torstai 18. toukokuuta 2017

Korkealta pudotus

Kaikista postauksen kuvista kiitos Vilma Mäkinen!

Uskomatonta, miten tässä lajissa voikaan käydä niin nopeasti aallon harjalla ja sieltä tippua sillä hetkellä jo aallon pohjalle. Kuten varmasti minun instragramitilin seuraajat ovat voineet jotain jo nähdä, niin meidän viime viikkoiset treeniin paluut sujuivat hyvin. Pikkuisen mietin ennen Piian estetreenejä alku viikosta Deetä sileällä ratsastaessa, että onko se nyt vieläkään ihan ok siitä oikeasta etusesta, mutta sitten sain vahvistusta ajatukselle sivusta seuranneilta, että ihan hyvältä se kyllä näyttää ja totesin itsekin, että hyvältä se kyllä tuntuu. 

Piian treenit olivat siis kahtena päivänä, keskiviikkona ja torstaina. Oli ehkä virhe mennä kaksi päivää putkeen, ja sitten vielä lauantaina kisat, mutta ajattelin, ettei se ole mikään ongelma sillä näin toimimme myös viimeksi Ypäjän kisaviikolla ja Dee oli super kisoissa. Piian treenit ovat kuitenkin super super rankkoja, etenkin kun aletaan treenaamaan esimerkiksi nyt meidän tapauksessa sitä pitkää vettä, niin hyppyjä kertyy yhdeltä päivältä todella todella paljon, jos se ylittäminen ei onnistu rennosti ja rauhallisesti. Myöskään estekorkeuksissa ei säästelty, radan pätkiä ja erilaisia tehtäviä tultiin alkuun 110cm korkeudella ja sen jälkeen rataa isompana muutamaan otteeseen plus vielä mahdolliset pätkät, jotka vielä radan jälkeen halutaan erikseen korjata.


Vielä toisenakin päivänä pitkän veden ylitys ensimmäisellä hyppykerralla vähän vielä jännitti, mutta sen jälkeen pitkä vesi suoritettiin kerta toisensa perään rennosti :)

Mutta itse hevoseen olin treenien osalta niin niin tyytyväinen! Dee toimi kuin kello. Lukuunottamatta sitä pitkää vettä ensimmäisenä päivänä, jolloin löysin itseni irti satulasta kahteenkin kertaan ;) en kastunut onneksi, vaikka laskeutuminen märemmälle alustalle oli senteistä kiinni, ja lopulta homma saatiin luistamaan vedelläkin hyvin. Toisena päivänä Deetä ja minua jopa ehdotettiin vetohevoseksi toisille kavereille veden ylitykseen, joille se vesi oli vielä silloinkin vähän liian jännää - Piia naureskelikin, että: "Ei olisi tätäkään päivää uskonut näkevän, että tuon hevosen laittaisi vetohevoseksi tällaisessa tilanteessa." Kieltämättä tilanne huvitti itseänikin. Dee porukan rohkein ja varmin hevonen... hehheh :D Edistystä!


Dee hyppäsi myös paljon hyviä ja hienoja hyppyjä, ja Piiakin oli todella tyytyväinen näkemäänsä. Ajattelin pitkästä aikaa, että no nyt on kaikki niin kuin pitääkin! Hevosella on kivaa, mulla on kivaa ja kaikki toimii. Uskoin, ettei tästä voi olla taas kuin suunta jatkua ylöspäin ja olin suunnitellut, että otetaan nyt vielä yksi 110cm rata kisoissa ja sitten sen jälkeen oletettavasti suorituksen hyvin mentäessä, voimme startata sitä seuraavana viikonloppuna Riders Inn:ssä ehkä jopa 120cm. Mutta... eipähän se ihan niin mennyt sitten tälläkään kertaa.



Salon kisareissu viimeviikonloppuna pudotti sitten sellaisen kiven niskaan yllättäen, että ei löydy sanoja sille pettymyksen tunteelle, joita etenkin silloin koin. Nyt kun muutama päivä on kulunut, pystyy asiaa taas järkevämmin katsoa, mutta ei fiilikset edelleenkään mitenkään hyvät ole.

Ennen Salon kisapäivää meillä oli Piian treenien jälkeen yksi välipäivä, jolloin hölkkäsin hevosen vain kaikissa askellajeissa läpi ehkä sellainen 10-15 minuuttia plus kävelyt päälle. Halusin, että hevonen vain liikkuu ja kun se tuntuu hyvältä, niin en jatka pidempään. Paljon kävelyä vaan ja tarhailua, jotta paukkuja on sitten itse kisapäivänä hyvin. Dee liikkui tuona päivänä todella hyvin ja se oli avuilleni kuin ajatus, niin pidättäville, kuin eteenpäinkin - kaikki toimi. Olin super tyytyväinen ja mietin, että kumpa tällaista hevosta saisi ratsastaa kaiket päivät! 

Salossa verryttelyssä Dee tuntui aluksi edelleen super hyvältä. Se oli myös hirmuisen rauhallinen verkassa, sitä ei kiinnostanut muut hevoset ja se malttoi välissä kävelläkin normaalisti, mikä ei ole tämän kanssa ollut koskaan mikään itsestäänselvyys. Verkkahypyt lähtivät soljumaan kuin ajatus, kaikki vaan toimi - oli niin hyvä fiilis. Kunnes aloin ottamaan viimeisiä hyppyjä pystylle, joka oli luokan rajoissa olevassa maksimikorkeudessa. Olin laukkaamassa lyhyellä sivulla, enkä vielä ehtinyt edes kääntää kohti pystyä, kun Dee sai jonkun kohtauksen. Se jäi pomppimaan paikalleen, veti u-käännöksen, pomppi vähän etuosaansa nostaen, potki taaksepäin. Mitään ei tapahtunut, kukaan ei tullut läheltä, missään ei tapahtunut mitään sellaista, mistä se olisi voinut hermostua ja provosoitua. En sillä hetkellä oikein osannut ajatella muutakuin, että uusi laukannosto ja ympyrän kautta uusi lähestyminen. Tällä kertaa hevonen kulki sinne minne halusinkin, mutta jouduin vähän paineella sen ratsastamaan nyt esteelle perille, jonka vuoksi tulin pystyn vielä heti perään uudelleen. Tällä uudemmalla hypyllä pystyin jo vähän hellittää painetta, ja sain hevosen esteelle hyvin perille asti. Ehkä hyppy jäin vähän laakaksi ja hätäiseksi, mutta se oli ok. Eikun valmistautumaan radalle.


Odottaessamme vuoroa toisten ratsukoiden ajan Dee käyttäytyi vähän hassusti. Se liiraili kokoajan oikealle sivulle, enkä meinannut saada sitä millään pohkeesta eteenpäin. En kuitenkaan siinä vaiheessa ajatellut myöskään asiaa sen kummemin, yritin vain miettiä tulevaa varsin pitkää rataa läpi, jossa etenkin uusinta ei ollut ihan se loogisin.

Kun saimme lähtömerkin, Dee lähti kuitenkin ihan normaalin oloisesti laukassa eteenpäin ja sain mielestäni hyvin sen siinä vaiheessa taas pohkeesta ohjalle. Fiilis lähestyessä ykköselle oli hyvä, paitsi kaksi askelta ennen ykkösenä olevaa okseria tuntui ehkä aavistuksen pakittamista hevosen puolelta. Laitoin jalan kiinni ja yritin pitää hyvän tuen edestä, ettei se pääse valahtamaan pitkäksi ja etupainoiseksi kuitenkaan. Etäisyys esteelle oli kuitenkin hyvä ja ei omassa päässäni käynyt mielessäkään, etteikö me tätä rataa ihan loppuun asti vedetä. Esteet tuntuivat Piian treenien jälkeen naurettavan pieniltä ja helpoilta kuitenkin. Kakkosena meillä oli vasemmalta kaartaen pieni pysty ja nämä vasemman puolen kaarteet ovat olleet aina vähän hankalia ja olin jo etukäteen miettinyt, että pyrin pitämään hevosen vahvasti jalan edessä läpi kaarteen, että voidaan sitten rentoutua kohti estettä. Noh kuinkas sitten kävikään. Pieni pysty, hyvä lähestyminen, laukka kunnossa. Dee pysähtyi. Kiukustuin todella, laitoin jalan kylkeen ja totesin ääneenkin hevoselle, etteä "eihän me nyt tällaiselle pysähdytä!" 

Uusi lähestyminen ja nyt ratsastin jo tosi tosi paineella jalasta eteen, en vain antanut hevoselle edes vaihtoehtoa muulle, kuin yli menemiselle. Dee hyppäsi laakasti ylimmäisen puomin mukaan ottaen ja tämän jälkeen meillä katois kontrolli - en muista milloin viimeksi näin olisi käynyt. En saanut laukkaa vaihtumaan loivassa kaarteessa oikealle, hevonen valui vasemmalle väkisin pohkeesta huolimatta, juoksi alta ja siitä seurauksena hätäinen hyppy kolmoselle. Lyhyen sivun kaarteessa minulla olisi ollut ihan hyvin aikaa saada hevonen takaisin ja löytää tasapaino, mutta en saanut juuri mitään otetta Deehen. Se oli ihan kuin sulkenut korvansa, eikä ottanut mitään informaatiota vastaan. Sarjalle tultiin sitten niin herran haltuun, en pystynyt yhtään ratsastamaan paikkaa, kun ei ollut mitään millä ratsastaa. Tultiin vaan sisään puolikkaaseen, josta hevonen vielä kipusi yli a -osasta ja siinä mietin, että tää oli nyt tässä ja en enää edes yrittänyt b -osasta kannustaa yli. Toinen kielto, ja hylkäys. Otin vielä yhden hypyn ykköselle ja sinnekin oli jälleen taas vaikeaa osua - yli kuitenkin. 


Olo oli, kuten arvata saattaa, ihan kauhea. Ärsytti alkuun niin paljon, että sanoin miehelleni, että käy jälki-ilmoittamassa meidät 120cm luokkaan, että täähän nyt ei todellakaan jää tähän näin. Tulihan siinä puntaroitua kaikki, mistä ihmeestä tämä nyt johtui ja ensiksi soimasin itseäni, kuinka huonosti sitten ratsastin ja olisi pitänyt sitä ja tätä ja tota... Pään sisällä kävin monta asiaa läpi uudelleen ja uudelleen. Mukana hoitamassa ollut ystäväni totesi heti radan jälkeen, että huomasi sen kuinka se alkoi taas yllättäen jarruttamaan aavistuksen kohti estettä, että huomasinko sen itse. Olin jotenkin niin sekavissa fiiliksissä, etten oikein tiennyt tunsinko vaiko enkö ja johtuiko se omasta ratsastuksestani vai mistä.

Kävelin Deen kanssa tovin, kunnes siirryin verkkakentän huollon ajaksi maneesiin vähän hölkkäämään - olisin kuitenkin jälki-ilmoittautuneena luokan ensimmäinen lähtijä, joten verkka tulisi aloittaa ennen radan kävelyä ja luokan alkua. Maneesissa otin ohjat käteen tuntumalle ja siirsin hevosen raviin. Dee nappasi minulta heti ensimmäisellä askeleella ohjan kädestä. Siirsin takaisin käyntiin, keräsin ohjat ja uudelleen raviin. Tunsin, ettei kaikki olekaan nyt kunnossa. Käteen tuntuma tuntui nykivältä joka askeleella, ihan hiuksen hienona, mutta kuitenkin niin että sen heti huomasi. Pyysin ystävääni katsomaan, näyttääkö se hänen mielestään täysin puhtaalta nyt - no ei kyllä ihan täysin näyttänyt, kaarteessa tulee epätahtisia askelia enemmän kuin pari. Eikun hevonen liinan päähän ja maasta katsomaan, ei näyttänyt liinan päässäkään kovin normaalilta, ei selkeästi kyllä ontunutkaan, mutta kummallinen. 

Lopulta Deen oikea etunen taivutetttiin alanivelistä - se on se jalka, joka oli rasittunut nyt tässä keväällä jälleen kerran ja joka myös hoidettiin, ja jonka hoidon jäljiltä tässä nyt palauduttiin normaaliin treeniin. Taivutuksessa Dee vastusteli hiukan ja kun sen piti lähteä taivutuksesta eteenpäin raville, oli reagtio ja ontuminen taas todella todella selkeä. Etunen oli rasittunut hyppäämisestä uudelleen ja nyt se oli mielestäni voimakkaampi, kuin mitä klinikalla taivuttaessa viimeksi oli. Saimme siis aika heti syyn äskeisen radan tapahtumille.



Sittemmin jo kisapaikalla Deetä hoitaessa takaisin kohti kotimatkaa totesinkin, että luulen, että Deen aktiivi kisauraan tähtääminen taitaa olla tässä. Mielestäni olen yrittänyt nyt kaikkeni. Ja kun kuitenkin tietää, että kyllä se hyppää niin mielellään vaikeita ja isojakin tehtäviä, jos kaikki on hyvin. Sillä on kuitenkin todella pieni kipukynnys, joka on tottakai hyväkin asia - monet asiat tulee huomattua hyvin nopeasti, ennen kuin tilanne on jo edennyt ja niin vakava, ettei hevonen kestäisi ylipäätään enää käyttöä ja rasitusta ollenkaan. Isommilla esteillä säännöllisesti ja paljon treenaaminen taitaa kuitenkin olla tämän hevosen kohdalla nyt historiaa. Ei ole hevoselle reilua, kun kerta toisensa jälkeen tilanne päätyy tähän, ettei sen kroppa kestä ja se kipeytyy milloin mistäkin. Toisaalta tilanne on myös hirveän turhauttavaa kaikkille. Panostat paljon, hyvin menneet kisat ja treenit luovat toiveita. Ongelmia ei ole, kun hevosen kanssa treenaa ja touhuaa sileällä ja pienillä esteillä, käy vaikka laukkamaastoissa, kiipeilemässä jne. Mutta kun estetreeni kovenee, esteet nousee, ongelmia alkaa syntyä, ei heti, mutta ajan kanssa. Niin se on nyt mennä kerta toisensa jälkeen.

Tämä kuitenkin antoi nyt sen selkeyden, mitä lähdin tältä vuodelta hakemaankin, kun hevoselle täytyy kuitenkin etsiä uusi koti nyt jatkossa - kestääkö se millaista estetreeniä, voiko siitä vielä toivoa mukavaa 110-120cm luokkien hyppääjää jne. Melkein nyt täytyy taipua siihen ajatukseen, ja toisaalta se ajatus on myös helpottava, ettei Deestä ole aktiiviseen estekisakäyttöön - siihen ei tarvitse enää luoda toiveita ja paineita sen suhteen. Siitä on varmasti paljon iloa nyt ja jatkossa muuten aktiiviselle harrastajalle, joka tykkää hyppiä vain hyvän mielen vuoksi silloin tällöin, mutta hyppääminen muuten ei ole se juttu, jota haluaa treenata tosissaan. 

Tuntuu niin rankalta, ja toisaalta olen jo niin pystynyt pitkän aikaa asennoitumaan tähän, että nyt on vain oikeastaan olo seesteinen. Me käymme nyt huomenna, perjantaina, klinikalla tsekkaamassa tuo jalka ja varmasti se hoidetaan vielä kerran. Sen jälkeen nautiskellaan vaan kesästä, mennään ja tehdään hyvän mielen mukaan - ilman tavotteita ja paineita kisapuolella. Toivon, että Dee löytäisi uuden hyvän ja rakastavan kodin syksyyn mennessä.

18 kommenttia:

  1. No voih suru.
    Mutta kyllä Deestä joku varmasti saa itselleen hyvän harrastehepon, jonka kanssa voinee kisatakin pienempiä ratoja muutamia kertoja kaudessa. Ja ei Dee niin huonon näköinen kouluhevosenakaan olisi :)

    Mukavaa kesää teille ja sinulle menestystä muiden(kin) hevosten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon näin, tuolla hevosella on niin paljon annettavaa vielä jollekin ja tosiaan, ei tuo hyppäämistä tarvitse lopettaa kokonaan, mutta kovempi kisoihin tähtäävä treeni isommilla esteillä ei selkeästi tee hyvää - yritti sitten hoitaa miten tahansa. Ja osaahan se tosiaan myös liikahtaa jonkin verran, että varmasti pienellä treenillä oiva koulu puolellekin. :) Kuitenkin tärkeintä olisi löytää koti ja ihminen, joka tykkää aktiivisesti harrastella hyvällä mielellä sen kanssa <3

      Kiitos paljon ja samoin hyvää kesää sinnekin! :)

      Poista
  2. Voi itku, mikä tilanne! :( Lajin raadollisin puoli on kyllä tämä, kun teet kaikkesi, mutta annetut kortit eivät vaan riitä. Teidän matkaa jo vuosia seuranneena olisin kyllä toivonut mainetta ja kunniaa, niin hienon matkan ootte tehnyt yhdessä Deen kanssa, molemmat koko ajan oppien. Toisaalta kuten kirjoititkin, että on seesteinen olo - joskus helpottaa kuitenkin päästä johonkin lopputulemaan, vaikka ikävääkin, kuin velloa epätietoisuudessa.

    Tsemppiä Heidi ja toivottavasti saatte viettää mainion kesän Deen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä tämä on. En mä tätä siltikään myisi tässäkään vaiheessa, ellei olisi pakko. Ei vaan pysty tällä hetkellä tässä elämän tilanteessa pitämään kahta hevosta. Pakko puntaroida mikä on pitkällä tähtäimellä järkevintä ja uskoisin tämän olevan Deellekin kuitenkin hyvä ratkaisu.

      Kiitos tsempeistä! <3

      Poista
  3. Harmi homma, että jalka reagoi jälleen.

    Multa on mennyt jotenkin ihan ohi syyt myymiselle, jaksatko kirjoittaa pienen yhteenvedon siitä kuinka päädyit Deen myyntiin laittamiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://heidinnelivedot.blogspot.fi/2017/01/lisaa-vaikeita-paatoksia.html?m=1 :)

      Poista
    2. Joo tuossa ylempänä onkin linkki postaukseen, jossa valoitin jo vuoden alussa vähän enemmän tätä asiaa. Ei tosiaan ole mikään hetken mielijohde ratkaisu, vaan kypsynyt päätös parin vuoden ajalta. Syynä ensisijaisesti se, ettei ole varaa nyt pitää kahta, kun Torsti alkaa olemaan sen ikäinen, että alkaa piakkoin sekin viemään isomman siivun taloudessa.

      Poista
  4. Kylläpä harmittaa! Teillä on niin hienosti mennyt nyt kaikkien vastoinkäymisten jälkeen! Koskaan ei vaan voi tietää, mitä tuleman pitää. Hattua nostan Heidi sulle, että oot kaikesta huolimatta jaksanut yrittää aina uudestaan ja uudestaan! Uskon, että Deestä tulee oivallinen harrastuskaveri uudessa kodissaan, vaikka tavoitteet ei kilpaurassa enää olisikaan :) Ihanaa yhteistä kesää teille, nauttikaa kaikesta!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että jos meillä olisi vielä lisää aikaa, niin tämä projekti menisi kokoajan parempaan suuntaan, vaikka näitä ikäviä takaiskuja tuleekin välillä. Kaikkeni tosiaan koen kuitenkin, että olen yrittänyt tähän päivään mennessä, ja jos en kaikkeani, niin ainakin parhaan ymmärrykseni ja osaamiseni mukaan. Joskus sekään ei riitä, mutta onhan tämä ollut pirun opettavainen matka, siitä ei pääse mihinkään!

      Ja totta, Deestä on vielä jollekin niin ihana aktiiviharrastuskaveri - toivotaan, että hyvän kodin löytymisessä tärppää :) Kiitos ja ihanaa kesää sinnekin! <3

      Poista
  5. Katsoin videon ja blogia seuranneena en ole koskaan aiemmin nähnyt kyllä Deen hyppäävän noin hyvin, rennosti, varmasti ja selän läpi notkeasti. Upeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, onhan tuo sen hyppy ollut koko kevään parempaa kuin koskaan. Siksi harmittaakin, että esiin työntyi tällainen ongelma, mutta tavallaan huojentaa, että nyt voisi olla Deen kohdalla kaikki "paineet" suorittamisesta takanapäin ja joku pääsee nauttimaan siitä, mitä sillä on antaa :)

      Poista
  6. Dee näytti videolla mahtavalta! Se on muuttunut kyllä tosi paljon tässä vuosien saatossa vain parempaan suuntaan. Hieno hevonen. <3
    Tosi kurja homma, että jalka alkoi oirehtia, tsemppiä klinikalle, kyllä se siitä. <3

    VastaaPoista
  7. Melkoista vuoristorataa on elämä hevosten kanssa. Niin kovasti toivoin, että olisitte jo päässeet murheista ja vaivoista eroon ja saaneet nauttia kovan työn tuloksista mutta... :-(

    Dee on niin upea, ja menonne tuossa videolla aivan mahtavaa! :-) Hieno hevonen jolla on paljon annettavaa edelleen. ♥ Ja kuten totesit, olet oppinut Deen ansiosta paljon. Ihania yhteisiä kesäpäiviä teille ja jossain Deetä odottaa toinen hyvä, rakastava koti.

    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
  8. Melkoista vuoristorataa on elämä hevosten kanssa. Niin kovasti toivoin, että olisitte jo päässeet murheista ja vaivoista eroon ja saaneet nauttia kovan työn tuloksista mutta... :-(

    Dee on niin upea, ja menonne tuossa videolla aivan mahtavaa! :-) Hieno hevonen jolla on paljon annettavaa edelleen. ♥ Ja kuten totesit, olet oppinut Deen ansiosta paljon. Ihania yhteisiä kesäpäiviä teille ja jossain Deetä odottaa toinen hyvä, rakastava koti.

    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
  9. Voi että. Teidän menoa alusta asti seurannut, harmin paikka. :( mutta deelle löytyy varmasti hyvä koti! <3

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot