotta. Kinnerpatteja sillä ei siis ole. Jäykkyys liikkumisessa johtuu selästä, ja kun vammat ovat kaikki oikalla puolella, se vaikuttaa myös selän kautta oikeaan takajalkaan. Itseasiassa itselläni on vähän sama homma oman selkäni kanssa, murtumat ja vauriot selkärangassa vuosi sitten tulivat oikealle puolelle tiputtuani ja se heijastaa oikean jalkani toimintaa ihan täysin. Pahimpaan aikaa en pystynyt liikuttamaan oikeaa jalkaani lainkaan... Pystyn siis jollain tasolla ymmärtämään sen tunteen, mikä Deellä mahdollisesti saattaa välillä olla!

      Toivotaan näin, vaikka eivät tärinät sitten lopulta tähän loppuneet. Nyt alkuviikosta ollaan taas huiskittu... liekö polttiaisia niin paljon nyt, että se pistää ihon ihan herkäksi :/ siihen saadaan selvyys, kunhan tulisi kunnon yöpakkaset!

      Poista
  14. Selma on ihan huippu, meilläkin auttanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selma on kyllä hyvä, Deelle juuri oikea henkilö auttamaan tässä tilanteessa tukihoitona varsinaisten hoitojen ohelle!

      Poista
  15. Joo kyllä sitä itse ajattelee aina kaikki pahimmat kauhuskenariot läpi, kun oma hevonen oireilee epämääräisesti... Hyvä että D alkaa olemaan jo hyvä, toivottavasti pysyy myös hyvänä. Tsemppii! :)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot