perjantai 5. toukokuuta 2017

Hitaasti kiiruhtaen


Deen kanssa olemme jatkaneet nousujohteisesti normiliikuntaan paluuta ja hevonen on kyllä tuntunut erityisen hyvältä ollakseen hetken aikaa ollut vain kävelyllä. Selkä tuntuu edelleen erinomaiselta!

Ensi viikolla fyssari Selma Piha tulee hoitamaan hevosen vielä läpi, mutta uskoisin, ettei mitään suurempaa tällä kertaa tule löytymään, paitsi ehkä oikean lavan seudun tukkoisuutta. Mutta lihashuoltoon haluan panostaa, koska sitä kautta saa niin paljon informaatiota kropan tilasta ja siitä, miten treeni on siihen vaikuttanut. Deen kohdalla olen päivittäisiä rutiinisti käsin koko kropan läpi käyntejä lukuunottamatta luovuttanut lihashuollon muille ammattilaisille, eli fyssari Selman lisäksi Deetä hoitaa klassisella hieronnalla ja muilla hyväksi havaituille mentelmillä, myös tarvittaessa laserilla, hevoshieroja Janita Syrjälä - suosittelen häntä myös muillekin, Janita liikkuu Uudenmaan alueella. Minusta on tärkeää, että kuten kaikessa muussakin, esimerkiksi treenin määrässä tai ruokinta-asioissa, niin myös lihashuollossa ja hevosen terveydenhuollossa löydetään hyvä systeemi, jonka mukaan mennään. Selma ja Janita ovat olleet niin älytön apu nyt läpi viimeisen vuoden Deen parantumisessa ja toipumisessa, olen saanut niin paljon rehellistä ja tarkkaa palautetta hevosen kropan tilasta ja siitä, miten voin sitä omalla ratsastuksellani ja treenillä parantaa ja kehittää.

Tällä hetkellä onkin sellainen olo, että nyt on vaan kaikki niin hyvässä balanssissa: tiedän miten jaksoittaa treenit, jotta ne kehittävät ja vahvistavat hevosta. Ruokintaa on fiksailtu suuntaan ja toiseen, että ollaan löydetty hyvä tasapaino senkin suhteen. Kengitykseen olemme kiinnittäneet huomiota ja toistaiseksi Deellä on edessä edelleen rollerikenkä auttamaan kavion "kääntymistä" varpaan ympäri paremmin, sekä pohjalliset vaimentamassa hypyissä alas tulossa tapahtuvaa iskua. Vielä saatiin viime terveystarkastuksessa palautetta, että kengitysvälin voisi lyhentää 6 viikkoon, mutta siitä täytyy nyt vielä kengittäjän kanssa keskustella, että mitä mieltä hän on. Puhumattakaan hyviä eläinlääkäreitä, Laura Muilua ja Jutia, jotka ovat aika isossa roolissa hoitaneet hevosta, Laura hevosen kokonaisvaltaisen terveydentilaa hoitaen ja Juti hammashuollon. Uskallan väittää, ettei Dee ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa ja vireessä, mitä se nyt on. Ja toivotaan, että se kunto pysyy nyt myös hyvänä jatkossa ja saadaan lisää hyviä kisatuloksia kuluvalta kaudelta, kunnes Deen onkin aika löytää uusi rakastava koti.

Seuraavat kilpailut olisi näillä näkymin reilu viikon päästä Salossa, joissa edelleen jatketaan 110cm startilla. Sitä ennen käymme samaisella viikolla ottamassa Piian silmien alla Ainossa hyppyjä alle ja tällä viikolla oli ajatuksena ottaa pieniä hyppyjä kotona vielä näin pienen tauon jälkeen.

Dee on kevyemmän jakson jälkeen ollut aika innoissaan - vauhtia ja energiaa piisaa. Mutta se on liikkunut kyllä hyvin jälleen, vaikka edelleen vähän kuulostelen tuota oikeaa etujalkaa piikityksen jäljiltä, että onko se nyt täysin ok. Pehmeillä ja hyvillä pohjilla se on oikeastaan täysin huomaamaton ollut aikaisemminkin, mutta kovalla pohjalla sen voi huomata paremmin ja nyt täytyykin käydä vielä liinan päässä katsomassa miltä näyttää ja jatkaa sitten sen mukaan. Onneksi tulevana sunnuntaina on kengitys, niin saadaan vähän vielä korjailla sitä kavion asentoa.


Taas varmasti moni ajattelee, että ylianalysoin hevosta - tästä saan kuulla jatkuvasti useasta suunnasta ja toisesta. Mutta en mä ajatellut muuttaa omaa ajattelutapaani tunnustella ja tutkia allani treenattavaa hevosta. Hevoset eivät osaa puhua, vaan ne kertovat mahdollisista ongelmistaan muilla tavoin. Tähän asti olisi kaikki jäänyt hoitamatta selkää ja vatsaa myöten Deenkin kohdalla, jos olisin tuntemuksista huolimatta vaan pistänyt laput silmille muiden kehotuksesta ja antanut olla. Tästä olen puhunut aikaisemminkin ja edelleen asia nousee tapetille, valitettavasti. Olen sitä mieltä, että jokainen saa ja pitääkin hoitaa omat hevosensa niinkuin se heidän mielestään parasta on - en itsekään halua puuttua muiden tapoihin toimia, vaikka ne eroaisivat omasta ajatustavastani kovastikin tai jopa täysin - jokainen tekee ja hoitaa hevosensa, kuten parhaakseen näkee ja sen pitää hyväksyä muutkin. Hevosen omistaja on se, joka tekee aina viimeisen arvion, ja sitä tulee kunnioittaa. En vain pysty ymmärtämään, että miten vielä kaikkien näiden vastoinkäymisien jälkeen jaksetaan ilkkua siitä, että mietin ja seuraan liian tarkkaa hevostani, ja toisaalta vihjata, että se miksi hevonen nyt on lähtenyt kulkemaan johtuukin oikeastaan pelkästään vaan siitä, että ratsastan sitä nyt paremmin ja "se ei ole enää niskan päällä". Come on! Sehän nyt on päivän selvää, että kivusta seuraa hevoselle epämiellyttävää oloa, se vastustelee ratsastajaansa ja se ei kykene enää luottamaan siihen, että ratsastaja pystyisi tekemään sen puolesta sille parhaan ratkaisun - syntyy luottamuspula ja ongelmia. Tämän myötä myös ratsastajalla on luotto kadoksissa hevoseen, kuten hevosella ratsastajaansa. Sekin on päivän selvä asia, että itse kehityn jatkuvasti ratsastajana ja opin koko ajan lisää - olen varmasti parempi ratsastamaan tänä päivänä, kuin vuosi sitten, sitä ei käy kiistäminen. Ratsastan aivan varmasti paremmin ja tehokkaammin hevosta tukien tänä päivänä, kuin aikaisemmin. Olen oppinut ihan hirveästi taas viimeisen vuoden aikana. Ihan varmasti silläkin on osuutta asioihin.

Myönnän myös olevani sen verran "kiltti ratsastaja" moneen muuhun verrattuna, että en tietyn pisteen jälkeen halua liikaa paineistaa hevosta tekemään jotain, mikä tuntuu siitä vaikealta. Haluan olla varma, ettei vastustelu johdu jostain terveydellisestä seikasta, ennen kuin uskallan jatkaa pyytämistä. Minulla on vielä opittavaa siinä, että opin tunnistamaan missä menee se raja, milloin voin vaatia asioita ja milloin on syytä viheltää peli poikki. Mutta niin olen huomannut, että samaa opittavaa on meillä kaikilla. Taito rakentaa terveitä ja kestäviä hevosia nuoresta aikuiseksi ei ole mikään helppo juttu, mutta jonka ainakin minä haluan elämäni aikana oppia.

Haluan vielä tässä vaiheessa erityisesti korostaa sitä, että vaikka pidän pääni oman hevoseni hoidossa, liikutuksessa ja tavassa seurata sitä, niin tämä ei ole kuitenkaan syy, mistä kenenkään tarvitsisi pahoittaa mieltään. En tiedä voiko hevosen terveydelliset asiat olla mielipideasioita, mutta sen sijaan hevosen hyvään hoitoon on varmasti monia eri konsteja ja tapoja. Yksi niistä on oikeasti hyvä ammattitaitoinen ratsastus ja treeni, ja itselläni on vielä aikamoisesti matkaa siihen, että voisin olla riittävän hyvä ratsastaja edistämään hevosen terveyttä ratsuna ja ylipäätään saamaan hevosesta ulos sen parasta. Hyväksi ratsastajaksi ei kuitenkaan kukaan ole tipahtanut taivaasta hevosen selkään, vaan jokaisella on ollut ylä- ja alamäkiä, ja se vaatii ennen kaikkea paljon työtä ja ratsastuskilometrejä alle erilaisilla hevosilla. Se on sitten eri asia, kuka ottaa mistäkin asiasta opikseen, onko pitkäjänteisyyttä ja pystyykö olla riittävän nöyrä oppimaan. Myös jonkinlaiset resurssit päästä ratsastamaan paljon hevosia on otettava huomioon. Itse haluan olla riittävän nöyrä oppimaan, mutta pakko myöntää, että takaraivossa asuva jäätävä kilpailuvietti monesti laittaa kiirehtimään ja oikomaan mutkissa, jolloin joutuu palaamaan ennemmin tai myöhemmin takaisin lähtöruutuun. Ehkä tämä onkin juuri sitä oppimista.

Eräs aikaisemmista minua valmentavista henkilöistä sanoikin viisasti kerran, että "hevosten kanssa pitää edetä hitaasti kiiruhtaen", tarkoittaen siis sitä, että kiireessä ei kannata tehdä yhtään mitään, sillä hitaammin edetessä olet nopeammin lopulta perillä. Tätä ajatusta yritän kokoajan pitää mielessä, etenkin silloin, kun tulee olo: "olisinpa jo kisoissa, ja siellä ja täällä starttaamassa sitä ja tätä tasoa."

Toivoisin joskus todella, että omaa ajatustapaani toimia esimerkiksi juuri Deen kanssa ymmärrettäisiin tai edes yritettäisiin ymmärtää ja sitä kunnioitettaisiin, eikä lähdetä liian rankasti tuomitsemaan tai arvostelemaan. Mielestäni kuitenkin ylipäätään elämässä jokaisen pitääkin tehdä niitä valintoja ja asioita, jotka tuntuvat itsestään hyvältä - puntaroida ylipäätään omia resursseja rehellisesti itselleen ja niistä aukeavia mahdollisuuksia. Elämä on valintoja täynnä, ja toisen valinta omassa tekemisessään ei ole loukkaus toisen mielipidettä vastaan taikka mahdollisten toisenlaisten tapojen ja näkemysten noudattavien halveksuntaa.

Sellaisia mietelmiä tähän päivään. Ja pakko vielä sanoa, että kyllähän minä tiedän, että hevosten kanssa ajatuksia ja mielipiteitä on niin laidasta laitaan, jokainen kokee yleensä oman tapansa oikeaksi. Ja silloin jos se siltä tuntuu, niin se varmasti myös on sitä. Kunnes löytää taas uusia näkökulmia asioihin, ja voi taas vähän kehittää sitä omaa tapaansa toimia mahdollisesti parempaan suuntaan. Avoin pitää olla, mutta kokonaan omaa ajatusmaailmaa ja arvoja ei tule muiden mielipiteiden ja puheiden vuoksi kääntää ylösalaisin, vaan muistaa, ettei kukaan muu kuin sinä itse elä elämääsi.

8 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu. Kipeä hevonen ei suorita ja olet oppinut lukemaan hevostasi hyvin.

    VastaaPoista
  2. Arvostan suuresti toimintatapaasi. Uskon, että näissä piireissä kaikkea varovaisuutta ja hevosen parhaaksi ajattelua katsotaan kukkahattuiluksi, koska se on menestymisen ja etenemisen tiellä. Kuten sanoin, arvostan sinun tekemiäsi päätöksiä ja panostusta Deen eteen todella paljon. Olet kehittynyt ratsastajana, mutta myös voittanut Deen ystävyyden ja luottamuksen, koska se kokee ettet sitä satuta. Jatka samaan malliin nyt ja tulevaisuudessa!
    Hyvä kesänalkua ja onnistumisia kisoihin! Taidan tulla Saloon käymään kisoja katselemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä miksi se otetaan kukkahattuiluna, sillä huippuhevosia hoidetaan ja seurataan millin tarkasti, ravi puolella ravihevoset tsekataan vähän väliä, pieniäkin muutoksia tehdään jos tarvitsee ja taukoa voi olla vaikka kuinka - tiedetään, ettei ne juokse hyvin, jos jokin on vinossa. Joskus ja usein voi olla niin, ettei joku tietty hevonen koskaan nouse tasolle, jonne sitä alun perin odotettu, koska kun on elävästä kyse, asioita ei voi korjata kuin autoa korjaisi. Silloinkaan se ei ole ihmisestä kiinni, aina ei paraskaan hoito riitä. Ja pitkään jo mietin, ettei se riittäisi Deenkään kohdalla, koska olin herännyt tähän liian myöhään - jos katsoo vaikka viiden vuoden takaisia ratsastusvideoitani, voi myös hyvin ymmärtää, että miksi: taitotaso ja ymmärrys on ollut vielä niin alhaalla.

      Ja toisaalta jos joku nyt haluaa kuitenkin ajatella, että Deen takapakit ovat olleet siitä kiinni, että olen ollut surkeuden huippu ratsastamaan sitä ja saa siitä ajatuksesta paremman mielen, niin ollos hyvä vaan :D (koska ei se nyt ihan metsään mene sekään väite taas palatakseni niihin muutamien vuosien takaisiin ratsastusvideoihin, hehheh :'D) Kukapa meistä ei joskus olisi ollut vähän tunari asiassa kuin asiassa, en itse ainaakaan heti synnyttyäni osannut kävellä, joutui senkin opetella.

      Poista
  3. Mulla vaan menee yli ymmärryksen tuo mitä sinun kohdalle on (useasti) osunut.
    Eli jos joku on valmis urhaamaan aikaa, rahaa, energiaa, ym. OMAAN hevoseensa, toisin kuin joku toinen, niin mistä kohtaa se ihan oikeasti on juurikin noilta muilta pois!? :D
    MIKSI siitä pitää mutista, rutista, ylipäänsä ääneen mainita!?
    Jos sinä hoidat oman hevoses tyylillä "Parempi katsoa kuin katua!" ja muut ei välttämättä näin toimi niin miten se voi olla MUILLE niin kova pala niellä!??

    Sää oot varmaan jo pari vuotta sitten jossain postauksessa sanonu että mieluummin heti ensimmäisenä, nopeastikin poissuljet terveydelliset seikat ja mikäli sillä saralla kaikki on ok, lähdet sitten tarkastelemaan omaa tekemistäsi, ratsastustasi ja muita seikkoja. Mikä tuossa on niin epäselvää?? :D
    Ja mitä haittaa siitä muille on!? Kun se ei ketään muuta rasita kuin sinua ja sinun kelloa ja lompakkoa!
    Jos ne muut haluaa pienestäkin laittaa sille hevoselleen luun kurkkuun niin onnea! Tehköön miten parhaaksi näkevät ja antaa muitten tehdä niinkö itse tykkäävät.

    Minun pienet aivot ei vain kykene käsittämään miksi täytyy samat asiat selittää miljoonaan otteeseen ratakiskosta vääntäen ja siltikään mene kaikille perille!
    Mulla menee niin tunteisiin!! :DD

    Itse myönnän että jos hevonen tuntuu vähänkään eriltä niin eka reaktio on jonkinasteinen kieltäminen. Sanon itselle että kuvittelen, "Ei siinä mitään erilaista ole". Toisaalta jää ehdottomasti aina seuraamaan tilannetta. Mikäli erilaisuus jatkuu useamman päivän tai toistuu x aikavälillä y kertaa, alan tosissaan tutkimaan missä voisi olla vika.
    Sinun blogia lukiessa tulee kieltämättä pieniä omantunnontuskia välistä omasta luonteesta. Kai tuokin johtuu kun se hevonen vain on niin rakas ja tärkeä niin se oma reaktio on siksi tuo kun ei halua ajatella että mitään olisi koskaan vialla. Jonkinasteista henkistä itsepuolustusta? :D
    Enivei, tän kilometriavautumisen pointit oli a) En kestä tyhmiä ihmisiä :D, b) Mää ainani nostan sun asenteelle hattua! Ihanaa kun panostat niin niin suuresti hevoses hyvinvointiin!
    (ja ei, en väitä että kukaan muu ei panostais omiinsa! Varmasti kaikki panostaa yhtälailla, toiset vain tekee sen erilailla)
    Tykkään arvostan ja peukutan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana purkautuminen :D joka kyllä kuvastaa hyvin sitä fiilistä, joka ajoittain itsellänikin on!

      Kyllä minäkin olen tehnyt vielä viime vuonna tuon samanlaisen kieltämisen "ei tässä nyt enää voi mitään olla" ja sitten kuitenkin oli. Ja inhimillistähän tuo on, jokainen meistä haluaa ajatella, että itsellään olevat eläimet ovat siinä parhaassa hoidossa ja ne voi hyvin, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ja jos siihen hoitoon on jo pistänyt hirveesti aikaa ja rahaa, niin se tuntuu hirveän vaikealta vielä todeta, että "no perhana, ei tää nyt vieläkään ole kunnossa!". Joten turhaan kenenkään on potea oman tunnon tuskia, kun tämä mun blogini on täynnä kertomusta siitä, miten minun olisi pitänyt alun alkaen jo toimia ja hoitaa hevoseni. :D

      Ja siitä huolimatta, vaikka itse olen nyt näin tarkka ja ehkä välillä monen mielestä vainoharhainenkin, niin en minä katso kieroon heitä, jotka tekevät asiat toisin ja stressaavat vähemmän. Ei se, että kirjoitan oman hevoseni hoidosta näin tarkoita sitä, että arvostelisin samalla toisten tapoja toimia toisin samoissa tilanteissa. Jos joku päivä Dee löytää uuden kodin, en minä aijo miettiä miten se tullaan hoitamaan ja mitä sen kanssa tehdään, vaan siinä vaiheessa uusi nykyinen omistaja saa tehdä ihan rauhassa päätöksiä sen mukaan, minkä itse kokee hyväksi. Ja todennäköistä on, että joku muu osaa tehdä jotkut asiat paremmin hevosen hyväksi, mitä itse en koskaan osannut.

      Poista
    2. Joo oli aivan pakko ku meni tosiaan niin tunteisiin! :'DD

      Ja nimenomaan tuo, minkä olet monesti kertonukki enemmän ja vähemmän suoraan ja ylhäällä kerroit suoraan jälleen; Sinä hoidat hevosesi tuolla tyylillä, kuitenkaan arvostelematta muiden tyyliä!
      Ja silti jostain kumman syystä kuitenki muut arvostelee sinun tyyliä!? :D
      Kuinkahan monta kommenttia sinäki oot saanu, että ei D mitää kipeä ole! Se vaan testaa. Opettele ratsastaan. Vie se ammattilaiselle. Plaa plaa plaa!
      Voi tsiisös!
      Miljoona kertaa olet senki sanonu että et ole mikään pro, koko ajan opit lisää ja samanverran on vielä opeteltavaakin. Ja tuokaan ei joillain mene kaaleen!

      Nojoo, nää on juttuja mikkä pitäs oppia nakkaan roskakoriin, välistä vaan masentuu liikaa ihmisten typeryydelle vaikka toisaalta sitä ei voi ku nauraa :D
      En minäkään mikään pyhimys ole, monesti ihmetelly toisten toimintaa ja tapoja. Mut sen sijaan että menisin ARVOSTELEMAAN niin jos tosissaan hullunlailla kiinnostaa ja mietityttää, menen ja rohkeasti kysyn suoraan että miksi näin? Saatan jopa itsekin oppia siinä ja otan samat tavat käyttöön jos ne osoittautuukin hyviksi!

      Pakko vielä tähän loppuun kertoa oma tarina liittyen loimitukseen :D
      Meän suokkipappa rupesi iän myötä pitämään kylmää herkästi. Ennen meni ilman takkia melkei joka säällä mutta sitten hoksittiin kelien viilentyessä että ukkeli meni kovin kiukkuiseksi :(
      Hoksin sitten jossain kohtaa että sehän reppana pitää kylmää ja selkä kipeytyy jos ilman loimen suojaa päivän kärvistelee ulkona! Tästä siis tottakai aloitettiin kunnon loimitukset kun kelit sitä vaati.
      Erään kerran sitten viikonloppupäivystäjä tuli hymyillen kertomaan mulle kuinka olivat aamulla kaverinsa kanssa yhdessä taivastelleen "Millaista eläinrääkkäystä! Suomenhevoselle loimi vaikka aurinko paistaa ja keli nollassa!"
      Myönnän että teki mieli heittää neitoa kottareilla! :D
      Loukkaannuin todella siitä eläinrääkkäys -"vihjailusta" ..
      Hammasta purren vastasin että "Sillä menee selkä kipeäksi jos päivän tuolla viimassa seisoo vaikka miten aurinko paistais". Sain vastaukseksi hämmästyneen "Ai sillon sama ku mun pv:llä!"
      Niinpä niin .. Sepä kun ei aina rotua katso! Muutenki jouduttu monesti selitteleen loimitusta!?
      Noh, pisteet kuitenki siitä että tuli päin näköä tämänkin jutun kertomaan :D
      Mut tässäkin juuri se että arvostellaan toisten tekemisiä ja vaikka ei edes tiedetä mitään faktoja!

      Joo, toinen kilometriviesti putkeen, sori :D

      Poista
  4. Kasvata ammattitaitoasi ja herkkyyttäsi hevosen lukemisessa ylpeydellä. Todelliset hevosmiehet lukevat ja "puhuvat" hevosta kaiken aikaa. Tuntosarvet tulee olla herkkinä kuitenkaan stressaamatta. Se tulee, mikä on tullakseen. Riittää, kun itse on perillä ja paneutunut. On eri asia olla tarkka kuin hysteerinen. Tarkkuus on menestymisen edellytys. Ja mitä arvosteluun tulee, niin jokainen leuanlouskuttaja on jonain päivänä oppimisen äärellä näissä asioissa. Oikotietä ei ole. Pääsääntöisesti hevosjalostuksessa on onnistuttu luomaan ihmisen palvelijoita, jotka ovat aina kipeitä, eikä mitään muuta, jos eivät kulje. Siinä on monelle vielä oppimista. Voi yrittää survoa ja runnoa välttyäkseen tutkimuksilta ja totuudelta lisäten vaan vammoja ja kierrettä. Ihmisen tulee oppia olemaan hevosen tulkki. Hienoa on, kun oppii, mikä on kunkin hevosen kohdalla se systeemi, joka toimii. Silloin työ tuottaa tulosta. On mahtavaa, että olet löytänyt Deen tarpeet ja pystyt vastaamaan niihin.

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot