lauantai 7. tammikuuta 2017

Parempi kuin koskaan!


Fysioterapeutti Selma Piha kävi Deetä hoitamassa viime torstaina. Tilasin hänet paikalle silloin, kun Dee oli äärimmäisen huono ja olin aivan maani myynyt, että miten tästä nyt jatketaan ja ajattelin, että nyt tarvitaan Selma viimeistään paikalle jos koskaan toteamaan, että pitääkö se nyt piikittää vielä kerran vai mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Kun tilanne oli se, että takapää ei kantanut ja toiminut normaalisti, ja kaikenkaikkiaan kroppa oli hevosella aivan tukossa. Se ei ole koskaan ollut noin huonona - ei edes silloin, kun lähdimme ensimmäisen kerran selän mysteeriä viime keväänä selvittämään. Selma pääsi paikalle vasta nyt, joten muutama viikko ehti vierähtää ja olin päättänyt, että liikutan hevosta normaalisti ja vaihtelevasti, ja paljon jumpaten. Se joko sitten auttaa tai on auttamatta!

Samaan aikaan epätoivon hetkellä aloitin Chia de Gracian lähettämät superfoodit - ns. "luonnon oman kortisoonin" eli kurkuman sekä siihen rinnalle selän nivelten toimintaa parantamaan sarviapilan siementä. Näistä haluan kirjoittaa aivan erikseen vielä paikkoin oman jutun, mutta tässä yhteydessä kuitenkin on mainittava, että meillä oikeasti alkaa homma luistamaan ja hevosen kroppa on aivan toista maata - ja näin lyhyessä ajassa! Selman torstain sanoin jo heti hoidon alkupäässä: "Tää selkä ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä - se on parempi kuin koskaan!"

Tiesinhän minä, että ratsastuksellisesti olemme parantaneet menoa kokoajan ja hevonen tuntuu aina vaan paremmalta, ja se myös pysyy todella paljon rennompana nyt kuin koskaan, vaikka tekisimmekin vähän vaikeita asioita tai vaikka olemme tehneet pieniä kokoamaisia! Mutta se oli ihanaa kuulla nyt fysioterapeutin suusta, joka on todella nähnyt hevosen selän huonona ja ollut tässä meidän prosessissa mukana ihan kevään alkuajoilta lähtien. Eli uusinta piikitystä ei todellakaan tarvita. Luojan kiitos!

Uskon, että tähän olemme nyt vain päässeet tottakai sen aktiivisen vaihtelevan liikunnan kautta, jossa pääpointtina on ollut rentouden säilyttäminen kaikessa mitä tehdään (okei, hypyissä se ei oikein ole vielä onnistunut, koska Dee on ollut ihan liian intopiukeena koko hommasta... :D), olen hieronut nyt estehyppyjen jälkeen lämmittävää Arnikan linimenttiä selkään, käyttänyt BOT:in verkkoloimea kuureina treenien jälkeen jättäen sen päiväksi loimien alle ja ottanut sitten illalla jo pois, sekä muutenkin huolehtinut entistä tarkemmin siitä, että loimitus on riittävä, lämmin eikä kinnaa yhtään mistään, ei seistessä eikä liikkeessä ja sitten se, että olen uskaltanut herkästä vatsasta huolimatta lähteä muuttamaan/lisäämään ruokintaan luonnon omia vaihtoehtoja nivelten toimintaa tukemaan ja parantamaan. Kaiken tämän lisäksi olemme tehneet viikottain porkkanavenytyksiä, olen venytellyt jalat läpi jne.

 Paljon tämä on vaatinut, mutta tämän hetkinen tulos palkitsee ja kertoo, että se kaikki pinnistely on nyt ollut kaiken vaivan arvoista! Olen todella toiveikkain mielin tällä hetkellä!

9 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Se on otettu eilen meidän aamun hyytävästä pakkasmaastosta, kun naama jäätyi lopulta kärsivään ilmeeseen :D

      Poista
  2. Ihanaa luettavaa Heidi!! :-) Mikä helpotus varmasti<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Tähän olemme kovasti pyrkineet, ja vihdoin päässeet! Toivotaan, ettei tule takapakkeja.

      Poista
  3. Ihana talvinen kuva! Ja teksti - mahtavaa! Kohti valoa, kohti aurinkoisempia päiviä. Hieno palkinto ahkeruuudestasi ja sinnikkyydestäsi - olette Deen kanssa tämän ansainneet. Nyt saa ja pitääkin hymyillä.

    Iloista vuoden jatkoa!
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
  4. Eksyin blogiisi Googletellessani hevosten silmävaivoja ja löysin postauksia Deen ollessa viisi-vuotias. Omalla hevosellani on hoidettu tuntemattomasta syystä (varsinaista vammaa ei näkyvissä) aiheutunutta harmaata silmää nyt kortisonilla ja antibiootilla. Aluksi silmä lähti nopeasti paranemaan, mutta nyt paraminen tuntuu hidastuneen. Hevonen ei vaikuta kipeältä ja ainoa oire on harmaa silmä. Kuinka kauan teillä kesti silmän paraneminen ja kuinka kauan/useasti päivässä annoitte mitäkin lääkettä? Vertaistukea kaipailisin, mukava jos jaksat vastata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä on aika kauan aikaa, että en ihan muista miten lääkitys menikään, mutta sen muistan että hyvin pitkään sitä jatkettiin - ainakin puoli vuotta. Kunnes todettiin, ettei silmän tila enää muutu. Meillä meni ihan samalla tavalla, eli alkuun silmän parantuminen oli todella nopeaa, mutta lopulta edistyminen hidastui ja pysähtyi. Keväällä Dee silmävamman sai, ekan kuukauden silmä parani nopeasti, mutta koko kesän se oli sellainen harmahtava sinisilmäinen. Lopulta alkutalvesta edistyminen lakkasi, ja lääkitys lopetettiin ja katsottiin mitä alkaa tapahtumaan. Silmään jäi takareunaan siniharmaa kaistale, myös valolla kun katsoo, niin pystyy näkemään "haalean saarekkeen" keskellä silmää. Nämä samat hevoselta löytyy silmästään vielä neljän vuoden jälkeenkin tänä päivänä eli ne ovat jääneet jäädäkseen. Silmä välillä tiputtaa vettä edelleen, ja tuntuu, että silmä olisi "kuiva" ajoittain. Olen miettinyt kysyä eläinlääkäriltä varastoon jotain silmää kosteuttavaa tippaa, jota voi antaa mm. tuulisina päivinä. Jonkin verran usean muun hevosen silmävaivoja tässä nähneenä voi todeta, että ne on kaikki hyvin erilaisia ja joskus vamman rauhoittuminen on hyvin sitkeässäkin. Ja toisinaan käy niin kuin meillä, että silmä jää lopun elämäksi vähän vialliseksi. Se ei ole kuitenkaan Deetä haitannut mitenkään ja se näkee silmällä hyvin edelleen!

      Toivottavasti tästä oli apua, vaikka en nyt enää muista miten lääkitykset menikään :)

      Poista
    2. Kiitos kun vastasit :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot