maanantai 21. marraskuuta 2016

Maan päälliseen paratiisiin

© Independent uk

Eilinen viimeinen työpäivä ennen lomaa on puristettu ja nyt voin sanoa, että on tosi ansaittu olo tälle lomalle. Olemme tehneet avopuolisoni kanssa tänä vuonna todella paljon töitä, erilaisia projekteja ja olen myös ratsastanut Deen sairasteluista huolimatta varmasti enemmän kuin ikinä, sekä panostanut kaiken liikenevän aikani ja jaksamiseni hevosiin ja nyt onkin tosi toiveikas ja hyvä fiilis katsella eteenpäin seuraavalle vuodelle. Asiat ovat niin sanotusti aika hyvin reilassa, vaikka pikkuinen Dexteri meinaakin tuttuun ja tavanomaiseen tapaansa säännöllisin väliajoin aiheuttaa kaiken näköistä... on se vaan sellainen velikulta ja kakara, että huhuh. Milloinhan tahti hidastuu - se on jo ensi vuonna 9 -vuotias!

Huomenna aamulla meillä lähtee kone kohti Amsterdamia, josta matka jatkuu Bangkokin ja Taiwanin kautta keskelle Tyyntämerta Oseaniaan turkoosien vesien äärelle paratiisimaiseen saarivaltioon nimeltä Palau! Aika mieletöntä mennä paikkaan, josta ei itsekään ole ennen tätä tiennyt yhtään mitään, ja harvemmin kovin moni muukaan paikassa on käynyt, joten varsin eksoottinen loma tulossa! Käydään myös matkan varrella moikkaamassa Torstia, joten siitäkin tulee kuvakuulumisia vielä tämän vuoden puolella :)


Deen kanssa meno on ollut jatkuvasti nousujohteista, hevonen on liikkunut aina vaan paremmin ja paremmin, ihan on tullut sellainen olo, että miten paljon tästä voisi irrotakaan, kun kattoa ei tule vastaan ollenkaan! Mutta noste sai lauantaina stopin, kun lähdin juoksuttamaan hevosta ilman bootseja etujaloissa. Meidän bootsit ovat saaneet osumaa, ja toinen niistä hädin tuskin pysyy enää kiinni, joten ajattelin, että ei me nyt niitä tarvita, kun tarkoitus oli vain kevyesti käydä humputtelemassa - paha virhe! Tuloksena olikin oikeassa etusessa ruununrajalla iso ja paljon verta vuotava vekki, sitä verta vain tuli, tuli ja tuli. Sain 15 minuutin kylmän veden alla verenvuodon loppumaan, huolellinen kuivaus ja puhdistus ja eilen siitä leikattiin ylimääräinen palkeenkieli irti ja laitettiin "taskuun" bacibacktia, jota minulle suositeltiin.

 Josta tulikin mieleen, että taas on oikeasti pakko vaan todeta, miten älyttömän hyviä tallikavereita meillä on talli täynnä! Apua löytyy a-i-n-a ja se apu tarjotaan niin pyyteettömästi, että ihan meinaa olla häkeltynyt. Aina on puhetta, kuinka hevosmaailmaan on kerääntynyt pahansuopia, ilkeitä ihmisiä ja olen minäkin saanut tässä matkan varrella heitä kohdata valitettavasti enemmän kuin riittävästi. Mutta tällä hetkellä en voisi olla iloisempi, miten paljon meiltä löytyy ystävällisiä ja mukavia ihmisiä talliympyröistä - ihan mieletön yhteishenki, josta en voisi olla kiitollisempi!

Jalka lauantaina :/

Kiva lähteä myös näissä fiiliksissä reissuunkin, kun tietää, että äärettömän huolellisien luottohoitajiemme lisäksi on monia silmäpareja ja auttavia käsiä, sekä ennen kaikkea hyvä hoito tallin puolesta, jos jotain sattuu ja tapahtuu poissa ollessani - voin olla 110% luottavaisin mielin, vaikkakin herra hevonen on nyt eilen ja tänään ontunut tuota haaverijalkaansa ja siinä mielessä kurja jättää se tällä hetkellä muiden riesaksi. Huoh... mutta ei auta nyt muu kuin unohtaa ja mielenkin kanssa relata, en voi asioille nyt muutamaan viikkoon yhtään mitään ja kuten jo todettua, tämä on niin tavanomaista, ettei yllätä kovinkaan paljon. Toisaalta, tällä kertaa en voi syyttää tapahtuneesta kuin itseäni. 

Ehkä juuri näiden tunnelmien takiakin tajuan, kuinka erityisen loman tarpeessa olen etenkin Deestä :D anteeksi vain rakas nelijalkainen ystäväni, mutta olet kyllä sellainen harmaiden hiusten tuottaja, ettei tosikaan! Jos et olisi muuten niin upea, ihana ja täydellinen, niin olisin luovuttanut aikaa sitten.

Nyt on kuitenkin vielä pakkailut edessä ja viimeisien asioiden järjestelyä (mm. Deelle pino bootseja lisää, että varmasti riittää...) ja sitten aamulla aikaisin lähdetään, aivan älyttömän ihanaa! Olen super innoissani ja suunnitellut tekeväni matkasta jonkinlaisen videomatkapäiväkirjan - meillä on puhelimien kameroiden lisäksi GoPro -kamera lainassa, jolla voi myös kuvata veden alla jopa 30 metrin syvyydestä! Itse en tiedä pienoisena vesipelkoisena, että uskallanko snorklaamista enempää sukellella, mutta avopuolisoni, joka tätä hommaa on tehnyt aikanaan ammatikseenkin, on tietenkin intona menossa varmasti vähän syvemmällekin ihastelemaan meren elämää. Palaulla on yhdet maailman upeimmat sukellusmahdollisuudet värikkäineen koralliriuttoineen, sodan aikaisten hylkyineen ja monimuotoisen eläimistön puolesta. Varmasti siis paljon nähtävää ja koettavaa sen ohella, että itse meinaan rentoutua ja levätä ja ottaa oikeasti irtioton kaikesta arjesta. 

© Eco Traveller

Blogi hiljenee siksi ajaksi kokonaan, joten kuullaan joulukuussa taas! Hyvää joulun odotusta jo tässä vaiheessa kaikille blogin lukijoille! :)

7 kommenttia:

  1. Ihan piiiiiiiikkusen oon kateellinen!!! Nauttikaa, aivan ihanaa lomaa teille =)

    VastaaPoista
  2. Voi ihanaa, täältä pilkkopimeästä ja mustasta maasta lähteä tuollaiseen paratiisiin - rentouttavaa lomaa! Kuvia ja videoita odotellessa :)

    VastaaPoista
  3. Varmasti aivan mahtava paikka! Vitsit, ja juuri kun Suomessa vallitsee inhottavat loskakelit. Nauttikaa lomasta :) Odotan jo materiaalia sieltä..

    VastaaPoista
  4. Ihanaa ja ansaittua lomaa teille :)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot