lauantai 4. helmikuuta 2017

Muistoja


Aika kuluu äkkiä. Nyt on yli kaksi viikkoa, kun rakas koirani Veeti nukkui pois... Vaikka monille eläimet ilmeisesti ovatkin "vain eläimiä", niin Veeti oli minulle paljon muutakin kuin "vain koira". Se oli oikeasti kaikista rakkain ystäväni viimeisen melkein 10 vuoden aikana. Olen kasvanut sinä aikana nuoresta tytöstä aikuiseksi, muuttanut pois kotoota omilleni Veeti seuranani, tavannut nykyisen avopuolisoni ja kokenut Veetin rinnalla paljon iloja ja suruja. Veeti oli koira, joka tykkäsi olla aina mukanani kaikkialla, lohduttanut surun hetkillä ja ilakoinut mukana, kun on ollut hauskaa. Sen pois meno on ollut pitkään pahin pelkoni, vaikka olenkin tiennyt, että se on väistämätöntä - kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti.

Minulle eläimet tuovat iloa omaan elämääni ja haluan tarjota niille arvoisensa kodin, jossa ne tuntevat olonsa pidetyksi ja niistä pidetään hyvää huolta - niitä rakastetaan. Ihmisten seura on usein valitettavan kyynistä ja julmaa - olemme usein ilkeitä toisiamme kohtaan mustamaalatessamme toisiamme, puhuessamme ikävästi muista ja käyttäytyessämme toisiamme kohtaan epäkunnioittavasti. Mutta eläimen seura on niin rehellistä aina. Ei tarvinnut koskaan miettiä, etteikö tuo karvakorva olisi aina iloinen nähdessäni minut, kun tulin kotiin - olin poissa sitten tunteja tai vain minuutin heittäessäni roskia ulos :) Meillä ihmisillä olisi aika paljon opittavaa eläimistä. Me kuvittelemme olevamme niin viisaita ja ainoita tässä maailmassa unohtaen, että maapallo ei ole pelkästään meitä ja minua varten, eikä muut elävät olennot ole vapaata riistaa. Kunnioitus puuttuu luontoa ja elämää kohtaan monesti.

Tämä kaksi viikkoa on ollut niin surun täyttämää aikaa, koska ikävä on niin kova. Oli se vaan niin upea koira - olen niin iloinen, että sain elää tuollaisen kaverin kanssa reilun 9 vuotta. Uskollisempaa ja luotettavampaa tyyppiä on vaikea löytää. Onneksi muistoiksi jäi iso kasa ihania kuvia tuosta tassuttajasta, joita haluan jotain jakaa nyt vielä tänne blogiinkin. Ihana Vempula 


5 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, kauniita muistoja! ♥
    Veeti on ollut todellakin niin paljon enemmän kuin vain pelkkä koira. Voin vain kuvitella miten ikävä sinulla on parasta ystävääsi. :-(

    Olet ollut äärettömän onnekas kun vierelläsi on ollut maailman paras karvakorva. Veeti kulkee aina mukana sydämessäsi. :-)

    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia <3 Veeti oli hieno koira ja jo tekstien välityksellä sai sen käsityksen ettei toi koira todellakaan ollut sulle pelkkä koira vaan rakas ystävä <3

    Ja tiedän kuinka pahalta susta tuntuu, viime vuoden alussa viimeiselle matkalleen lähti meidän viimeinen oma kasvatti rottweiler juuri täytettyään 10 vuotta ja loppu vuodesta viimeiselle matkalleen lähti meidän muutamaa kuukautta vajaa 31 vuotias pappaponi. Muistot säilyy ikuisesti, eikä niitä kukaan voi viedä pois ja suru muuttaa muotoaan ajan kanssa. Hurjasti tsemppiä vielä menetykseen! <3

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia ja ihania, arvokkaita muistoja ja kauniita sanoja.. <3 Voimia surutyöhön.

    VastaaPoista
  4. Onneksi muistot säilyvät aina <3 Voimia!

    VastaaPoista
  5. Sydäntä lämmittäviä kuvia sun rakkaasta ystävästäsi! :)<3 En ihmettele, että ikävä on kova, ystävästä luopuminen ei ole helppoa. Voimia<3

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot