perjantai 10. maaliskuuta 2017

Aika lentää

© Aaveen.net

Päivät hujahtavat ja viikot vierivät niin ettei ehdi tajutakaan. Olen ollut ihan super kipeenä nyt viimeisen viikon melkein yhteen soittoon, kuume on sahannut ylös ja alas, ja sen myötä pahimmillaan olo ollut sellainen, että ei vain ole edes fyysisesti kyennyt nousemaan sängystä ylös. Enpä muista milloin viimeksi tällaisen flunssan kourissa olisi pyörinyt... Onneksi nyt alkaa olemaan tilanne voiton puolella.

Harmittaa vaan ihan älyttömästi, että en ole ollut kohta viikkoon hevosen selässäkään tästä syystä johtuen ja meillä olisi huomenna kisat Riders Innssä! Nyt on ensimmäinen selkeesti täysin kuumeeton päivä, joten edelleen kovasti olemme menossa huomenna myös Hyvinkäälle starttaamaan kaikesta huolimatta. Luokkana meillä on onneksi vain se metri, joten kaikekseltaan sen pitäisi olla meille läpihuutojuttu. Kunhan nyt saadaan sitä ratasutiinia ja pikkuhiljaa nostettua tasoa kisoissa.

Kotona Dee on ollut ihan mielettömän hyvä - se on ollut ihan suorastaan liekeissä ja on hypännyt paremmin kuin koskaan! Se hyppäsi viime viikolla allekirjoittaneen kanssa jo 130cm tehtäviä tosta noin vain - ei epäröintiä, stoppailua eikä muutakaan vuoden takaisia isoja ongelmia, jotka ilmenivät jo monesti ihan pienillä pienillä esteillä. Olen siitä niin onnellinen, että hevonen kulkee nyt noin hyvin ja sen selkä ei reagoi pahemmin isojen estetehtävienkään jälkeen mitenkään! Eilen se hyppäsi Marikan kanssa, kun itselläni oli vieläkin kuumetta päällä, ja meno oli edelleen yhtä varmaa. Pieni rata 130cm+ tasolla sai riittää, sillä hevonen teki just niin kuin piti. Marika sanoikin, että vihdoin nyt ollaan siinä tilanteessa, että voimme alkaa hienosäätää hyppyä, suoruutta jne, kun perusajatus alkaa olemaan yks yhteen kuskin kanssa. Me olemme vaihtaneet Deelle myös esteille kuolaimen. Kuolaimena toimii tällä hetkellä nathe gag, eli suoralla taipuvalla kumisuuosalla oleva gag -kuolan, joka on kumiosansa ansiosta kuitenkin hevoselle miellyttävä pehmeä suuhun, mutta tarvittaessa sieltä saa vähän enemmän jarrua, kun halutaan pidätteet menevän paremmin läpi. Dee on tykästynyt tähän kuolaimeen ihan älyttömästi, ja se on todella paljon tyytyväisempi tällä, kuin millään muulla kuolaimella ylipäätään - ajatuksissa on nyt löytää vastaava normi suora kumi sileän työskentelyyn, sillä se ei ole nyt ollut yhtä hyvä enää sprengerin rs -kuolaimilla, vaan herkästi jää vastustelemaan pidätettä vastaan niillä. Edelleen se on esteillä niin paljon menossa, että se pidätteen läpi meneminen ei aina ole ihan itsestään selvyys, mutta nyt pystyn itse paljon rennommin ja pienemmin avuin ratsastaa, kun tiedostan, että se jarru, johon reagoidaan on siellä olemassa.

Seuraavaksi vähän videota viikon takaisista estetreeneistä, joissa ollaan meidän suurimpien ongelmien äärellä, eli niiden suhteutettujen linjojen. Dee on aina ollut ihan älyttömän vaikea ratsastaa niissä väleissä, se ennakoi paljon ja lähtee omin päin esteille ja se ei pysy rentona niissä. Nyt kun olemme saaneet kuitenkin rentoutta pienemmillä esteillä tosi paljon ja hevonen pysyy tehtävien aikana ratsastajan kanssa, valmentaja halusi nostaa vaatimustasoa ja teetätti samoja suhteutettuja linjoja metrin ja kymppi -tason sijasta 120cm ja 130cm tasolla. En muista, olenko ikinä tehnyt tehtäviä suoraan sanottuna 130cm tasolla. Sitä ei lasketa, että yksittäisiä esteitä nostetaan, kun vaikeus tulee siitä, että yksittäisten hyppyjen sijasta niitä tehtäviä alkaa tulemaan liukuhihnalla monenlaisia ja hevonen pitää saada nopeasti valmiiksi edellisen hypyn jälkeen seuraavaan jne. Kun esteet nousevat, ollaan taas ihan uudella alueella. Mutta kuten Marika sanoi, nyt on otettava härkää sarvista kiinni, jotta saadaan oikeasti kehitystä aikaiseksi - pienempiä esteitä ja tehtäviä voimme hinkata hamaan loppuun asti. Täytyy ihan sanoa, että viimeisen kuukauden aikana olemme jokaisella treenikerralla ottaneet jotain uusia juttuja mukaan treeniin, johon keskitytään ja usein olen mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta juuri sopivasti niin, ettei tule sellaista oloa, että: "me ei selviydytä näistä". Kun siirrytään alueelle, jossa en enää ole omimmillani, tulee esimerkiksi omassa ratsastuksessani ja jopa istunnassa vanhoja virheitä esiin, mutta ai että se on hienoa, kun pääsee kehittämään ja haastamaan itseään lisää! Ja ennen kaikkea, että mulla mun hevonen on tällä hetkellä siinä kuosissa, että se tykkää harjoitella tällä tasolla ja se on sille helppoa, eikä sitä haittaa, vaikka kaikki lähestymiset ei kuskin puolesta ole aina niin "perfect"! Jotenkin on nyt sellainen rauha meidän välillä niin, että voimme molemmat hyvillä mielin harjoitella ilman virheiden pelkäämistä. Ja se on ihana tilanne se! Mulla on nyt niin hyvä tunne tästä meidän tekemisestä ja Deestä, että ei koskaan ole ollut.

Alla video treeneistä


Sugar Baby:n eli Sissin kanssa on ollut myös viikko taukoa omista ratsastuksista sairastelujeni vuoksi, mutta viime viikolla kävimme jälleen Pantsun silmien alla treenailemassa. Teimme rataa tunnilla, ja täytyy sanoa, että hiukan haastavia tilanteita meille kehkeytyi, kun eihän tamma ole hypännyt kuin yksittäisi pieni tehtäviä nyt kaksi kertaa puolen vuoden aikana ja muutoin olemme viimeiset pari kuukautta viiletelleet pellolla... Mm. kääntyminen on ihan super vaikeeta, etenkin jos haluaa kääntää pois uralta tai pois maneesin laidalta, niin se kääntyminen ei tapahdukaan ihan niin ja lähestymisiin tulee silloin haasteita. 
Mutta kavaleteilla Sissi toimii jo nyt ihan super paljon paremmin ja oikeat laukatkin alkaa löytymään, ja jos se rikkookin ristille, niin sen pystyy jo muutamassa askeleessa korjaamaan takaisin - verraten parin viikon takaiseen, kun sen kanssa joutui välillä jäämään pidemmäksi aikaa ympyrälle korjaamaan ristilaukkoja. Voimaa se on saanut, ja massaa jonkin verran kerännyt. Vielä se saisi saada sitä paljon lisää, mutta viehän se aikaa. Piia kuitenkin antoi siitä hyvää palautetta, että tammassa alkaa näkymään jo vähän säpinää ja eloa, tosin se väsähtää tottakai edelleen aika nopeasti. Laukka sillä on ylipäätään parantunut voiman myötä. 

Ja jos en mistään muusta saanut kauheasti ruusuja tällä valmennuskerralla, niin siitä sain hyvää palautetta, että kädet minulla on hyvin sileällä ja käytän niitä oikein, kun on saatu rauha ja balanssi aikaan - eli ikuisuusprojekti kädet on ainakin edes hitusen edistyneet! Tiedostan kuitenkin itse, että edelleen vaistomaisesti käytän edelleen liikaa kättä versus jalkoihin ja istuntaan, ja sitä vaan on työstettävä jo ihan ajatustasolla paljon, että siitä pääsee enemmän ja enemmän pois. Enemmän tunnetta, istuntaa ja jalkaa, vähemmän kättä!

Toivottavasti nämä flunssat nyt olisi pikkuhiljaa taltutettu ja pääsisi takaisin sorvin ääreen - hinku on kova! Ja että pääsemme starttaamaan huomenna jälleen kisoissa myös!

6 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa että teillä on takapakkien jälkeen alkanut sujumaan ja Deelläkään ei selkä reagoi hyppäämiseen. Hyvännäköistä menoa videolla, tsemppiä kisoihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Olen tästä tilanteesta enemmän kuin onnellinen :)

      Poista
  2. Tasaisen oloista tekemistä! Ja Deellä ei edes häntä huiski, eli ei näytä protestoivan mitään. Kiinnitin huomiota laukkaan, että nythän Deellä oikeasti on laukka, hyvän näköistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se laukka onkin parantunut ihan mielettömästi! Ja on aina vaan parempaa, mitä rennommaksi hevosen saa! :)

      Poista
  3. Ihana lukea onnistumisista! :) Onko Dee siis kuitenkin edelleen myynnissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä Dee myydään tämän vuoden aikana, kun en pysty pitämään kahta ratsastusikäistä hevosta tällä hetkellä ja Torsti kasvaa kovaa vauhtia, on jo ensi vuonna 3 -vuotias. Elämän vaikeita päätöksiä :/

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot