perjantai 2. kesäkuuta 2017

Päämäärä ja tavoitteet, onko niitä


Heipä hei bloginkin puolelle. Meille ei kuulu mitään ihmeellistä taikka uutta. Tuntuu, että päivät soljuvat nyt vain omalla tahdillaan. Alkuun olen nauttinut, mutta nyt täytyy kyllä todeta, että ihan vähän harmittaa, että olen jälleen siinä tilanteessa kesän kynnyksellä, etten pääse kisaamaan ja treenaamaan - asettamaan tavoitteita ratsastuksellisesti jne. Tuntuu, että tässä sitä nyt vaan taas käydään tallilla hoitelemassa ja liikuttelemassa heppoja vailla suuntaa. Pikkasen motivaatio meinaa olla koetuksella. Vaikka toisaalta, Deen kanssa on ihana tehdä ja touhuta, kun siitä näkee, että se rakastaa huomiota. Ja toisaalta minulla on ollut iöahduttavan paljon liikuteltavia hevosia, kaikki erilaisia, joten niistä olen tällä hetkellä jälleen tosi iloinen.

Dee on ollut hirmuisen hyvällä tuulella kokoajan, vaikka on ollut nyt sen pari viikkoa kävelyllä. Tosin hiukan on havaittavissa energian yli pursuamista - kävelylenkeillä vauhtia ei ole puuttunut, sellaista haipakkaa olemme Tuomarinkylän ihania ratsastusreittejä taivaltaneet. Dee tietääkin jo entuudestaan, että saa mennä ihan sitä vauhtia kuin itse haluaa, kunhan askellajina on edelleen se käynti.

Palatakseni tuohon motivaatiopulaan ja pakko myöntää pieneen masennukseen siitä, miten Deen kanssa kaikki sitten lopulta jäi kesken. Olen aina uskonut tuohon pieneen hevoseen ihan kauheasti. Myös silloin, kun tuntuu, ettei keneltäkään muulta uskoa tuntunut löytyvän. Useaan otteeseen vuosien saatossa olen kuullut ihmettelyä siitä, mistä ammennan innokkuutta jatkaa tämän hevosen kanssa yrittämistä kerta toisensa perään. Siihen on varmasti monia syitä ja ehkä se tärkein varmasti on se, että tuo on minun ensimmäinen oma hevoseni ja pidän siitä kaikesta epäonnisesta estekilpaurasta huolimatta ihan hirveästi. Olen päässyt ratsastamaan elämäni aikana paljon erilaisia hevosia, jopa todella laadukkaita sellaisia - Dee on kuitenkin se hevonen, joka on antanut ne kaikkeen makeimmat fiilikset ratsastajalleen selkään. Tosin myös ne kauheimmatkin. Ehkä juuri siksi, että miten paljon sen kanssa on tehnyt töitä, miten kauheita hetkiä sen kanssa on ollut, niin ne onnistumiset on tuntunut ihan lottovoitolta. Se, että olen oppinut tänä yhteisenä aikana niin paljon, että olen voinut kehittyä ratsastajaksi, joka olen tänä päivänä, on ollut se suurin motivaattori tämän hevosen kanssa. Monesti minulle on myös sanottu, että kun tuon hevosen saat koulutettua ja vietyä eteenpäin niin, että se antaa selkään hyvän tunteen - voit taputtaa selkääsi ja olla tyytyväinen - olet oppinut jotain enemmän, kuin moni koskaan tulee oppimaan. Tämä hevonen on opettanut minulle sitä tunnetta ratsastajana, jota kykenen näin nykyään hyödyntämään monien erityyppisten hevosten kanssa.


Dee on aina ollut impulsiivinen ja herkkä hevonen. Enkä kyllä aina ole sitä oikein ymmärtänyt, mutta aina kuitenkin yrittänyt ymmärtää. Ja sitten olen tehnyt vääriä ratkaisuja ja mennyt metsään oikein urakalla. Mutta sitten sieltä on otettu opikseen ja lähdetty uutta reittiä pitkin yrittämään uudelleen. Tänä päivänä voin sanoa ilman vaaleanpunaisten lasien läpikään katsomista, että Dee on ehdottomasti ihanin hevonen ratsastaa, jota olen ikinä ratsastanut ja tänä päivänä tähän tunteeseen pystyy yhtymään aika moni toinenkin ratsastaja, jonka sen selässä on nyt käynyt. Ilokseni voin todeta myös, että nykyään sen selkään voi laittaa melkein kenet tahansa - kun vielä pari vuotta sitten se hermostui kaikista uusista ihmisistä. Se on sellainen hevonen, että tiedät tänä päivänä istahtaessasi sen selkään, ettei voi tulla kuin hyvä mieli. Otat ohjan käteen ja laitat pohkeen lähelle, niin se on oitis kuulolla kuin kysyäkseen: "Mitäs tänään lähdetään tekemään? Sano vaan, niin meitsi hoitaa!" Ja tuo ominaisuus on saatu muokattua nimenomaan siitä sen impulsiivisuudesta ja herkkyydestä. Siihen tilanteeseen ei kuitenkaan olla päädytty tyhjästä. Se on vaatinut paljon asioiden ratkomista, lukemattomia työtunteja - niin selästä, kuin maasta.

Se mikä harmittaa ehkä juuri kaikista eniten, että olen varma, että tuosta hevosesta voisi olla kehittymään vielä enemmän, mutta en pääse olemaan siinä enää mukana. Ei ehkä kehitystä enää tosiaan esteuralla, mutta muuten ratsuna. Ja olisi niin mielenkiintoista jatkaa tätä työtä, jos olisi varaa. Mutta kun raha ei ole koskaan kasvanut puussa... Olen tehnyt jo aikanaan päätöksen, että kalliina harrastuksena ratsastuksessa minulla pitää olla kilpailullisia tavoitteita juuri esteiden saralla, koska löydän siitä sen motivaation ja mielihyvän, jota varten tätä teen ja miksi olen tästä niin kiinnostunut. Haluan kehittyä kokoajan lisää. Jos näin ei ole, niin en halua pitää omaa hevosta ja maksaa siitä pyöreästi tonnia kuussa. Sitä Deen jättämää tilaa paikkaamaan suunniteltiin Torsti -varsa. Jossain vaiheessa vielä toivoin, että olisi voinut pitää molemmat, koska Dee hevosena merkkaa minulle paljon muutakin ja se on minulle tärkeä, mutta tosiaan kuten jo aikaisemmin kerrottua, ei se vain ole mitenkään päin mahdollista.

Uskoisin, että Torstin kanssa- mikäli se vain terveenä pysyy ja omistaa edes vähintään hyppylahjoja samalla tavalla, kuin isoveljensä - pääsen taas jatkamaan ja kehittymään pidemmälle tästä, missä nyt olen. Oppimaan taas jotain uutta. Se on ainakin toiveeni.

Ja noh, ei tässä nyt ihan tyhjien suunnitelmien päällä seistä, vaikka nyt tuntuukin hetken taas siltä, että ratsastuksesta katosi Deen myyntipäätöksen myötä motivaatio, suunta ja päämäärä jota tavoitella.  Ajatuksia suunnitelmista avaan varmasti ajan kanssa myöhemmin sitä mukaan, kun mikäkin alkaa olemaan ajankohtaista.

6 kommenttia:

  1. Ihana ja analyyttinen kirjoitus! Dee on hieno hevonen, olet tehnyt sen kanssa hyvää työtä. On mielenkiintoista päästä seuraamaan mitä kaikkea Torstin kanssa tulee tapahtumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit! Näitä tekstejä aina miettii, jaksaako kirjoittaa ollenkaan, kun ei ole mitää erityistä tapahtumaa kerrottavanaan. Mutta sitten taas näitä on kiva purkaa ulos nyt, koska kuitenkin elämä tästä vie eteenpäin ja ties mitä mahdollisuuksia tuo eteensä sen myötä. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. :)

      Poista
  2. Melkein tuli itku. Olenkin ihmetellyt, miten jatkuvasti keräät motivaatiota ja jaksat pitää blogiakin yllä, vaikka jatkuvasti latua hiekoitetaan. Jos mulle tulee Eurojackpotin päävoitto, kustannan sulle Deen arjen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, tuota olen välillä itsekin ajatellut tosiaan, että mistä se johtuu. Mutta kun toisaalta itselleni on ihan sama, mitä tässäkin ajassa on tapahtunut sinällään - eli tuli menestystä tai ei, se itse tekeminen on ollut niin mielenkiintoista ja opettavaista. Se on se matka, ei määränpää! Minua jotenkin edelleenkin kiehtoo niin paljo hevosen fysiikan rakentaminen tukien samalla henkistä kehitystä, se on todella mielenkiintoista. Jotenkin tuntuu, että Deen kanssa tuli tehtyä monta niin isoa virhettä, että nyt se sitten näkyy lopputuloksessa, mutta toisaalta tiedän myös, ettei kovinkaan usea olisi osannut tehdä asioita sen paremmin - lohduttaudun sillä ajatuksella, kun tulee aikoja, kun soimaan itseäni :) Ja sitten pitää nähdä aina ne kaikki hyvät puolet, kuten se, miten paljon tuo hevonen on kuitenkin kehittynyt kaikista vaikeuksista huolimatta. Kiitos Suvi ihanista sanoista <3 mäkin lottoan aina välillä, jos vaikka sattuisi täysosuma, ja voisin pitää Deen kaverina toisen hevosen rinnalla - ei ole vielä onni suosinut :D

      Poista
  3. Hei Heidi

    Olipa ihana saada lukea tämä rehellinen ja avoin postaus. Kiitos kun jaoit ajatuksesi. :-)

    Olen samaa mieltä Hannan kanssa: Dee on upea hevonen ja olet tehnyt uskomattoman hienoa työtä Deen kanssa. Hyvänä esimerkkinä tuo miten nykyään Deen satulaan voi laittaa melkein kenet tahansa - valtava askel tämän hevosen kehityksessä.

    Minä uskon Deehen ja sen kehittymispotentiaaliin. Uskon Heidi myös sinuun ja menestyksekkääseen tulevaisuutesi ratsastajana. Ja siihen, että kaikki järjestyy parhain päin.

    Suloista sunnuntaita!
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit taas kivasta kommentista ja sanoista! <3 Dee on kyllä ollut alusta asti niin laadukas hevonen, että vaikka sille ei enää esteura jatkuisi, niin se varmasti kykenee vielä oikean ihmisen kanssa kehittymään muuten ratsuna eteenpäin vaikka kuinka. Mutta ennen kaikkea mitään kehittymispaineita toivon, että tämä hevonen saisi hyvän kodin, jossa sitä rakastetaan ja siitä pidetään hyvää huolta :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot