torstai 13. lokakuuta 2016

Tie varsasta ikäluokkakisoihin - osa 2/3


Maitovarsan vieroitus tapahtuu yleensä siinä 6kk ikäisenä, mutta myös myöhemmin. Tätä aikaisemmin vieroittamista ei suositella, sillä vieroitus on aina stressaavaa sekä varsalle, että tammalle. Vieroittaminen suositellaan tehtävän asteittain, että varsa on aluksi vain hetkiä pois emänsä luota, kunnes lopulta varsa ja emä vieroitetaan kokonaan. Torstin vieroittamiseen meni aikaa n. kuukausi. Sen jälkeen ja mielellään jo hyvissä ajoin ennen vieroitusta on tärkeää miettiä varsan jatko eli mihin se laitetaan kasvamaan tuleviksi vuosiksi. Varsat kaipaavat eritoten ikäistänsä seuraa ja se on niille hirmuisen tärkeää jo tulevaisuutta ajatellen, jotta niistä voisi kasvaa vahvoja, kestäviä ja tasapainoisia nuoria hevosia. Etenkin tämä on tärkeää orivarsoille, sillä ryhmässä oman ikäistensä kanssa ne saavat purkaa energiaansa ja opetella "olemaan hevonen" laumassa. Orivarsat oppivat käytöstavat laumassa, ihminen ei niitä hevosen käytöstapoja voi täysin niille opettaa. Varsat viettävät tällaisessa ryhmässä aikaa aina vieroituksesta 2-3 vuotiaaksi asti, kunnes ne jatkavat elämässään eteenpäin seuraavalle etapille - sisäänratsutukseen.

Nyt kuitenkin kuullaan, kun Jokioisilla asuva orivarsapihaton pitäjä Minna Alaspää kertoo orivarsojen arjesta ja pihattoelämästä, sekä heidän toimintatavoistaan kasvattaa orivarsoista kunnon hevoskansalaisia jatkokoulutusta varten. Kiitos Minnalle mielettömistä kuvista, jotka saan jakaa samalla täällä blogissani - Minna on työarjen keskellä napannut orivarsojen elämästä toinen toistaan kauniimpia kuvia, joita mm. allekirjoittanut on jo vuosien ajan ihastellut mm. Minnan blogissa Klippauksia ja Karvaturjakkeita. Lisää Minnan kuvia voi käydä ihastelemassa täällä. Mutta nyt päästetään kynän varteen Minna, olkaapa hyvä!


"Olen Minna Alaspää, Jokioisilla sijaitsevan Päiväkummun Hevostilan yksityisyrittäjä ja nelikymppinen kolmen teinin äiti. Vastaan koko orivarsapihaton toiminnasta ja toimin myös valokuvaajana sekä jumppa- ja kuntosaliohjaajana. Espoosta olen kotoisin, ponityttönä kävin Kilon ratsastuskoulussa, lukioikään saakka. Hevosista oli taukoa teini- ja lastentekovuosien yli, sitten taas innostuminen hevosiin silloisessa Nuuksion Ratsastuskeskuksessa, missä myös työskentelin osa-aikaisesti. Samoihin aikoihin olin töissä erään hevoskasvattajan pihattotallissa ja siellä sain elämäni ensimmäisen kosketuksen pihattoelämään, (ori)varsoihin ja myös aikuisiin oreihin ja etenkin isoihin hevoslaumoihin, missä kaikenikäiset olivat samassa laumassa. Tuon paikan myötä alkoi hiljalleen kasvaa ajatus maallemuutosta.

Viisi vuotta etsimme tilaa (välillä kyllä hyvin laiskasti..). Sinä aikana opiskelin Ypäjän Hevosopistolla hevostenhoitajaksi, suuntauduin kasvatukseen. Kahdeksastoista maatila, mitä kävimme katsomassa, oli meille kaikin puolin sopiva ja tuli eteemme sopivaan aikaan. Jokioinen sijaintina oli sattuma, vaan myöhempinä vuosina tästä Ypäjän läheisyydestä ollut suuri hyöty. Tällä hetkellä opiskelen Ypäjällä tallimestarin erikoisammattitutkintoa.
Ainoa rakennus, mikä täällä Päiväkummussa oli käyttökelpoinen talliksi (ilman tähtitieteellisen suuria investointeja) oli lato, joka urakkana muutettiin makuuhalliksi. (Blogissani latourakasta, http://paivakummunpihatto.blogspot.fi/2014/03/alussa-olivat-lato-pelto-ja-hiki.html )


Jossain käänteessä hevoselämääni tutustuin käsitteeseen klassinen ehdollistuminen, siitä onkin muodostunut koko varsankäsittelyaatteeni tausta ja kantava voima. Tuota samaa peruspsykologian oppisuuntaa käyttää myös Tuire Kaimio, jota olen suureksi ilokseni saanut kuulla useita kertoja viimeisen vuosikymmenen aikana (sen lisäksi että hän on äärimmäisen taitava eläinkouluttaja, jolla on hyvin havainnollistava luentomateriaali, on hän myös maailman hauskin luennoitsija, ehdottomasti!). Taannoinen valintani orivarsoista (mikä tuli loppupeleissä aika sattumalta) on minulle ja tälle koulutussuunnalle hyvä, johdonmukainen käsittely tuottaa toivotun lopputuleman joka kerta, ainakin jossain vaiheessa (tammojen kanssa ei ilmeisesti ihan aina ole näin..).

Ehdollistumisen lisäksi toinen toimintani kivijaloista on aikuinen laumanjohtaja hevonen, joka osaa hyvin pienillä eleillä ja reilulla tavalla pitää lauman toimivana silloinkin kun siinä on orivarsoja, joiden iät vaihtelevat puolivuotiaasta kolmevuotiaaseen. Tämä seikka pelottaa monia asiakkaita ja useat heistä jättävätkin varsansa tuomatta tänne (tai tuovat sitten myöhemmin, kun varsan kanssa on jo vaikeaa työskennellä, kun se on päässyt omassa samanikäisten laumassaan johtavaan asemaan). Kun laumanjohtaja väistää minua, oppivat varsat jo siitäkin väistämään ja kunnioittamaan minua. Koska lannat kerätään ulkoilualueelta päivittäin, varsat ”joutuvat” joka päivä oppimaan ihmisen oman tilan kunnioittamista. Varsat eivät koskaan saa lähestyä ihmistä, jollei ihminen siihen anna lupaa, ja ikinä ei ihminen täällä väistä varsaa, vaan päinvastoin.

Orivarsapihaton pitäjä Minna Alaspää ja 2 -vuotias hannoverori.

Kun pihattoon tulee uusi varsa, en tee sen kanssa mitään ylimääräistä viikkoon tai kahteen. Toki ruokin päivittäin ja jos tulee jotain hoidettavaa, hoidan, mutta muuten en ota siihen kontaktia enkä pyydä luokse. Näin laumanjohtajakin tekee. Se ilmoittaa tulokkaalle, että ”tämä on minun laumani pysy sinä siellä kauempana”. Tuon viikon-kahden aikana minä hahmotan, millainen tulokas on luonteeltaan ja miten se reagoi tilanteisiin sekä muihin hevosiin. Varsa taas oppii hahmottamaan, että lauma väistää minua mutta myös pääsee luokseni sekä viihtyy luonani. Kun tulokas luottaa minuun ja minä luotan tulokkaaseen, voi aloittaa työskentelyn eri tavalla. Kun luottamus on täydellistä, ei varsan/ hevosen kanssa tarvitse päivittäin harjoitella koko ajan kaikkea tai hinkata asioita uudestaan ja uudestaan, vaan voi tehdä vähemmän ja paremmin. Sen takia aloitan hitaasti, että tiedän, mitä kaikkea ko. varsalta voi vaatia, mitä varsa kestää ja mitä se uskaltaa. Kunnon laumanjohtajakaan ei koskaan pyydä miltään laumansa jäseneltä yhtään sen enempää kuin mitä se tietää toisen osaavan tai uskaltavan. Itsepäisten (suomenhevos)varsojen kohdalla harjoitellaan enemmän ihmisen väistämistä ja sitä, että se ei ole varsa, kuka ottaa ns. ohjat käteensä, vaan ihminen. Herkkien ja reaktiivisten (puoliveri)varsojen kanssa opetellaan sitä, että varsa oppii luottamaan siihen, ettei ihminen kuljeta sitä sapelihammastiikereiden pesään eikä ihan kaikesta tarvitse säikähtää tai jos säikähtääkin, ei aina tarvitse lähteä maata kiertävälle radalle.

Laumassa hevoslapset saavat liikkua sydämensä kyllyydestä, riehua ja riekkua ja leikkiä ja levätä, ja kun niillä on aikuinen laumanjohtaja, pysyy riehuminen jossain järjellisissä rajoissa eikä kukaan pääse kuvittelemaan olevansa isompi kuin mitä on (koska hyvin harva varsa/ nuori hevonen kestää johtajuuden mukanaan tuomaa vastuuta ja taakkaa!). Tilaa on, joten pääsee isosti liikkumaan. Pihattoihmiseltä lienee turha kysyä, mikä on varsan paras paikka kasvaa tai miten saadaan lihaksistoltaan, psyykeltään ja koordinaatiokyvyltään hyvin kehittynyt varsa/ nuori hevonen. Kun tuota liikkeen ja riemun määrää katselee, ei varmaan muillekaan jää epäselväksi, että liikkuva varsa on onnellisin varsa. Mascha Colliander on sanonut, että liike on lääke ja täällä sen näkee; jos varsa ei ole päässyt purkamaan energiaansa liikkumalla, purkaa se energiansa sitten johonkin muuhun (yleensä käsittelijäänsä..). Kun lauma liikkuu paljon, sitä johtavat sekä aikuinen laumanjohtaja että ihminen, varsoilta ei vaadita liikaa liian nopeasti ja joka kerta on samat asiat kiellettyjä ja samat asiat sallittuja ja joka kerta toimitaan ehdollistumisen mukaan, on varsojen hyvä olla JA ne ovat rauhallisempia, helpompia käsitellä sekä luottavaisempia ihan mitä asiaa kohtaan vain. Tämä pätee kaikkiin; iästä, rodusta ja suvusta riippumatta. Tämä pätee myös siihen, kun täältä on esim. viety varsa klinikalle, tai uuteen talliin; aina on kehuja tullut fiksusti käyttäytyvästä varsasta tai nuoresta oriista.


Hevoset saavat heinää 4-5 kertaa päivässä, riippuen säästä. Paukkupakkasilla ja jos on kovin nuoria (=vieroitettuja), saavat ne heinänsä lähes vapaasti. Jokainen saa kerran tai kaksi kertaa päivässä väkirehunsa; toisille riittää pelkkä kivennäinen, vitamiinit ja suola, toiset saavat ison annoksen. Kaikki saavat Hepoilin öljyistä pellavarouhetta, ihan jo senkin takia, että saavat siinä hiukan ylimääräistä nestetta, ja jos tulee tarvetta juottaa enemmänkin, on ne helpompi saada juotettua, kun pellavarouheen maku on tuttu. Varsat syövät rehunsa kiinnisidottuna muiden lähellä, mutta aidan ulkopuolella; ne siis oppivat tulemaan luokse, riimun laittoon, portista menemiseen (ja myös odottamaan omaa vuoroa kun kaveri meneekin ensin); olemaan kiinnisidottuna (ja myös, kokeiltuaan kerran tai pari, että pysyvät kiinni, eivätkä riuhtomalla pääse vapaaksi). Uudet tulokkaat saavat aina väkirehunsa vapaana ollessaan, aitauksessa toki, jotta näen miten ne syövät ja miten kestävät paineen sekä ärsykkeet muista hevosista ja ympäristöstä. Jossain vaiheessa pihattokautta pääsee/joutuu jokainen varsa vuorollaan asumaan tallissani jonkun aikaa, ihan vain siksi, että täältä kaksi- tai kolmevuotiaina omistajansa tai isoon talliin muuttaessaan tai ratsuttajan luona kuukauden tai kaksi ollessaan, ymmärtävät ne muunkin kuin pihaton päälle. Varsat ulkoilevat tarhassa, ja ovat yöt karsinassa, yleensä viikossa ne ovat tuon systeemin oppineet, sitten ne voikin viedä takaisin pihattoon. Toki kuumeiset jne. asuvat toipilasaikansa tallissa.

Varsat asuvat pihatossa syys-/lokakuulta toukokuun loppuun. Niillä on vapaa kulku ratsastuskentälle (minkä toki saa myös suljettua sitä varten, että saa työskenneltyä yhden varsan kanssa/ syötettyä/ irtohypytettyä tms), ulkoilualueelle sekä makuuhalliinsa, missä runsas olkikuivitus. Makuuhalli tyhjennetään kaivurilla kerran vuodessa, muutoin vain lisätään olkea niin, että pohja pysyy hyvänä ja kuivana. Kesällä pihatto tyhjennetään, pestään ja desinfioidaan (tämä tehdään myös tallille) ja yleisiä huoltotöitä tehdään (lisää hiekkaa kentälle tai rakennusten maalaamista jne). Hevoset laiduntavat kesäkuusta eteenpäin. Osa laitumista on tilan yhteydessä, osa 4 km:n päässä vuokralaitumella. Tänä vuonna kauemmas menevät vuotiaat vietiin kopilla (kävelivät kiltisti sisään) ja tuotiin taluttaen yksinään (hiukan jännittävää mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä). Varsojen peruskouluttaminen on vastuullani ja minun aikataulutettavani. Kolmevuotiskesään mennessä ne on totutettu satulaan, juoksuttamiseen (ja jo väljillä sivuohjillakin), irtohypyttämiseen, ohjasajoon, liikkumiseen talutettuna niin metsässä, pihatiellä kuin kylätiellä. Näyttelyissä on varsoja käytetty, mikäli kasvattaja/omistaja niin tahtoo. Oriit voivat asua täällä pihatossa kolmevuotiskesään asti, joskin tämä on riippuu suuresti hevosen luonteesta ja egosta sekä talven säästä; jostuntuu, että pihattoalue käy pieneksi, on kolmevuotiaita jo siirretty talliin asumaan. Yleensä ne varsat, jotka lähtevät jo yksivuotiaina syksyllä, menevät ruunauksesta suoraan omistajalleen, muut ovat oriina ja lähtevät kaksi-kolmevuotiaina.


Koska tilani on täällä keskellä ei-mitään ja valtaosa omistajista asuu vähintään sadan kilometrin päässä, olen minä vastuussa vuolujen, madotuksien, rokotuksien sekä lihavuuskunnon, terveyden ja ylipäänsä koko varsan ja kouluttamisen huolehtimisesta. Omistajat käyvät toisinaan rapsuttelemassa ja katselemassa varsojaan. Sanon aina, että kyllä täällä saavat omistajat käydä mutta tarve ei ole; kuviani näkee somessa ja toki olen yhteydessä jos on sen tarve, ja niin on sovittu (tämä esim. ruokinnan suhteen, toiset tahtovat kuulla ja/tai päättää etukäteen, toisille riittää, että ”kunhan pidät hevoseni hengissä ja hyvinvoivana”).

Tässä vapaudessa on valtava vastuunsa, mutta tuo vapaus on eittämättä yksi työni parhaista puolista; nähdä kuinka hevoslapset kasvavat ja komistuvat ja silti aina vaan, vaikka kuinka olisi vauhti päällä, tulevat iloisina ja kiltteinä luokseni, ystävällisesti tiedustelemaan ”voisitko vähän rapsuttaa?!”."


 Kiitos Minnalle ajastasi, tästä mielenkiintoisesta haastattelusta ja kokemuksien jakamisesta! Varsojen kasvupaikkoja ja vaihtoehtoja on monia, mutta olen itse henkilökohtaisesti aina pitänyt Minnan tavasta hoitaa ja pitää hevosia, siksi häneltä tällaista infopläjäystä ehdottomasti halusin kysyäkin.

1-3 -vuotisaika on varsan elämässä tärkeää aikaa, moni myöhempi asia voi heijastua tämän ajan kokemuksista hevosen elämässä.

Vaikka varsan kanssa ei pääse vielä hetkeen ajattelemaan ratsastamista, saatika kisaamista, on kuitenkin muiden maiden tapaan myös meillä Suomessa Suomen Ratsujalostusliiton ja Hippoksen järjestämiä erilaisia tilaisuuksia eri ikäisille varsoille ja roduille.
Näitä ovat mm. keväisin Kasvattajapäivät, jossa näytetään 1-3 -vuotiaita puoliverivarsoja. Kasvattajapäivät ovat näyttelyt, jossa arvioidaan hevosen rakenne ja liikkeet. Lisäksi on muita Hippoksen järjestämiä virallisia näyttelyitä kaiken ikäisille ja rotuisille hevosille.
2-3 -vuotiailla puoliverivarsoilla on myös mahdollisuus osallistua RJL:n järjestämiin Kyvyt esiin  -tapahtumiin, joissa karsinnat käydää keväällä ja finaali syksyllä. Tänä vuonna Kyvyt esiin -finaalit käydään puoliveristen ratsuhevosten Laatuarvostelujen yhteydessä Järvenpäässä Ratsastuskeskus Ainossa lokakuun viimeisenä viikonloppuna! Kyvyt esiin -tapahtumassa arvostellaan varsojen liikettä ja/tai hypykykyä irtohypytyskujassa.
3 -vuotiaat oriit voivat myös osallistua elämänsä ensimmäistä kertaa Oripäiville, jotka perinteisesti tähän asti on järjestetty Ypäjällä maaliskuun loppupuolella. Nuoret oriit arvostellaan maasta, niiden rakenne, liikkeet ja hyppykyky arvioidaan, terveyden ja polveutumisen ohella. Testistä läpi päässeet oriit joutuvat vielä näyttämään liikkumisensa ratsastajan alla kaikissa askellajeissa ennen lopullista hyväksyntää ja jalostuslupaa.

Kaiken kaikkiaan varsojen elämässä tapahtuu paljon, vaikka emme aina itse sitä olisikaan näkemässä ja ikuistamassa. Henkisen ja fyysisen kasvun kannalta on tärkeää se millaisissa oloissa varsa saa nämä vuodet elää, joten sitä kannattaa puntaroida ja tutkia jokaisen varsanomistajan tarkkaan! Näissä vuosissa on myös oma mielenkiintonsa, että millaisiksi nämä nuoret kasvat kehittyvätkään lopulta. Kaiken kaikkiaan itse koen jo yhden syntymästä asti varsan omistaneena ja nyt ensimmäisen varsan kasvattaneena, että myös tämä aika on mielenkiintoista sekä opettavaista aikaa ja mieletön kokemus, jota en vaihtaisi mistään hinnasta pois - vaikkakin se on vaatinut sen, että heti ei pääse ratsastamaan ja toteuttamaan sitä perimmäistä haavetta ja unelmaa! :)

1 -vuotias tammavarsa Sezuan x Rotspon lokakuun 4. päivä Hippoksen näyttelyissä Savijärvellä. 

* * *

ARVONTA

Tie varsasta ikäluokkakisoihin -tekstisarjan ohelle Heidin Nelivedot -blogi tarjoaa Helsinki International Porche Horse Show:hun liput kahdelle perjantai-päivälle, jossa nähdään mm. Suomen tämän hetkiset parhaat nuoret, 5-7 -vuotiaat, puoliverihevoset. Amatour Tour & Finland Finals -näytös alkaa perjantaina jo klo: 08:00 ja kestää koko päivän n. klo 17:00 asti. 

Osallistut arvontaan kirjoittamalla kommenttikenttään: 
-nimesi/nimimerkkisi
-sähköpostiosoitteesi johon sinuun otetaan yhteyttä lippujen toimittamista varten
- sekä kerro lyhyesti paras HIHS -muistosi!

Arvonta suoritetaan lauantaina 15.10. päivällä klo 12, ja voittajalle ilmoitetaan tuloksesta sähköpostiin sekä julkistan arvonnan tulokset vielä myöhemmin täällä blogin yhteydessä.

PALJON ONNEA ARVONTAAN OSALLISTUNEILLE!


Yhteistyössä

49 kommenttia:

  1. Erika Kähönen
    erika.kahonen@gmail.com

    Olis supermahtavaa päästä sinne, oltiin äidin kanssa pari vuotta sitten käymässä hetken mielijohteesta ja oli aivan mahtava kokemus.

    VastaaPoista
  2. Sanna, sannaemakela at gmail.com
    Paras hihs-muisto: Otin ala-asteikäisen taituruudella 90-luvulla filmikameralla katsomosta täyden rullallisen kuvia, joista yhdessäkään ei ollut ratsastajan päätä :)

    VastaaPoista
  3. Milla, paikkanitiedan@gmail.com
    Parasta hihs-muistoa on mahdoton sanoa, kun sinne en ole päässyt valitettavasti koskaan lähtemään, joten olisi jo korkea aika. :D

    VastaaPoista
  4. Saaga Kangas
    saaga.kangas@hotmail.com

    Viime vuonna kävin elämäni ensimmäisen kerran HIHS:issä..ei vaan oo olemassa mitään parempaa, ku siellä taitavien hevosten&ratsastajien kattelu, hevostarviketaivaassa shoppailu ja siitä huikeasta tunnelmasta nauttiminen!❤

    VastaaPoista
  5. Miia
    Miiamkoskinen@gmail.com

    Muistoja löytyy paljonkin, mutta esim, kun tapaa siellä aina paljon ystäviä sekä tuttuja :)

    VastaaPoista
  6. Elli, blogipilvilinnat@gmail.com
    Paras muisto taitaa olla vuodelta 2014, kun oltiin kaverin kanssa ostettu liput sunnuntaille ja suunniteltu kiva reissu Helsinkiin perjantai-illasta maanantaihin. Osallistuin Aadan hevoselämää -blogissa muistaakseni perjantain lippujen arvontaan, ja ajattelin ettei ne sotke suunnitelmia, kun en voita kuitenkaan. Vaan toisin kävi, kerrankin voitin jotain :D Niinpä hommattiin uudet bussiliput ja toinen yöpaikka, jotta päästiin jäähallille kahtena päivänä. Perjantaina ja sunnuntaina katsottiin ja kuvattiin kisoja, kierreltiin expoa ja käytiin katsomassa verryttelyä. Sekä tietysti bongailtiin tuttuja, muutama bloggaaja muun muassa. Välipäivinä shoppailtiin ja kierrettiin Helsinkiä kävellen, Töölöstä lähtien koko eteläisempi alue keskustan läheltä. Kyllä oli pari pikkukaupungin tyttöä vähän ihmeissään kaiken uuden edessä. Reissu oli hauska ja HIHS upea, joten uusi reissu sinne todellakin kelpaisi!

    VastaaPoista
  7. Janniina
    janniina.nikku@gmail.com

    Paras muisto on varmasti ensimmäinen kertani HIHSissä pienenä ponityttönä kun pääsi ensimmäistä kertaa näkemään idolinsa livenä:)

    VastaaPoista
  8. Reeta Lappi
    reetafmalik@gmail.com

    Kolme vuotta sitten kun pääsin HIHS'iin ekaa kertaa. Muistoiksi siltä kerralta jäi kasa kuvia, mutta paras muisto oli East vs. West kamppailu, joka oli mielestäni todella kiva ja sai itselläkin adrenaliinin virtaamaan suonissa :D

    VastaaPoista
  9. Miljalotta, miljalotta.juselius@gmail.com
    Paras muisto oli, kun näin ensimmäistä kertaa nuorten hevosten luokkia ja siitä syttyi alkuinnostus nuoria hevosia kohtaan. Siitä lähtien on tullut seurattua 5-7v. menoa varsin ahkerasti ja oma nuorikin on ehditty hankkia. (:

    VastaaPoista
  10. Tiina
    Tinkku.sonninen@gmail.com

    Parasta hihs muisto oli kun pääsi kattomaan kaikkia parhaita ratsastajia!

    VastaaPoista
  11. Anzeelika, nanzu10@hotmail.com

    En ole koskaan käynyt ja haaveena ollut nyt päästä lähtemään!

    VastaaPoista
  12. Jenni Lehtinen

    jennilehtinenpp@gmail.com

    Olisi kiva saada se ensimmäinen kokemus, joten aikasemmin ei ole tultu käytyä :D

    VastaaPoista
  13. Emma
    sateenkaarisitruuna@hotmail.fi
    En nyt muista mitä vuotta elettiin, ehkäpä 2012, mutta olin kaverini kanssa Rolex-cuppia seuraamassa aivan alarivissä. Siinä oli tunnelmaa kun hiekkaa ja hevosten kuolaa lensi päälle :)

    VastaaPoista
  14. Emmi L.
    emmi.lehtinen@ktf.fi

    Paras HIHS-muisto on lapsuudesta, kun tätini vei minut ja siskoni katsomaan kisoja Helsinkiin. Sen lisäksi että sain viettää aikaa lempparitätini kanssa koin ihan uskomattomia muistoja HIHSissä 😊

    VastaaPoista
  15. Jonna Kannosto
    jonna.kannosto@gmail.com
    Tästä tulisi varmaan paras hihs muisto koska olisi eka. Yleareenasta olen katsellut.

    VastaaPoista
  16. Sonja Peltokangas
    sonja.peltokangas@gmail.com

    Minulla ei ole ensimmäistäkään HIHS-kokemusta, mutta ainutlaatuista olisi tämän arvonnan kautta päästä nauttimaan kisatunnelmasta! :)

    VastaaPoista
  17. ella.hanhilahti@gmail.com
    Mitään yksittäistä muistoa ei tule mieleen, mutta monta vuotta on tullut HIHS:ssa käytyä ja aina se on sen arvoista :)

    VastaaPoista
  18. Minna
    Toominnas@gmail.com
    Paras muisto on 80 luvun puolesta välin kun kilpailu järjestettiin eka kerran. Sitä näytettiin jopa televisiosta ja ei tarvinnut odottaa seuraavan päivän lehteä, että olisi muutaman kuvan nähnyt....

    VastaaPoista
  19. Suvi Gröhn

    suvigrohn@gmail.com

    En ole vielä koskaan päässyt mutta tänä vuonna olisi tarkoitus. Telkkarista on ainakin näyttänyt hienolle!

    VastaaPoista
  20. Toivottavasti paras HIHS-kokemus on vielä edessäpäin ja näen ehkä oman kasvattini starttaavan siellä joku päivä :)

    terhierin@terhierin.com

    VastaaPoista
  21. emmasainio99@gmail.com

    Emma Sainio

    En oo ikinä ollu HIHS:ssä, mutta oon kattonu joka vuos tv:stä. Paras ja ensimmäinen HIHS muisto siis tulisi, jos kerrankin voittaisin jotakin :'D

    VastaaPoista
  22. Etta Hublin
    etta.hublin@hotmail.com

    Kaikki HIHS kokemukset ovat upeita! Mutta ehkä se mieleenjäävin on kuitenkin ensimmäinen kerta kun pääsin HIHS:ään ja sain kiinnostusta rueta kisaamaan 😄

    VastaaPoista
  23. Parhaat hihs muistot on lapsuudesta kun päästiin mukaan hevosenhoitajana messukeskuskeen:) silloin syttyi sellainen palo tähän harrastukseen ettei se sammu toivottavasti koskaan.
    -Hanna
    Hanna.pelkone@gmail.com

    VastaaPoista
  24. Ella Harjula
    ella.harjula@hotmail.fi
    Paras muisto on varmaan kun oman seuran ratsastajat pärjää niin se on koko seuralle niin hieno fiilis ja tunnelma! :)

    VastaaPoista
  25. Senni Haapaniemi
    s.blogijutut@gmail.com

    Vitsit, aika paha mainita yhtä parasta! Kahtena vuonna olen siellä nyt ollut, ja oikeastaan kaikki on ollut parasta! Mutta kyllä se maailmancuppi on aina nähtävä ;)

    VastaaPoista
  26. Tarja Toikka
    tarja.toikka@hel.fi
    Varhaisimmat muistot HIHS:sta on Messukeskuksen ajoilta jolloin verryttelyalue oli myös messualuueen välittömässä läheisyydessä. Oli kiva seurata silloisten huippujen verryttelyä ennen varsinaista suoritusta.

    VastaaPoista
  27. wwilmas@hotmail.com
    Paras hihs muisto on viime vuodelta, kun paras ystäväni kilpaili siellä ja olin hänen hoitajansa. Hevonen asui koko viikonlopun hallin pihassa ja pääsi oikeasti osaksi kilpailua ja näki paljon omia idoleita :)

    VastaaPoista
  28. Rita Lahti
    rita_lahti@hotmail.com

    En osaa nimetä mitään tiettyä parasta hetkeä HIHS:ssa. Tapahtumassa on kuitenkin aina omanlaisensa ainutlaatuinen tunnelma, jonka haluaisin mielelläni kokea myös tänäkin vuonna!

    VastaaPoista
  29. Paras muistoistoista on, kun askartelimme valmentaja-Peikille HIHS:n kannustuslakanan ja hurrasimme tietysti niin ettei ääni enää kulkenut. Nyt olisi mahtava päästä katsomaan Pikkistä, Peikin ratsastuskoulun kasvattia, omalla nuorella hevosella samoissa kisoissa. Välissä vain pari vuosikymmentä ;) Katja.Kemppi@ailaairo.fi

    VastaaPoista
  30. Ella Ylitalo
    ellaiylitalo@gmail.com
    Parhas muisto on ehdottomasti huipputason ratsastuksen katsominen! :)

    VastaaPoista
  31. Henna L
    hennalas@student.uef.fi

    En ole koskaan ollut paikan päällä HIHSssa joten olisi kyllä jo korkea aika käydä siellä :) Televisiosta on tullut katsottua kaikki lähetykset noista karkeloista joka vuosi. Erityisesti mieleen on jäänyt Upea Levisto Z, joka kilpaili nuoren ratsastajattaren kanssa monia vuosia sitten.

    VastaaPoista
  32. Katja
    katjuxa@hotmail.com
    Horse Show reissu Oulusta Helsinkiin on jo useamman vuoden perinne minulle. Jännittävin muisto liittyy vuoteen 2012 kun olin ihan viimeisillään raskaana ja matkustin sinne junalla, koska en saanut enää lentää. Pakotin myös mieheni mukaan, koska synnytys olisi voinut käynnistyä siellä. Ehdin kuitenkin kotiin ennen kuin lapsi syntyi :)

    VastaaPoista
  33. Minttu S.Minttu.moislahti@gmail.com Olisi hienoa päästä katsomaan hienoja hevosia hyviä ratsastajia.on

    VastaaPoista
  34. Linda lindajasmiina.naatanen@gmail.vom

    Oon ollut vain kerran aikaisemmin Hihsissä, viimevuoden sunnuntaina. Paras muisto on ehdottomasti on viime vuoden sunnuntain päänluokka, se oli huikeaa seurattavaa!

    VastaaPoista
  35. Jaana
    berrylaku@gmail.com
    Paras muisto on kaikki kerrat vapaaehtoisena katselijana/työntekijänä, olisi mukavaa päästä joskus ihan "oikeeseen" katsomoon ja olla kävijä, ei työntekijä :-) On niin paljon hyvää j a katseltavaa.

    VastaaPoista
  36. Jenni
    jenni_alakoski@hotmail.com
    Parhaat HIHS muistot on varmaan ponityttö ajoilta, jolloin tuli kavereiden kanssa käytyä haaveilemassa upeista hevosista ja hypistelemässä varusteita expossa. :)

    VastaaPoista
  37. Oona
    oona.loimulahti@gmail.com
    Paras muisto on ehdottomasti viime vuodelta, kun oltiin isolla kaveriporukalla siellä. :)

    VastaaPoista
  38. Ponityttö
    novia@hotmail.fi
    En ole vielä koskaaan päässyt HIHSiin, mutta toive sinne pääsyyn on suuri! Parhaat muistot siis rajoittuvat lähinnä mukana olleiden tekemillä postauksilla, videoilla ja ihanan tunnelmallisilla kuvilla. ♥

    VastaaPoista
  39. Elina Pellosniemi
    elinasofia2000@gmail.com

    Parasta muistoa ei ole, mutta joka vuonna tunnelma saa palaamaan uudestaan ja uudestaan :)

    VastaaPoista
  40. Ala-asteelta lähtien on ollut ilo rynnätä kotio perjantaina odottamaan, milloin alkaa HIHS lähetys telkkarista😊 Kultakuu tee.haave@gmail.com

    VastaaPoista
  41. Roosa Eskonsalo
    roosa.eskonsalo@gmail.com

    Parhaita muistoja lapsuus- ja nuoruusvuosilta ovat hurjat shoppailut omalle (nyt jo edesmenneelle) hevoselleni. Rahaa säästin aina koko vuoden ja manguin tietysti vanhemmilta vielä vähän lisää ennen h-hetkeä, tunnelma oli aina mahtava ja mukana oli aina iso joukko tuttuja. Olisi ihanaa kokea tuo kaikki näin ainuisena, vuosikausien jälkeen... Uskon, että tunnelma on edelleen omaa luokkaansa. ❤️

    VastaaPoista
  42. Anna
    caneminore@gmail.com

    Carnival Candyn toinen sija GP:ssä.

    VastaaPoista
  43. Mimmi
    maj_93@hotmail.com

    Paras muistoni on kun vein äitini kaksi vuotta sitten maailmancuppiin. Tunnelma ja lämpö olivat katossa, kuten myös istumapaikkamme, ja katsomot olivat aivan täynnä. Vaikka äitini ratsastustietämys on olematon, tarttui hallin into, jännitys ja riemu häneen heti. Taputimme kätemme turriksi mitä hienoimmille ratsastussuorituksille. :)

    VastaaPoista
  44. Hanna Pihanperä
    Hanna@pihanpera.com
    Vielä ei muistoja ole kuin ystävien kertomana, mutta tänä vuonna oltaisiin tyttären kanssa mielellään menossa

    VastaaPoista
  45. Minna
    gabriella@luukku.com
    Paras muisto on Messukeskuksen ajoilta kun yleisö eli mahtavasti mukana (varsinkin Hauke Lutherin suoritusten aikana) ja expo tuntui jatkuvan loputtomiin näin maalaustyöt näkökulmasta.

    VastaaPoista
  46. Johanna Komulainen
    komulainen.johanna@gmail.com

    Paras muistoni on ensimmäinen pääsyni HIHS:iin hoitohevoseni omistajan mukana. Lähtö Helsinkiin tuli ex tempore lähes suoraan hevosen selästä.

    VastaaPoista
  47. Sanna
    sannakallio88@gmail.com
    Paras muisto kun on vietetty vkl kaverin kanssa horse showssa :)

    VastaaPoista
  48. HIHS on ollut itselleni jokavuotinen perinne ja ystävien kohtaamispaikka jo 10 vuotta. Kymmenen vuotta sitten lähdettiin HIHSsiin Itä-Suomen perukoilta saakka autoillen kaveriporukalla uunituore ajokortti taskunpohjalla poltellen ja hauskaa oli! Paljon on sen jälkeen tapahtunut, mutta hyvät ystävät, rakkaus hevosiin ja HIHS pysyy. :) Tiia Kuivalainen, tiia.kuivalainen@gmail.com

    VastaaPoista
  49. Johanna Similä johanna.simila@edu.espoo.fi
    Ehdottomasti paras muisto viime vuoden 4 your horse!!

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot