sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Myymisen tuska


Hyvää juhannusta kaikille blogin lukijoille! Olen nyt saapunut juhannuksen mökkeilyreissulta kotiin, kävimme Himoksella torstaina katsomassa Himos festareilla kavereiden bändiä, ja siitä sitten jatkettiin seuraavana päivänä kaverin ihanalle ja sympaattiselle kesämökille Lopelle! Oli niin ihanaa ja rentouttavaa - saunottiin, nautittiin pihapaljusta poreineen, kuuntelimme hyvää musiikkia, syötiin hyvin ja liikaakin, sekä tottakai vietettiin yhdessä pienellä porukalla hauskaa aikaa. Perjantai-iltana kävimme paikallisissa lavatansseissakin pyörähtelemässä - voiko siis juhannusta enää tämän paremmalla ohjelmalla ja kokoonpanolla viettääkään!

Tämä juhannusbreikki teki myös ihan älyttömän hyvää itselleni näiden viime viikkoisten ahdistavien myyntisuunnitelmien lomassa. Tein Deestä facebookkiin viikko sitten sunnuntaina ensimmäisen virallisen myynti-ilmoituksen ja voin kertoa, että sen kirjoittaminen, ja siihen ilmoitukseen kuvien valitseminen oli niin surullista ja vaikeaa. Toivoin aikaisemmin, ettei minun olisi koskaan tarvinnut lähteä myynti-ilmoitusta tekemäänkään ja venytin asiaa päivästä sekä viikosta toiseen. Aloitin ilmoituksen tekemistä ensiksi jo edeltävänä lauantaina, mutta en vain kyennyt alkua pidemmälle sitä toteuttamaan ja jätin suosiolla koko homman kesken. Deen myyminen on taas elämäni vaikeimpia päätöksiä ja nyt etenkin tässä ajassa on vahvistunut se ajatus: en enää ikinä kiinny mihinkään hevoseen samalla tavalla. Hevonen on eläin, jonka kalliit ylläpitokustannukset luovat aina sen epävarmuuden, ettei hevosta saatika hevosia voi pitää niiden elämän alusta loppuun asti. Siksi en myöskään voi oikein allekirjoittaa lupauksia, jossa joku tarjoaa tai hakee hevoselle loppuelämän kotia, vaikka ehdottomasti pitkäaikainen koti on tärkeä ajatus lähtökohtaisesti. Mitä vain voi käydä, joka muuttaa tilanteet ja suunnitelmat elämässä suuntaan ja toiseen, ja niitä ei kukaan voi ja osaa ennustaa etukäteen.

Sunnuntaina iltapäivällä julkaisin Deen myynti-ilmoituksen ja siitä hetkestä asti olen enemmän ja vähemmän elänyt stressin vallassa. Ahdistusta ovat tuoneet epävarmuus ja luopumisen tuska. Pelkäsin samaan aikaan, ettei kukaan edes kiinnostuisikaan tästä hevosesta ja toisaalta myyntitilanne kokeiluineen ei houkuta lainkaan. Olisi helpotus, jos tätä ei tarvitsisi kokea ollenkaan. Koen kuitenkin velvollisuudekseni nyt tässä vaiheessa käyttää kaikki aikani, energiani ja tahtoni siihen, että Dee löytää hyvän uuden kodin.


Todelliseksi yllätyksekseni Deen myynti-ilmoitus on kuitenkin herättänyt odottamattoman paljon kiinnostusta ja yhteydenottoja. Ja vielä suureksi ilokseni yhteydenottajissa on ollut lähestulkoon pelkästään erinomaisen tuntuisia koteja! Kyllä voin myöntää, että pitkään mietin, voisiko Dee löytää yhtään kotiehdokasta, jonka kokisin riittävän hyväksi - sitä ärsyttävästi kokee itsensä aina asiassa kuin asiassa korvaamattomaksi, vaikkei se oikeasti koskaan niin ole. Ylipäätään yhteydenottoja on ollut jo viikon sisään mielettömän paljon - pelkästään myynti-ilmoituksesta on tykätty yli kolmatta sataa kertaa ja yhteydenottoja yli toistakymmentä. Ensimmäisen viikon sisään kokeiluja ollut jo kaksi ottaen huomioon, että juhannusmenot söi suurimman osan viikosta. Tulevalle viikolle on sovittuna jo kokeiluja toiset kaksi lisää. Tällä hetkellä uskon, että uuden kodin löytyminen on vain enää ajan kysymys ja kiinni siitä, että löytyy se viimeinen klikkaus jonkun kokeilijan kanssa hevosta kohtaan. 

Estepuolelle en sitä luonnollisestikaan lähde myymään, vaikka viikottaiselle hyppäämiselle ei mitään esteitä varsinaisesti olekaan. En kuitenkaan halua lähteä myymään sitä varta vasten kotiin, jossa tähdätään estepuolella tavoitteellisesti jonnekin, kun tähän mennessä on ollut niin paljon epäonnea esteiden suhteen ja olen voinut vain todeta, että kansalliselle 120-130cm tasolle tähtäävä treeni on sille ollut vaan vähän liikaa ja niin se vaan on joidenkin hevosten kohdalla. Harmi sinällään - Dee on hypännyt tämän viime talven ja kevään paremmin kuin ikinä... ehkä jos minulla olisi vielä mahdollisuutta pitää tuota, lähtisin vielä kerran kokeilemaan estepuolta, mutta minun pitäisi olla vaan tarkempi sen suhteen, kuinka monta rankkaa lajiharjoittelua voi suunnitella tekevänsä viikossa - etenkin jos viikonloppuna on aikomassa starttaa kisoissa. Tein viimeksi typerästi, että hyppäsin kaksi erittäin raskasta Pantsun treeniä juuri ennen kisoja - Dee ei päässyt treeneistä palautumaan ja silloin kun hevonen ei pääse kovasta rasituksesta palautumaan, tulee kipeytymisiä, mahdollisia rasitusvammoja jne. Jos sitä joskus oppisi malttamaan ja ymmärtämään fyysisen harjoittelun ja siitä tarvittavan palautumisen tasapainon ja perusteet. Ja ymmärtäisi sen, että siinä missä jonkun toisen hevosen kanssa pystyy tekemään jotain ratkaisuja tietyllä tavalla, niin se ei automaattisesti tarkoita sitä, että sama menetelmä toimii toiselle. Näin teorian tasollahan kaikki tällainen on niin itsestään selvää, mutta käytännön elämässä asiat eivät olekaan niin yksinkertaisia hahmottaa ja virhearviointeja sattuu.
Itse ensisijaisesti salaa toivon, että Dee löytäisi kodin jonkun koulupuolen aktiivin puolelta, koska se voisi sillä puolella kehittyä todella paljon ja olla siellä lopulta ihan omimmillaan potentiaalinsa sekä ominaisuuksiensa vuoksi. Mutta loppuviimein kaikista tärkeintä olisi koti, jossa sen kanssa touhuttaisiin ja harrasteltaisiin monipuolisesti, oli se sitten enemmän tai vähemmän tavoitteellista. Kunhan hoito on hyvää ja hevosta arvostavaa, millään muulla ei ole lopulta väliä. 


Ja eipähän tarvitse kenenkään ostaa sikaa säkissä, kun hevosen koko historia on kaikkinensa saatavilla ja tiedossa - uskon, että se on ostajan etu! Vaikka toisaalta huomaan osan ihmisistä pelkäävän sitä hevosen tarkkaa historiaa myös. Ymmärrän sen toisaalta aivan täysin. Tuntuu kuitenkin siltä, että ihmiset toivoisivat ennemminkin hevosta, jota ei ole tutkittu lainkaan ja se, että olen aina huoltanut ja tutkituttanut tämän hevosen vimpan päälle olisi jokin miinus ja merkki "ongelmista". Sillä ei tunnu olevan väliä onko hevonen historiasta huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi kuinka kiva hoitaa ja ratsastaa tänä päivänä, kuinka se on turvallinen maastoratsu ja ratsu ylipäätään ihan kenen tahansa alla ja kuinka se on lähes ihan kenen tahansa käsiteltävissä. Onkin herännyt itselleni kysymys, että jos jatkossa meinaa vaikka ostaa hevosia varsana, laittaa niitä eteenpäin ja myydä sitten jonkin ajan kuluttua sopiviin koteihin, että onko niiden liika tutkiminen päästä hännän päähän ja kavioihin lopulta melkein miinus kuin plussa myyntiprosessin kannalta? Tieto selkeästi lisää tuskaa ja se mitä ei tiedä on selkeästi parempi juttu. Onko se sitten hevosen itsensä kannalta hyvä asia, niin sitä voikin sitten miettiä erikseen taas... 

Ihan priimaa hevosta ei ole olemassakaan, on vain enemmän ja vähemmän tutkittuja, huonommin ja huolellisemmin hoidettuja hevosia. Lopultahan koko hevosten kanssa tekeminen ja siinä onnistuminen on myös ihan tuuripeliä, niin tapaturma-alttiita ne ovat. En tiedä yhtäkään hevosenomistajaa jonka tallissa/omistuksessa ei olisi jotain ongelmaa aina enemmän ja vähemmän ollut. Harvemmin niistä vaan niin rehellisesti ja avoimesti välttämättä kerrotaan. Ja harvoin hevosen koko elämän historia syntymisestä asti on niin tiedossakaan.


Myyminen on hankala ja ahdistava prosessi, ja olen jo ensimmäisen viikon aktiivisen myynnin jälkeen henkisesti jotenkin aivan loppu. En pysty käsittämään, miten kukaan pystyy etenkään elantoaan tekemään hevoskaupalla ja elämään kokoajan tällaisessa epävarmuudessa. Ja minä en edes tästä elantoa saa ja tee tätä tienaamisen merkeissä.

Olen kuitenkin päättänyt, että Deen vuoksi jaksan kärsivällisesti ja huolellisesti vastata jokaiselle kyselijälle, kertoa samat jutut aina uudestaan ja uudestaan, ja toivoa, että lopulta se oikea osuu kohdalle. Ehkä se päivä on jo huomenna tai sitten vasta myöhemmin, ken tietää. Siihen päivään asti, kun Deen on aika vaihtaa omistajaa, meinaan nauttia sen seurasta, sen kanssa ratsastuksesta ja yhteisestä ajasta mitä on tarjolla ja täysin siemauksin. Ja jos hyvin käy, niin ehdin ehkä startata Deellä yhden koulustartinkin tässä... :) Onneksi on kesä!

13 kommenttia:

  1. Ihana, kaunis Dee. ♥

    Voin vain yrittää kuvitella miten vaikeaa Deen myyminen on sinulle Heidi. Olette saaneet kokea ja oppia yhdessä Deen kanssa niin paljon. Vaikka tienne nyt haarautuu, ilostutatte ja rikastutatte sekä omaa että muiden elämää jatkossa jakaen yhteisen taipaleenne oivalluksia edelleen.

    Toivottavasti Deelle löytyy hyvä ja rakastava koti. Siihen asti saatte nauttia toistenne seurasta ja kokea ikimuistoisia hetkiä.

    Kyyneleet silmissä hymyillen,
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella toivon, että Dee saa arvoisensa kodin ja jossa sen kanssa voidaan jatkossa treenata asioita, jotka eivät toistamiseen tee sen elämää hankalaksi. Nyt jopa mietin tässä, miksi en heittänyt stoppia tuolle tavoitteelliselle hyppytreenille jo aikaisemmin... Dee olisi ansainnut jo aikaa sitten sen, että sitä olisi ymmärretty, ettei se isompien hyppääminen ja kansalliselle tasolle treenaaminen nyt vain ole tämän hevosen juttu, vaan se olisi voinut näyttää kyntenäs vaikka koulu-uralla jo paljon aikaisemmin. Taas vaan oppii itse lisää, jatkossa teen monen asian toisin ja paremmin hevosta kuunnellen.

      Poista
  2. Miksi myyt deen? Tuleeko nyt torsti suomeen? Vai myytkö senkin? :)
    Oli kyllä hyvä ilmoitus ja niin kauniit kuvat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torstin kasvaessa ja sen kulujen noustessa minulla ei ole varaa pitää näitä kahta enää. Siihen päälle muut elämänmuutokset, joka vaikuttaa rahatilanteeseen merkittävästi. Tein ratkaisun, joka tuntui kaikista raskaimmalta, mutta hevoselle itselleen parhaimmalta - eli haluaisin sille kodin, jossa se pääsisi tekemään sen fysiikalle sopivia juttuja, eli koulupuolen hommia pääasiassa. :) Torsti tulee suomeen ensi vuonna näillä näkymin. Torstin kanssa tähdätään nuorten hevosten esteluokkiin ja estetreeniin noin muutenkin. Vaikea sanoa tässä vaiheessa enempää sen tulevaisuudesta. Kiitos paljon! :) <3

      Poista
  3. Tuo on kyllä niin totta, että tarkka "sairashistoria" karkoittaa ostajan, vaikka esillä olisi hevosen koko historia, myös ne "terveet päivät", jota arki todellisuudessa on. Mutta tiedätpä ainakin mitä myyt,kun hevonen on tutkittu kavioista korviin.

    Toisaalta mietin, että osan ostajista voi karkoittaa sekin, että hevosen elämä on luettavissa täältä. Suomalaiset ovat sellaisia, ettei naapurikarsinan täti saisi tietää, mitä vaivoja minun hevosellani on ollut jne. Mutta eiköhän Dee löydä hyvän ja arvostavan kodin.

    Itse myin kuukausi sitten päivässä omani. Se kyselyiden tulva oli mieletön ja niihin vastaaminen työlästä ja ahdistavaa. Onneksi ensimmäinek tuli katsomaan ja halusi ottaa mukaansa. En olisi jaksanut järjestää montaa näyttöä hevoselle, joka ei edes asu kotosalla vaan ylläpidossa muualla. Luopuminen tästä on helppoa, kun se on ollut kotoa poissa jo pari vuotta. Ajatus siitä, että jatkossa kaikki muut ponit Kottia lukuunottamatta on myynnissä jossain vaiheessa, karmaisee jo nyt!

    Ei muuta kuin tsemppiä myyntiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta ja sitä olen pelännyt, että tämä blogi karkoittaa sen oikean ostajan. Toivon kuitenkin, että blogi ei vaikuttaisi päätöksentekoon vaan päätökset tehdään sen mukaan, mitä kokeiluissa sujuu ja eläinlääkärin kanssa konsultoidaan. Ja toivon, että tarkka historia koetaan juurikin positiivisena asiana. Kyseessä on kuitenkin todella ihana ja laadukas hevonen, jolla on vielä mielettömästi tarjottavaa jollekin koulupuolen ihmiselle ja harrastajalle.

      Kiitos tsempeistä, sitä tarvitaan, kun tuntuu että ei meinaa millään kestää tätä stressin määrää - kaikki sormet ja varpaat ristiin, että asiat menevät oikein päin!

      Poista
  4. Arvostan sua todella paljon! Ihanaa miten panostat jokaiseen asiaan :) Toivon todella deen löytävän hyvän kodin! Tätä blogia seuranneena dee on aivan valloittava persoona <3 Jaksamisia ja voimia sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos näistä sanoista, lämmittää mieltä todella! :) Kyllä yritän aina panostaa siihen kaikkeni, mitä teen, jotta ei tarvitse liikaa jossitella myöhemmin vaikka aina tunnun jossittelevan kuitenkin :D Dee <3

      Poista
  5. Kirjoitit paljon mutta joka sana täyttä asiaa! :) Itse olen myös hetkittäin "tuskaillut" kuinka paljon olen kiintynyt tuohon omaani jonka ostin 2,5 vuotta sitten. Se täytti nyt 16v. ja pariin otteeseen olen jo miettinyt, että jossain kohtaa vaihto nuorempaan ja osaavampaan tulee varmasti eteen, mutta myös samalla tajunnut kuinka vaikeaa nykyisestä on luopua kun sen on päästänyt niin lähelle. Kai se on se ensimmäinen oma, mihin kiintyy niin kovasti. Jotenkin sitä miettii että se on parin vuoden päästä jo melkein eläkeikäinen ja kodit on vaihtuneet sen elämänaikana useampaan kertaan niin toivoisi että se saisi meillä loppuelämän olla ja nauttia eläkepäivistä, ettei se joutuisi kiertoon tai liian kovaan käyttöön enää kun ei sekään mikään terveyden perikuva ole. Samaan aikaan kuitenkin fakta siitä että mulla on varaa pitää tasan yksi hevonen täysihoidossa samaan aikaan iskee vasten kasvoja. Siinä tulee varmasti puntaroitua omaa harrastamista uudemman kerran. Onneksi meillä ei kuitenkaan näitä vaikeita päätöksiä ei tarvitse vielä tehdä, tsemppiä sulle hirveästi myyntityöhön ja toivon koko sydämestäni että Dee löytää ansaitsemansa hyvän kodin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja tuosta kiintymisestä, vaikka nyt uhoan, etten kiinny jatkossa hevosiini, niin tiedän että aina jonkin verran kiinnyn kuitenkin :) Kiinnyn kaikkiin liikutettaviin hevosiinikin jossain määrin ja pidän niitä tärkeinä. Jokaisella niistä on oma paikka sydämessä, toisilla isompi kuin toisilla. Deellä varmasti kaikista isoin ikuisesti... Ehkä tällaiset elämän vaiheet kutienkin taas kasvattavat vahvemmaksi, vaikka nyt ei kovin vahvalta tunnukaan.

      Poista
  6. Sinulla on vaikea myyntiartikkeli. Tiedät mitä myyt ja hevosella on käyttörajoitteita. Vaikein ja stressaavin tilanne. Lisäksi homma on tavallaan julkista mikä aiheuttaa lisäpaineita. Tsemppiä kovasti mihin tahansa ratkaisuun päädytkin. Olisiko parempi myydä hevonen jollekulle jonka tunnet niin tiedät ettei päädy huonoihin olosuhteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Ei kuitenkaan tosinkaan kaikista vaikein, käyttörajoitteet rajaa selkeän ihmisryhmän kokonaan pois ja jäljelle jääneelle potentiaaliselle ostajakunnalle tämän kanssa ei ole mitään rajoitteita. En halua pitää ostotilannetta mitenkään julkisena muuten, kuin että olen ilmoittanut hevosen myynnissä olon ja sitten kun uusi koti on löytynyt, se kerrotaan vain ilmoitusluontoisesti, jonka jälkeen Deen elämä ei enää kuulu tähän blogiin millään tavalla.

      En ole ajatellut rajata myyntiä kenenkään tutun tai vieraan väliltä, haluan luottaa ja luotan ihmisiin pääsääntöisesti ja luotan myös omaan intuitioon, milloin tulee hyvä fiilis ihmisestä ja milloin ei. Se ei ole vielä tähänkään päivään mennessä koskaan pettänyt yhdenkään ihmisen kohdalla, vaikka kaikille tottakai annan tasapuoliset mahdollisuudet :) Olen myös alkanut uskomaan näiden erilaisten yhteydenottojen myötä, että hyviä olosuhteita ja ihana koteja eläimille (tässä tapauksessa hevosille) on kuitenkin paljon tarjolla ja loppu on kiinni siitä, että ensiksikin hevosen ja ratsastajan välillä synkkaa ja toiseksi hevonen on sitä kaikilta ominaisuuksiltaan, mitä ihminen siitä juuri haluaa.

      Poista
  7. Missä ryhmässä Deen myynti-ilmoitus on?

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot