torstai 27. huhtikuuta 2017

Kun kevät ei meinaa saada tuulta siipiensä alle


Kevät ja varsat kuuluvat yhteen ja sen tietää, että kevätaika on alkanut, kun alkaa facebookiin seinälle ilmestymään kerta toisensa perään iloisia varsauutisia. Joka on myös omiaan nostattamaan älyttöntä varsakuumetta itselleenkin... Vaikka tiedostaa, että nyt ei todellakaan ole mahdollista varsat ja varsottamiset. Mutta ainahan sitä saa haaveilla ja fiilistellä :) Ehkäpä taas joku päivä löydän itseni tällaisesta projektista.

Sen sijaan ilmat eivät ole hellineet, ainakaan tällaista kesää ja lämpöä rakastavaa ihmistä. Oikeasti, tämä on ollut ilmoiltaan varmasti huonoin kevät vähään aikaan. Ei tiedä itkeäkö vai nauraa, kun katselet päivä toisensa perään ulos ja sieltä lentää vaakatasossa kämmenen kokoisia loskarättejä maahan. Se tuntuu etenkin näin hevosihmisenä ja päivittäin ulkona paljon työskentelevänä luissa ja ytimissä. Eipä ole vielä tarvinnut, tai päässyt, talvetakkeja pakkaamaan säilöön ensi talvea varten. Kunnon toppatakki on ollut ihan omiaan lähes joka aamu, kun on lähtenyt matkaan - ei vain muuten tarkene.

Kylmät ilmat ovat aiheuttaneet jälleen myös itselleni pientä stressiä Deen kannalta nyt, kun se on muutenkin ollut vain kävelyllä. Se sen selkä reagoi viime vuoden lopulla hyvin voimakkaasti pakkasiin ja kylmiin ilmoihin. Itseasiassa reagoi vielä alku vuodestakin. Siihen yhdistettynä kevyt liikunta, niin tiesin edessä olevan iso työ saada hevonen vielä joku päivä vetreäksi ja hyväksi. Nyt kuitenkin olen voinut iloisesti yllättyä, sillä selkä on ollut edelleen ihan törkeen hyvä! Eilen otin selästä jo vähän ravia, ja Dee liikkui pienen tauon jäljiltä ilahduttavan hyvin! Nyt jatketaan ravimäärien kasvattamista, ja noin viikon päästä katson vielä kovalla alustalla hevosen juoksuttaen, että onko se täysin puhdas jalastaan, jota on nyt hoidettu. Jos on, niin kuin olettaa saattaa, jatkamme treenejä ja ehkä toukokuun toisena viikonloppuna uskallan startata sillä taas kisoissa ja jatkaa kautta eteenpäin. Seuraavana on siis tavoitteena saada tasaisuutta suorituksiin 110cm tasolla, ja kun se tuntuu varmalta, niin voidaan ottaa 120cm startteja mukaan. Uskomatonta, jos tuon hevosen kanssa pääsemme vielä kaiken tämän jälkeen tekemään tuolla tasolla suorituksia! En uskaltanut enää pitää toivoa yllä viime vuoden loppu puolella, mutta nyt jo tuntuu siltä, ettei sille ole enää mitään estettä. Hevonen on toipunut kaikesta hirveän hyvin ja mielestäni olen onnistunut treenissä ja kunnon kohotuksessa sen kanssa. Sen myötä toiveet alkavat olla jo ihan mukavan korkealla, enkä enää halua olla liian pessimistinen, vaan nauttia tilanteesta avoimesti.


 Niin joo ja 2 -vuotiaalta oripojalta Torstilta pitkästä aikaa terveisiä! Hän on päässyt nyt laitumelle, että kevät on kuitenkin siellä päin maailmaa niinkin pitkällä, vaikkei meillä täällä Suomessa laiduntamista voida miettiä vielä pitkään aikaan! Muutama viikko sitten Torstin jalat myös röntgenkuvattiin ja se sai sieltä täysin puhtaat paperit, mikä on tosi hieno juttu! Näin ollen edelleen kaikki on hyvin sen kanssa. Olen niin iloinen, että se on ollut aina terve alusta asti ja vaikuttaa vahvalta ja fysiikaltaan luonnostaan voimakkaalta varsalta. Sillä on kyllä kaikki mahdolliset hyvät lähtökohdat tulevaa kilparatsun uraa varten. En voi olla kuin älyttömän tyytyväinen siihen.

Torstia lähdemme tervehtimään näillä näkymin seuraavan kerran vasta heinäkuun lopulla, ellei nyt jotain hullun halpoja lentoja osu kohdalle ennen sitä. Viimeistään heinäkuussa ollaankin varmasti jo viisaampia myös siitä, lähteekö Torsti treenaamaan tulevan loppusyksyn oritestien ensimmäisiä osuuksia varten Hollannissa. Sen päättää kuitenkin henkilö, jolla on näistä asioista enemmän näkemystä ja huoliiko hän tuota sinne treeniin ollenkaan. Kriteerit ovat kovat, ja ymmärrettävästikin, onhan hänen kauttaa joka vuosi muutaman vuosikymmenen ajan hyväksytty hollantilaiseen puoliverikantakirjaan useita nuoria oreja. Näistä oreista ehkä tänä päivänä tunnetuin on ori Indoctro (Capitol I - Caletto II). Ihan mahtavaa jos tätä projektia pääsisi jännäämään! Mutta sitten taas jos näyttää siltä, ettei siinä ole järkeä, niin se vaihtoehto ei varmasti ole itse hevoselle se kaikkein huonoin. 2 -vuotiaat oriit joutuvat kuitenkin aika kovaa treeniin, kun niitä lähdetään valmistelemaan koitoksia varten.

Tänä vuonna tulemme elämään monen monta jännittävää hetkeä hevosten parissa ja odotan niitä innolla. Paljon tulee myös muutoksia, ja varmasti kaikki ei niitä mieluisimpia, mutta elämässä on tehtävä joskus vaikeitakin valintoja ja päätöksiä. Näistä olen pohtinutkin täällä blogissa jo aikaisemmin ja varmasti tulen pohtimaan vielä jatkossa paljon lisää.
 Itselleni on pakko olla rehellinen siitä, mitä tältä harrastukselta haluaa, mutta myös ajatella sitä, mitä muuta elämältä toivon sen harrastuksen lisäksi. Mitä ikinä sitten tapahtuukaan, toivon, että voin olla onnellinen ja tyytyväinen silloinkin, niinkuin nyt olen. Kiitän onneani, että minulla on niin ihana kumppani rinnalla ja ihania ystäviä - monen monta murhetta tuntuu aika paljon pienemmiltä heidän ansiostaan <3

2 kommenttia:

  1. Milloin Torsti tulee takaisin Suomeen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaisintaan vuoden päästä keväällä, mutta mahdollisesti vasta 3 -vuotis syksynä, jolloin sen kanssa voi alkaa tekemään ratsain jo vähän enemmän :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot