lauantai 21. tammikuuta 2017

Kyynelten vuoro


Viimeisen blogitekstin jälkeen ei ole ollut intoa kirjoittaa tai istua koneella. Meidän ihanista ihanin rakas koiramme rottweiler Veeti, joka olisi tänä vuonna täyttänyt jo arvostettavat 10 -vuotta, meni yllättäen huonompaan kuntoon. Sen selkä oli kipeä, ja suu rupesi haisemaan. Yleisilme oli väsynyt. Selän kävimme kuvaamassa ja se kertoi karua totuutta siitä, että nivelrikkoa ja muuta sanomista oli vanhalla koiralla jo aika paljon. Leikkaus ei tullut kyseeseen, koska en halua vanhaa koiraa enää tässä vaiheessa lähteä leikauttamaan - siinä ei olisi järkeä. Olen tiedostanut jo jonkin aikaa, että meidän yhteinen aika alkaa käymään vähiin </3

Suun kohdalla eläinlääkäri kehotti varamaan myöhemmin kevättalvelle hammaslääkäriajan, jotta päästään hoitamaan hampaat, josta mahdollisesti suun haju on peräisin. Sitä ennen lähdettiin kipulääkkeillä ja lisäravinteilla hoitamaan koiraa kivuttomammaksi.

Lääkkeet tehosivat kyllä ja selkä tuli paremmaksi. Koira liikkui jo ihan kivasti, ja välillä innostui riehumaan ja ilakoimaan tuttuun tapaansa, josta sitä piti vähän toppuutella, ettei vanhus kipeytä itseään uudestaan. Mutta kuitenkin silmistä näkyi aika-ajoin surullinen katse, jota sillä ei ole ollut ennen. Eikä se kadonnut päivien edetessä. Öisin en saanut nukuttua, kun Veeti ei saanut ja se vain nieleskeli ja tuntui tuskaiselta ajoittain. Välillä oli parempiakin öitä ja päiviä. Olimme sopineet selän takia kontrollin helmikuun alkupuolelle, ja jos kaikki ok, niin voidaan varata aika hammaslääkäriin. Kuitenkin alkoi tuntumaan entistä selkeämmin, että suu vaivasi koiraa ja soitimme eläinlääkäriin kysyäksemme asiasta vielä, kuinka toimitaan. Saimme uuden lääkäriajan jo perjantaille 20. tammikuuta.

Perjantai-aamu oli erityisen kaunis, auringon nousu oli henkeän salpaavan hieno, kun juoksutin Marikalla hänen hevostaan heti aamutuimaan ennen tallihommia. T lähti aamusta viemään Veetiä hammaslääkäriin ennen työpäiväänsä - odotti, että koira saadaan nukutettua ja lähti sitten matkaan, kun syvässä unessa olevaa Veetiä oltiin viemässä hammasspesialistin tarkastettavaksi. Minun oli määrä omien töideni jälkeen kiirehtiä eläinlääkäriin paikalle ennen puolta päivää ennen, kun koira tulee heräämöön ja hakea koira kotiin. Veeti ei kuitenkaan enää palannut kotiin..

Olin juuri saanut hevosen takaisin talliin liikutuksesta, kun sain T:ltä maailman surullisimman puhelun. Veetille olisi parasta jos se lopetetaan - kysyttiin annanko siihen luvan. Eläinlääkäri oli soittanut pian perään T:n lähdettyä ja kertonut kurkusta löytyneesä isosta kasvaimesta, joka on pahanlaatuinen ja jota ei voida poistaa. Koiralle parasta olisi tässä vaiheessa päästää kivuista.

Hetkellisesti maailma tuntui sumenevan ja raskain mielin sanoin, että antavat Veetin päästä ikiuneen.

Tätä päivää olen jo jonkin aikaa pelännyt niin paljon. Veeti on koira, joka on merkinnyt kaikista eläimistäni ikinä minulle kaikista eniten - se oli paras ystäväni, ensimmäinen oma ja maailman uskollisin koira, josta olin unelmoinut pikkutytöstä asti. En olisi ikinä hienompaa koiraa osannut toivoa, mitä Veeti oli <3 Suru ja ikävä on suunnaton ja kyynelten valuminen ei ota loppuakseen... Olisi niin ihanaa saada vielä kerran halata sitä. Olisi ollut mukava sanoa sille vielä kerran hei. En enää ehtinyt. Veeti nukkui rauhallisesti pois 20.01.2017 kauniina aurinkoisena talviaamuna.

Kiitos Veeti kaikesta. Nuku rauhassa, toivottavasti sinun on nyt hyvä olla. Mami rakastaa sinua aina eikä unohda koskaan 

21 kommenttia:

  1. Osanottoni teille, niin surullista se on näistä vilpittömän rakkauden tuottajista luopua. 16-vuotiaaksi liki ehättänyt terrierimme jousuttiin lopettamaan juhannuksen alla ja vieläkin sen tuoksun saan nenääni ja tassujen rapinan kuulen lattioilla. Vaikka päätös on oikea, suru on valtava. Voimia.

    VastaaPoista
  2. Otan osaa suureen suruun!<3 paljon voimia ja itku kyllä helpottaa oloa<3

    VastaaPoista
  3. Pala tuli kurkkuun ja kyyneleet silmiin tätä lukiessani. Lämmin osanottoni. Suru vie oman aikansa. Pikku hiljaa suru kuitenkin väistyy ja tilalle tulevat ilo ja kiitollisuus yhteisestä ajastanne Veetin kanssa.

    Maarit L. :'(

    VastaaPoista
  4. Kyyneleet valuvat täälläkin, niin kauniisti Veetistä kirjoitit... Onneksi tallella on kaikki ne ihanat muistot parhaasta ystävästä, ajan kanssa kun suru helpottaa niistä tulee kauniita muistoja joihin voi aina palata kun ikävä yllättää ❤️ Tsemppiä ja voimia teille!

    VastaaPoista
  5. Osanotot <3 Meillä rakas Leevi kans nukkuin pois muutama kuukausi sitten. Ikävä on edelleen kova, mutta tiedän että sillä on nyt kaikki hyvin ja sen on hyvä olla. Veeti sai mahtavan elämän sinun kanssasi ja se ei koskaan poistu sun luota <3

    VastaaPoista
  6. Paljon jaksuja ♥♥♥

    VastaaPoista
  7. Osanotot<3 Kyyneleet valuivat täälläkin tekstiä lukiessa
    Pari vuotta sitten olen itsekin saattanut 16 vuotta vanhan lapin koiramme ikiuneen :/ nyt on onneksi vierellä uusi rakas koira! Koirat on siitä kyllä niin erityisiä kun ne ovat niin uskollisia omistajilleen!

    VastaaPoista
  8. Lämmin osanottoni <3 Teit ainoan oikean päätöksen. Uskon että tuntuu pahalta kun et ehtinyt sanoa hyvästejä, mutta koiralla on ollut sinun luona hyvä elämä ja se tiesi varmasti kuinka paljon siitä välitetään. Jaksamista!

    VastaaPoista
  9. Lämmin osaanotto suureen suruun <3

    VastaaPoista
  10. Osanotot :( rakkaasta lemmikistä luopuminen on kamalinta ikinä.

    VastaaPoista
  11. Ihan hirveä uutinen, sulle hirvittävän paljon jaksamisia! Tällasta on aina ihan hirveää lukea, tulee itsekin niin pahalle mielelle... Varmasti sulla on tosi vaikeeta tän asian kanssa. Mullakin tulee kyynelet silmiin tätä lukiessa, kun kuvittelen, miten suhtautuisin, jos Veeti olisi ollut mun oma koira. Kamalaa:(

    VastaaPoista
  12. Voi Heidi, osanotot :( Nämä ovat ihan hirveitä päätöksiä... Voimia teille kotiin <3 -J-

    VastaaPoista
  13. Voi Heidi. Ihan hirveän surullista. Osanottoni ja voimia suruun teille molemmille.

    VastaaPoista
  14. Voima haleja 💖💖💖💖

    VastaaPoista
  15. Oikea päätös, vaikka todella surullista ja ikävää :( Paljon voimia <3

    VastaaPoista
  16. Kyynel silmässä luen, meillä on sama edessä varmaan aika pian enkä edes pysty ajattelemaan asiaa, tekee niin kipeää.
    Otan osaa suureen suruun. Niin suloisen näköinen koira joka eli varmasti hienon koiran elämän.

    VastaaPoista
  17. Kiitos kaikille tasapuolisesti kauniista lohduttavista viesteistä <3 Minusta on niin hienoa, miten paljon tämän blogin kautta saa elää iloisia ja surullisia hetkiä lukijoiden kanssa. Kiitos!

    VastaaPoista
  18. Olen niin pahoillani puolestasi :( Keveitä askeleita sateenkaarisilloille Veetille.

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot