torstai 25. toukokuuta 2017

Terkkuja voikukkien tasalta


Deen kanssa viimeinen viikko on jälleen kävelty. Viime perjantaina kävimme klinikalla, ja tällä kertaa meillä oli vieras lääkäri hoitamassa, koska omalle lääkärille olisi ollut vasta monen viikon päästä vapaita aikoja ja en halunnut odotella turhia, vaan päästä hoitamaan hevonen mahdollisimman nopealla aikataululla.

Klinikkareissusta jäi ehkä pieni hämmennys, koska taivutuksessa saatiin tällä kertaa reaktioita aikaiseksi oikeaan etupolveen, samaan vuohisniveleeseen, mutta myös molempien etusien kavioniveleen. Ehdotinkin, että voiko tässä olla jotain sädeluuontumaa, koska oikeastaan kaikki muu on jo aikaisemmin suljettu pois ja koska Deeltä ei ole koskaan sädeluista otettu röntgenkuvia, niin ne otettiin nyt sitten. Samalla kuvattiin kavionivelet, oikea vuohinen ja etupolvi.

Hämmentynyt olo tuli ehkä siitä, että kuvista ei löytynyt merkkiäkään mistään ja toisaalta myös siitä, että samanlaisia reaktioita ei ole koskaan aikaisemmin taivutuksissa saatu, ei edes silloin reilu kuukausi sitten. Nivelpinnat olivat siistit kaikkialla, ei mitään terävöitymistä ja kulumista missään. Kengityksestä saimme erityistä kiitosta, eläinlääkärin mukaan ei paljon parempaa kengitystä voisi olla, etenkin siinä oikeassa etusessa - vasemmassa kaviossa edelleen saisi kantaa kasvattaa ja saada kaviota millin pystympään.

Kiitos tästä kengittäjällemme, joka on aina kuunnellut diagnoosit ja palautteet klinikkaeläinlääkäriltä ja lähtenyt tekemään työtä sen mukaan. Minusta meinaan tuntuu mitä sivusta olen seurannut, että usein löytyy kengittäjiä, jotka eivät kykene ottamaan mitään palautetta vastaan kengitykseen liittyen, sillä he yleensä loukkaantuvat asiasta kovasti, vaikka miten asiallisesti asian on esittänyt... Minulle hyvän kengittäjän status muodostuu ei pelkästään sen työnjäljen mukaan, vaan myös sen, että voiko kengittäjän kanssa keskustella rakentavasti kaikesta kavioihin liittyvästä ja pystyykö ottamaan vastaan korjausehdotuksia, mutta toki myös siitä, että sovituista aikatauluista pidetään kiinni ja saavutaan paikalle silloin, kun on sovittu. Hinnalla ei loppupeleissä ole mitään merkitystä tällaisen kengittäjän kohdalle sattuessa, maksan mielelläni hyvästä työstä ja ennen kaikkea hyvästä yhteistyöstä hevoseni hyväksi. Meillä homma on pelittänyt nyt viimeiset kolme vuotta ja olen siitä kiitollinen.

Sädeluukuvat olivat myös erityisen kauniit ja siistit, eli ei merkkiä muutoksista sielläkään. Mutta puudutusten, juoksutusten ja oireiden perusteella vaivat kohdennettiin kavioihin erityisesti, ne lähdettiin silti hoitamaan. Alueella on kuitenkin pehmytkudosta tottakai, ja jossainhan se todennäköisesti rasitusperäinen ongelma on siellä ja toisaalta vaikkei röntgenkuvissa näy mitään, niin sädeluun ligamentit, sivusiteet, syväkoukistajajänne ja kavion verisuonitus ja hermotus on olemassa. Ja koska nyt oikeastaan selän kuntoutumisen jälkeen tämän näki nyt niin selkeästi - kun on poistettu yksitellen asioita, jotka voisivat vaikuttaa ja jalat ovat olleet joka kerta rasittuneet, etenkin keväisin talven hokkikauden jälkeen, mutta mm. myös silloin 6 -vuotiskaudella nurmikentillä kisaamisen jälkeen, kun on ollut nurmihokit jalassa. Myös mitä isompaa hypätään, mitä enemmän tulee toistoja kerralla - hevonen selkeästi rasittuu normaalia enemmän, eikä hyvätkään jälkihoidot kävelytyksineen ja kylmäilyineen tunnu auttavan rasituksesta kunnolla palautumiseen.


Tästä syystä uskoisin, että Deen aktiivi kisaura esteillä, etenkin niillä yhtään isommilla on ohitse. On turhaa kiusata hevosta asialla, vaikkakin täytyy myöntää, että kaikista ongelmista huolimatta Dee on aina rakastanut hyppäämistä todella ja sen silmät aina alkaa tuikkimaan, kun se tajuaa, että nyt hypätään! :) Uskon, että Deen kanssa voi jatkossakin hypätä viikottain pieniä alle metrin tehtäviä ja välillä ottaa muutama hyppy isompaakin, mutta kunnon treenin esteiden parissa on mielestäni järkevämpää jättää nyt taka-alalle. Sileän puolella sillä on varmasti vielä paljon annettavaa ja sillä puolella muuten hevonen edelleen voi jatkaa aktiivista tekemistä. Se on etenkin tuon selän onnistuneen hoidon jälkeen lähtenyt liikkumaan niin eri tavalla ja toisaalta se on niin äärettömän viisas, että sille varmasti ei ole temppujen opettaminen mitenkään vaikeaa. Mitä enemmän se saa tekemistä ja aivojumppaa, sen tyytyväisempi se on - loppujen lopuksi voinen siis todeta näiden vuosien jälkeen, että Deestä on kuoriutunut kunnon työmyyrä. Aina valmiina lähtemään tekemään hommia ja mitä enemmän se onnistuu ja onnistumisista kehutaan, sen enemmän se vaan yrittää. <3 Tosin jos joku asia tuntuu ikävältä, niin senkin se kyllä ilmoittaa hyvin selkeästi.

Mutta aika tyytyväisen oloinen hevonen minulla on ollut nyt tämän viimeisen viikonkin, kun se on vaan saanut olla, tarhailla, kävellä pieniä lenkkejä ja syödä paljon vihreää :D Tuo sen vihreän himo alkaa olla taas aikamoisen raskastakin, sillä se olisi joka hetki vain tilaisuuden tullen menossa pää edellä pensaikkoon syömään, hahhah...


Vielä toinen viikko jatketaan kävelytystä lisäten ja sitten voidaan aloitella taas liikenteeseen paluuta. Deestä on tullut pari kyselyäkin, ja nyt ainakin alustavasti tuntuu, että on löytynyt Deelle todella varteenotettava uusi kotiehdokas ja voikin olla, että koko kesää me ei enää Deen kanssa ehditäkään viettämään. Tavallaan niin surullista ja haikeeta, mutta toisaalta olen vain päällisin puolin niin onnellinen, jos Dee pääsisi hyvään kotiin jatkamaan touhuilujaan, jossa siitä pidetään ja sitä rakastetaan - se olisi kaikkein tärkeintä. Katsotaan kuitenkin rauhassa miten käy ja toisaalta ei meillä myynnin kanssa ole kuitenkaan mikään kiire sinällään. Uskon, että asiat lopulta soljuvat niin, kuin niiden kuuluvat mennäkin ja kaikella on tarkoituksensa. Nyt vain nautitaan joka päivästä, eikä mietitä ja murehdita liikaa huomista.

4 kommenttia:

  1. Juuri näin - eletään hetkessä, nautitaan auringosta ja kesästä. Kaikki järjestyy parhain päin!

    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
  2. Yleensä jos sädeluukuvissa näkyy muutoksia, sädeluuontuma on edennyt jo pitkälle. Magneettikuvista näkee ne varhaisetkin muutokset. Näin kävi meillä, röntgen kuvat puhtaa, magneetissa paljastui ongelmat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän taisin juuri kirjoittaa, ettei se sitä sano vaikkei röntgenissä mitään näkyisi, etteikö vaivaa ja ongelmaa sillä suunnalla olisi.

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot