tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kesätreenailua




Kiitos kauniista kuvista Suvililja Photography!
Suvililja Photography Facebookissa sekä Instagramissa.

Olemme Deen kanssa tehneet paljon hommia, ettei ihan lokoiluksi ole jäänyt ja uskallan nyt sanoa ihan ääneen, että hevonen kulkee nyt jälleen niin hyvin, että ratsastus toisensa jälkeen on pelkkää nautintoa. Sen kanssa on keskitytty iän ikuiseen voiman nostamiseen, siirtymisiin niin että se käyttää ja kantaa sen siirtymisen läpi kroppaansa rentona ja näin saadaan entisestään hankittua lisää poweria takaosaan. Väleissä olemme käyneet tuulettumassa maastossa, sekä viikko-ohjelmaan on kuulunut paljon myös juoksutusta. 

Olen pikkuisen muuttanut Deen "treeniohjelmaa" sen jälkeen, kun itse aloitin kevyesti säännöllisen kuntoilun eli juoksua, pyöräilyä ja lihaskuntoharjoituksia. Mikäs sen parempaa ymmärtää sen palautumisen merkityksen, kuin siinä vaiheessa kun itse rupeaa treenaamaan ja voimaansa nostamaan. Ei meinaan paljoa puntit tai polvet nouse treeni päivän jälkeisenä päivänä, vaan on ihan pakko ottaa kevyttä liikuntaa sen jälkeen. Olen aloittanut varovaisesti oman liikunnan, ja silti on tajunnut sen, minkä teoreettisesti on aina tiennyt, palauttavia päiviä pitää olla riittävästi, jotta siitä itse harjoituksesta on hyötyä. Jo valmiiksi väsyneillä lihaksilla ja jäsenillä kun lähdet tekemään uudelleen toistoa harjoituksessa, saat vaan kipeitä paikkoja aikaiseksi ja et pysty muuta kuin alisuorittamaan kaiken. 

Tästä inspiroituneena olen ajatellut Deen liikutuksia ihan "uudella tavalla", etenkin kun sillä koulurataharjoitusviikolla vedettiin jälleen kerran harjoitusmäärät aivan överiksi. Se on jo ihan tässä kuukauden sisään tuottanut tulosta: hevonen on "freshi" ja motivoitunut joka varsinaisella treenikerralla, jaksaa tehdä suoritukset kunnolla loppuun asti ja näin myös kykenee sisäistämään oppimaansa tuhat kertaa paremmin ja kehitystä tulee. Availen tätä meidän liikuntaohjelmaa varmasti vielä joskus myöhemmin paremmin täällä blogissakin, koska kaikki tällainen perusteltu treenaaminen, joka on mietitty ja suunniteltu alusta loppuun asti on vaan äärettömän mielenkiintoista. Etenkin nyt, kun ei ole mitään paineita kisaamisen ja suorittamisen takia mihinkään suuntaan, osaan vihdoin keskittyä ja tehdä asioita ajan kanssa hosumatta. Ja vaikka aina yritän tätä kiirehtimistä itseltänikin hillitä ja välillä luulen, etten kiirehdi, niin jälkikäteen voin aina vaan todeta, että astun siihen samaan ylitekemisen ansaan kerta toisensa jälkeen. Tämä onkin ollut niin opettavaista aikaa jälleen - tiedän täsmällään miten jatkossa vaikka muiden hevosieni kanssa pyrin tekemään ja siinä aivan ensimmäisenä on se paljon puhuttu maltti säätämässä tahtia. Loppujen lopuksi hevosienkin kanssa pitää ajatella myös aina niin, että ei se päämäärä vaan se matka. 

Olen saanut Deen työstämiseen jälleen uutta näkökulmaa moneltakin osin ja nyt viime perjantaina vihdoin ja viimein sain jopa kahteen kuukauteen venyneeseen hyppytaukoon stopin ja otettua pientä hyppytreeniä! Esteet pidin maltillisena, oikeastaan hyvin hyvin pieninä, mutta tehtiin aika intensiivisesti ratatreeniä, josta videopätkää alhaalla. Tämä hevonen ei ole ikinä ollut näin hyvä pitkän hyppytauon jälkeen - se pysyi rentona ja tyynenä, ja homma tuntui älyttömän helpolta. Edes pienillä esteillä Dee ei ole ikinä ollut näin hyvä ratsastaa ja miten se keskittyi täysiä hommaan. Lopuksi tulin sarjan vielä kertaalleen korotettuna vähän enemmän, ja Dee oli mielissään. En voi muuta todeta, kuin rakastan tätä hevosta vuosi vuodelta vaan enemmän - ja aina vaan paranee.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Terveisiä kesäisestä Helsingistä


Ja tarkempien kordinaattien kera Helsingin Tuomarinkylästä! Viime viikon torstaina pelloille nousi perinteiseen tapaan heinätalkoiden voimalla hirmumäärä heinäseipäitä, johon nostettiin heinät kuivumaan. Ja voin sanoa, että vaikka tuon näyn olen nähnyt ihan pikkutytöstä asti, kun näillä kulmilla aina olen asunut, niin silti tuo peltomaisema heinäseipäineen saa minut edelleen pysähtymään katsomaan sitä näkyä! Se on henkeäsalpaavan hieno!

Vaikka asutaan täällä kaupungissa, niin Tuomarinkylässä on aina sellainen fiilis, kuin olisi maalla. Maastot ovat yksi parhaimpia osia tästä alueesta, jossa on säilynyt vanha kartanomiljöö jopa ihan keskiajalta asti tähän päivään. Tätäkään ei tule ajatelleeksi hirveän usein, koska alue on itselleni niin arkipäivää, mutta selkeästi tässä on tulossa vanhenemisen ja "viisastumisen" merkkejä (just joo :D), kun tällaisiin asioihin alkaa kiinnittämään enemmän huomiota ja sitä huomaa pysähtyneensä nykyään joka päivä vaan nauttimaan jostain maisemasta, näkymästä tai kauniista asioista, joita arkipäivässä kohtaa.

Monesti sitä tuntuu, että olisi ihan böndellä, kun nautiskelee peltojen vierustaa ja vanhojen metsien siimeksissä kulkevia ratsastusreittejä, ja vastaan tepastelee yhtäkkiä kolmen peuran perhe. Sielu lepää ja uskon sen ihmisten ohella vaikuttavan hevosienkin mieliin rentouttavasti. Ja onhan se tänäpäivänä paljon tutkittu ja puhuttanutkin asia, että ihminen kaipaa ja tarvitsee luontoa ympärilleen voidakseen hyvin. Ainakin Dee rakastaa kulkea näitä maastoja kerta toisensa perään ja mm. tuossa muutama päivä takaperin suoritettiin oikein kunnon laukkamaasto pitkästä aikaa - voin kertoa, että aika lujaa mentiin, ja vieläkin hevosesta olisi löytynyt yksi vaihde lisää, jos olisin antanut luvan :D

Otimme eilen ilta-auringossa kuvia iltaratsastuksen jälkeen taustalla heinäseipäät ja näitä kuvia tulee nähtäväksi tänne blogiinkin enemmän, kunhan kuvaajamme Suvililja Phtographyn Susanna kiireiltään ehtii kuvat läpi katsomaan! Sen mitä näin niitä vilaukselta, niin upeita ovat, rakastuin ihan totaalisesti <3 Myös itse iltaratsastuksessa Dee tuntui ihan super ihanalta, rennolta ja vastaanottavaiselta - olen tuntenut olevani taas kotona, kun olen saanut satuloida hevoseni estesatulaan ;)

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Ja näin sen pitäisi mennä

Oman räpeltämisen jälkeen on hyvä katsella, miten niitä ratoja tulisi ratsastaa, miten siihen hevoseen tulisi vaikuttaa ja miltä kaiken kuuluisi näyttää. Paljon onneksi löytyy jo pelkästään tuon samaisen suorittamamme ohjelman videoita Youtubesta laidasta laitaan, ja se on opettavaista katsella, vaikkei ratsukko olisikaan tasoa Charlotte Dujardin.

Mutta kylläpä tämä Dujardinin ratsastus on hevosella kuin hevosella jotain niin kaunista katsottavaa, joten aivan pakko jakaa tänne tämä video muutaman päivän takaisista Englannissa käydyistä kouluratsastuskisoista Hartpury Festival of Dressage:sta, jossa Dujadin mm. starttasi super kauniilla suomalaiskasvatilla, FWB-tamma MSJ Kom Fairytalella (Fürst Heinrich - Weltmeyer)! Hevonen on raaka esiintyjä, mutta niin vaan voitti tämänkin Inter I -luokan. Ja vaikka näin amatöörinkin silmin pystyy näkemään, ettei suoritus ole vielä ihan virheetön, niin voi jestas tuo ratsastus on vaan upeata katsottavaa! Onneksi nykyään on mahdollista nähdä tällaista ratsastusta ihan kotisohvaltakin niin paljon, kuin sielu sietää :)



Noh, jätetään nämä koulujutut nyt bloginkin puolella hautumaan hetkeksi ja palataan tuttuun ja turvalliseen esteratsastukseen ;)

Sillä tänään hyppään rataa eräällä super mielenkiintoisella ruunalla, jonka kanssa olisi tarkoitus startatakin tässä lähiaikoina jotain. Hevonen on jo aikuinen konkari, joskaan ei mikään isompien luokkien hevonen kuitenkaan ja aivan eri tyyppinen hevonen ylipäätään, mihin olen tottunut. On aivan mahtavaa hypätä pitkästä aikaa hevosella, joka oikeasti tietää mitä pitää tehdä ja toimi hyvin koulutetun aikuisen hevosen tavoin - eli erittäin luksusta itselleni, joka on tottunut ratsastamaan enemmän ja vähemmän hevosia, joita pitää auttaa ja avittaa esteillä raakuutensa puolesta, tai sitten, että ne ovat muuten vain osoittautuneet hankaliksi tapauksiksi. Koen tällaisen mahdollisuuden omaa ratsastusta ajatellen hyödylliseksi, jotta voin vihdoin keskittyä rauhassa itseeni ja hevonen hoitaa oman osuutensa. Uskon, että se tekee omalle tekemiselleni hyvää.

Myös Deen kanssa suunnitteilla kavalettijumppaa ja pikku hyppyjä - uskon, että se on niistä aivan totaalisen innoissaan pitkästä aikaa!

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Valkoiset aidat korkattu


Odotukset eivät olleet suuret, kun ensimmäisen päivän jälkeen mietin harjoituskoulustarttia kotitmäellä, johon meidät ilmoitin hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, jälleen. Ei siksi, etteikö Dee olisi tehnyt todella hienosti töitä, vaan juurikin minun itseni puolesta - tuntui etten vain kykene istumaan siellä koulusatulassa.

Toisena päivänä Dee oli entistäkin parempi, ja sain itsekin paljon nopeammin tuntumasta kiinni. Vielä joutui pitämään paljon taukoja itseni takia - unohdin kai välissä hengittää, kun tuntui, että happi loppuu :D Oli tosi kivaa kuitenkin, vaikka olo oli ajoittain kuin aloittelijalla - toisaalta nautin siitä, että olen niin haastavassa tilanteessa, etten voi enää pysytellä mukavuusalueella, vaan on pakko yrittää oppia ja haastaa itsensä.

Dee teki mm. elämänsä hienoimpia avoja molempiin suuntiin ja liikkui muutenkin yllättäen aika hienoja pätkiä. Helpolla ei päästy, ja tehtiin töitä ja toistoja kaikkine taukoineen yhteensä 1,5h. Ei varmastikaan tarvitse sanoa, että sen jälkeen oli sekä ratsastajalla että hevosella tunne, että töitä on tehty. Ja ennen kaikkea töitä aivan uudella tavalla ja hakien uutta tapaa liikkua ja ratsastaa. Itse löysin vatsalihakset, Dee varmasti osittain myös ja takaosan aivan uudella tavalla, sillä keskityttiin erityisesti siihen, että saadaan painoa taaemmaksi kohti takajalkoja, takajalkoihin aktiivisuutta ja muoto "ylös" ja turpa eteen. Kiitos jälleen Reetalle kaikesta avusta, mun potkimisesta persuuksille, satulan ja muiden puuttuvien osien lainasta - olet kyllä kultaa! :) <3










Treenin päätteeksi Dee kertoi oman mielipiteensä treenin rankkuudesta - juuri ja juuri ehdittiin saada satula pois selästä, kun se jo kellahti kentälle pyörimään hiekassa... Tältä hevoselta tulee kyllä niin selkeästi aina nuo mielipiteet ja fiilikset ilmi, se ei säästele sanomisiaan :D Ja erityisen tyhmä sitä saa olla, jos ei tajua, mitkä ovat herran tunnelmat minkäkin asian suhteen. Rakastan sitä juuri sen takia. Se ei ole kyllä lainkaan sisäänpäin kääntynyt hevonen - jos se osaisi puhua kuten ihmiset, niin se jutustelisi taukoamatta!




Jos ensimmäisen päivän treenien jälkeen epäilin itseäni pelkästään tulevan startin järkevyyden kannalta, niin näiden toisen päivän treenien jälkeen tulin ajatelleeksi sitä, että toivottavasti Deetä ei rupea ärsyttämään päivästä toiseen samojen asioiden pänttääminen. Sen kanssa olen oppinut sen, miten tärkeää on pitää treenaaminen vaihtelevana, kunnon palautteluineen ja ennen kaikkea hevosen mieli virkeänä ja motivoituneena. Se hyvä motivaatio ei tule taikka säily sillä, että jyystetään liikaa samaa asiaa päivästä toiseen, vaan treeniviikkojen tulee olla vaihtelevia ja monipuolisia.

Tällä kertaa nyt oli pakko kuitenkin sohaista vähän ampiaspesää, sillä kolmantena päivänä itseni takia oli pakko ratsastaa edes kerran tuleva ohjelma, Helppo A 4:2009, läpi. Tällä kertaa ratsastin itsenäisesti, mikä oli tähän väliin varmasti ihan hyvä juttu, että saa vähän sisäistää itsenäisesti kahta aikasempaa päivää, jolloin minulla oli toinen silmäpari kertomassa kokoajan vierestä miltä näyttää. Koetin pitää verryttelyn lyhyenä ja sen jälkeen vain aloittaa radan ratsastamisen. Pientä turhautumista alkoi olemaan jo ilmoilla hevosen puolelta, Dee oli ihan kysymysmerkkinä: "ootsä äippä seonnu?!? Me tehdään jo kolmatta päivää näitä ihan samoja juttuja, eikö jo riittäis??"

Koska rata sujui kohtuu hyvin, vaikka tunsinkin allani muhunoivan jo pientä tulistumista, jätin radan jälkeen homman siihen ja lähdettiin kävelemään pitkän loppukäynnit maastoon. Kädet ristissä sitä mentiin kohti neljättä päivää, että pikkuinen Dee jaksaisi VIELÄ kerran ja sitten voisimme jättää koulutuuppailut loppuviikosta muhimaan taka-alalle. Positiivisinta tässä kolmantena päivänä oli se, että tajusin yhtäkkiä vähän paremmin, miten siellä satulassa oikein istutaan ja se istuminen alkoi tuntua jopa ihan miellyttävältä - halleluuja! Edistystä ja jopa yllättävänkin nopeasti, kun jaksoi pari päivää itseään rääkätä! :D

Niinpä koitti rataharjoituspäivä.



Dee oli vielä suhteellisen tyyni kun verryteltiin ja se tekikin oikein hienoja pätkiä taas - tunsi, kun se oikein skarppasi! Mutta kun välissä annoin sille pitkät ohjat ennen omaa lähtövuoroa, se selkeästi jo oletti, että nyt on tän päivän hommat purkissa ja voi että sitä pettymyksen määrää, kun näin ei ollutkaan, vaan vielä keräsin ohjan tuntumalle ja suunnattiin sinne valkoisten aitojen sisäpuolelle...


Se takakireys pettymyksestä oli niin käsin kosketeltavissa, että tuntui, etten välillä suorituksen aikana pystynyt kunnolla vaikuttamaan koko hevoseen. Välissä tuli kyllä ihan hyviäkin pätkiä ja ne palkittiinkin tuomarin Osmo Metsälän puolelta jopa seiskan arvoisesti, mutta pääsääntöisesti me ei oikein enää oltu samalla puolella Deen kanssa. Ja lopulta toivoin vain, että rata loppuisi pian ennen kuin koko homma leviää tuhansiin palasiin, jonka johdosta hienosti ratsastin yhden kohdan ohikin laukkaohjelmassa ja saatiin mm. kyseisen väärin ratsastuksen vuoksi vielä hienot -4 pistettä, hupsista.  Kun vielä saatiin yhdestä vähän myöhään tapahtuneesta siirtymisestä -2 pistettä ja Deen hienot lehmänpotkut turhautumisesta, niin eihän niissä prosenteissa juhlimista ollut, eikä päästy edes tavoitteeseen 55%, vaan lopputuloksena 53,9%! :D Loppukommenteissa olikin, että kaipaa lisää rentoutta ja tänään liian kiireinen läpi radan, mutta myös ratsastajalle noottia teiden ei niin huolellisesta ratsastamisesta.
Itse koen, että teiden ratsastminen helpottuu heti, kun hevonen saadaan rennoksi ja ennen kaikkea odottamaan ratsastajaansa, nyt sillä on kaikenaikaa vähän kiire jonnekin. Eikä kai tule yllätyksenä, että alas päin siirtymiset ovat meille tosi vaikeita ja vähän sellaisia väkisin väännettyjä. Vaikkakin yksi pysähdys suoritettiinkin seiskan arvoiseksi, niin se jäi meidän ainokaiseksi hyväksi siirtymiseksi alas päin.

Joku sanoi, että oli tosi tiukka arvostelu rataharjoituksiksi, mutta itse en voi muutakuin todeta, että saatiin juuri ne pisteet mitä tuolla suosituksella ansaittiinkin - siellä selkeästi rokotettiin asioista, joista pitääkin rokottaa, mutta uskallettiin palkita myös oikeasti onnistumisista.
En erikseen laita esille videota suorituksesta blogin puolella, mutta jos jotakuta kiinnostaa se kuitenkin nähdä, niin sen voi katsoa täältä.

Keskiviikon jälkeen Dee on saanut liinassa työskentelypäivän, sekä kävelypäivän. Huomenna lähdetään kunnolla tuulettumaan maastoon ja sunnuntaina otetaan vähän kavalettijumppaa. Maanantaina jatketaa harjoituksia. :)
Ja tosiaan, vaikka en nyt ihan innosta pompi meidän suorituksesta, niin näen kuitenkin näin muutaman päivän tehotreenin jälkeen jotain sellaista liikkumista, mitä meiltä ei ole ennen nähty. Eli olen todella tyytyväinen, että näin lyhyessä ajassa saadaan kelkkaa käännettyä näin paljon. Seuraavat rataharjoitukset on pistetty jo ylös kalenteriin, ja niitä kohti lähdetään treenaamaan. Nyt on aikaa vähän enemmän, niin voidaan tehdä hevosen kannalta paremmassa tahdissa hommia, eikä liikaa kerralla. Tärkeintä kuitenkin olisi, että lopputuloksena on rento ja tyytyväinen hevonen, jonka mielestä homma on kivaa. Ja siihen vaaditaan se niin fyysinen, kuin henkinenkin palautuminen aina harjoitteluiden välissä.

Tässä vaiheessa tuntuu siltä, ettei minusta voi tulla koskaan kunnon kouluratsastajaa, mutta toisaalta tällainen uuteen asiaan kunnolla keskittyminen on myös todella antoisaa ja kivaa, ehkä jopa vähän koukuttavaakin. Ken tietää, mihin tämä juttu oikein tässä vielä etenee - koskaan ei saa sanoa ei koskaan ;)


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

HIHS - Jo kesällä syksyn odotetuin

© HIHS

Näin kesäaikaan, kun kilpailukausi on parhaimmillaan, tulee nautittua hevosista ja ratsastuksesta erityisen paljon! Kesä on ehdottomasti mielestäni ihmisen ja hevosen parasta aikaa! Syksy ei vielä tässä vaiheessa houkuta, jos koskaan - etenkään siksi, että tätä kesää saimme odotella tänä keväänä vähän turhan pitkään, kun vielä vappunakin luontoäiti tarjosi lumivalkean maan... Kuitenkin sitä tulee odoteltua tulevaa Helsinki International Horse Showta Helsingissä aina uudestaan ja uudestaan. Itseasiassa seuraavaa tapahtumaa alkaa odottaa jo siinä vaiheessa, kun edeltävä on hädintuskin saatu päätökseen. Minulle HIHS on ollut ihan ala-aste ikäisestä pikkuisesta heppahullutytöstä asti yksi vuoden kohokohtia hevosrintamalla. Jos jotain Suomen loppusyksyssä on odotettavaa, niin se on ehdottomasti useammalle ratsuihmiselle HIHS! Ja ei suotta - nähdäänhän silloin Suomessa ainutlaatuisesti paljon kansainvälisen tason hevosia ja ratsastajia kotimaisen parhaimmiston ohella.

Tänä vuonna olen kuitenkin erityisen vähän seurannut kansainvälisen tason esteratsastuksen tapahtumia. Ainut mitä viimeisinä vuosina on jäänyt mieleen on se, että erityisen monta huippuestehevosta on jäänyt ansaitulle eläkkeelle, näistä muutama mainitakseni suosikkini hallitseva olympiakultamitalisti KWPN-ori Big Star (Quick Star - Nimmerdor), kuin myös viime vuosien parhaimpiin estehevosiin kuuluva Casall ASK (Caretino - Lavall I). Kumpaakaan oria ei olla nähty koskaan Helsingissä, mutta monia muita huippuhevosia ratsastajineen kyllä. Ja kun näitä on aina ollut kiva spekuloida ja miettiä, mitkä ratsukot olisi hienoa nähdä livenä Helsingissä, niin enköhän jaa muutaman tämän hetkisen mielenkiintoisimman hevosen, ratsastajan tai kokonaisen ratsukon.

Christian Ahlmannin ratsastama zangerheide -ori Caribis Z 


© LGCT

Onhan tässä hevosessa jo taas pikkuisen persoonallisempaa ulkonäköä, mutta minuun tämä valkoinen ori teki vaikutuksen kohta pari vuotta sitten katsellessani Pariisin Saut Hermèsin kisoja telkkarista. Ori hyppäsi silloin 150cm luokan, eikä ollut Ahlmannin ykköshevosia ja selkesti vasta kehitysvaiheessa ja ratsukko taisi saada virhepisteitäkin, mutta se sen hyppy oli silmiin pistävän hieno, pidin kovasti! Hevonen jäi mieleen ja sitä yritin silloin googletella netistä, mutta tuolloin hevonen ei ollut vielä saavuttanut mitään merkittävää maailmanlaajuisesti, joten videoita taikka muutakaan tietoa hevosesta ei sen enempää löytynyt, kuin mitä Zangerheiden -kantakirja antoi oriin sukutaulusta tietoa. Orin isä on Caritano Z (Carthago - Coriano) ja sen emänisä on holsteinori Canabis Z.

Nykyisin Caribis Z:sta löytyy jo enemmänkin videoita ja tietoa, sillä se on noussut ihan maailman kärkikaartiin hypäten mm. viimeisen vuoden Longines Global Champions Touria sekä muita CSI5* -tason kilpailuja. Sen viimeisin hyvä tulos on kesäkuun alusta Ranskan Rivieralla St. Tropezista, jossa se voitti viiden tähden 160cm -luokan. Ainakin yksi LGCT -voittokin sillä on taskussa viime vuodelta  Portugalin osakilpailusta Cascaisista. Tämä hevonen ja ylipäätään ratsukko olisi joskus hienoa nähdä livenä, ehkä Helsingissä?

Ja jälleen kukapa muukaan kuin saksalainen Marcus Ehning


©Sportpferde Ehning

Marcus Ehning on ja pysyy suosikki listoilla. Hänet mainitsin vuosi sitten samanlaisessa suosikiksi nouseessa postauksessa ja Ehning onkin aika monen muunkin suosikki kv-tason ratsastajista. Eikä suotta. Ehningin alla hevonen kuin hevonen näyttää ihan mielettömältä - jos on ratsastajia, jotka saavat hevosista parhaat puolet esiin, niin se on hän. Se eleetön ratsastustyyli on niin silmiähivelevän kaunista - osaisipa joskus ratsastaa edes puoliksi niin hyvin.

Marcus Ehning on tehnyt todella pitkän uran esteratsastajana ja hänen kuuluisimpia ratsujaan taitaa olla aikojen saatossa mm. nyt tällä hetkellä loukkaantumisen vuoksi tauolla oleva Cornet Obolenskysta periytyvä westfalen ori Cornado NRW, mutta etenkin legendaarinen hannoverilainen periyttäjäori For Pleasure (Furioso II - Grannus), jonka kanssa Ehning voitti mm. Sydneyssa joukkue olympiakultaa ja 2 kertaa Euroopan mestaruudet, sekä lukuisia kansainvälisiä GP luokkia. Unohtamatta seuraavia menestyksekkäitä kansainvälisiä GP -hevosia Ehningin alla kuten: Sandro Boy, Anka,  Plot Blue jne.

Marcus Ehning on vieraillut monena vuonna Helsingissä Helsinki International Horse Showssa, kuten viime vuonnakin. Toivotaan, että hänet nähdään tänä vuonna jälleen Jäähallilla, sillä hänen ratsastuksen katsomiseen ei vaan voi kyllästyä!

Suomalaisittainkin tunnettu tamma Cue Channa

© Blt.se

Nykyisin ruotsalaisen Malin Baryard-Johnssonin alla nähty tamma Cue Channa muistetaan suomalaisittain parhaiten juuri siksi, että se oli aikaisemmin suomalaisen Sebastian Nummisen rakentama ja ratsastama SWB -tamma, jonka isä on Cardento ja emänisä Robin Z.

Cue Channa ehti Nummisen alla hypätä Helsingissä kaksi vuotta sitten jopa World Cup -luokassa ja teki vakuuttavaa tulosta jo silloin 160cm tasolla. Sittemmin vuonna 2016 tamma myytiin ja se siirtyi Baryard-Johnssonin talliin uudeksi supertähdeksi sen jälkeen, kun Malinin aikaisempi ykkösratsu KWPN -ori Tornesch oli jäänyt isoista koitoksista eläkkeelle. Pari hyppäsi jo samaisena vuonna Rio de Janeiron Olympialaisissa. Ratsukko on tänä vuonna ollut kisaturneella tammikuusta asti hypäten 150-160cm tasolla, ollen mm. toukokuussa Ranskan La Baulessa järjestetyssä FEI Nations Cupin osakilpailussa 160cm tasolla toinen.

Tamma ei ole itsessään koskaan ollut mikään "lempparini" hevosena, mutta tottakai se kiinnostaa, koska se on niittänyt suomalaisen ratsastajan kanssa menestystä. Mielenkiintoista asiasta tekee, että se on yhden kaikkien aikojen suosikkiratsastajani alla nyt ja tämä pari olisi hienoa nähdä Suomessa juuri sen takia.

Tässä muutamia hevosia, ratsastajia ja ratsukoita, jotka ovat mielessä tässä vaiheessa vuotta. Myöhemmin listaillaan lisää odotettuja kv-tason suorittajia, joita olisi kiva nähdä tulevana syksynä Helsingissä!

Olisi kiva kuulla muiden odotuksia osallistujien suhteen tai tämän hetkisiä mielenkiintoisia ratsukoita - eli kenet sinä haluaisit nähdä livenä Suomessa Helsinki Internatioanl Horse Showssa lokakuussa 2017?

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Kaikki on hyvin


Viimeinen vuorokausi on menty epätoivosta iloon ja erittäin isolla skaalalla. Voin nyt sanoa jo aika suoraan, että vihaan oikeasti tätä hevoseni myymistä ihan hirveästi. Juteltiin avopuolisoni kanssa jo eilen tästä tilanteesta, että mitä me oikein tehdään. Sillä tällä hetkellä näyttää siltä, että Deen epäonninen esteura tuottaa ostajakunnassa epävarmuutta siinä, voiko se toimia ylipäätään edes perus treenissä sileällä ja koulukäytössä... vaikka hevonen kulkisi hyvin kokeiluissa, niin silti se ei merkkaa mitään. En myöskään halua myydä tätä hevosta ihan minne tahansa, päästäkseni siitä vain eroon -tyylillä. Haluaisin, että minunkin jälkeen Deellä on koti, jossa se hoidetaan huolellisesti ja sen kanssa tehdään aktiivisesti, joko harrastemielessä kotona tai sitten vähän tavoitteellisemminkin.

Olen Deestä niin ylpeä - se on oikeasti toiminut niin hienosti ihmisen kuin ihmisen kanssa, toisten kanssa ei löydy sellaista yhteistä harmoniaa ja säveltä välttämättä kunnolla ollenkaan, toisten kanssa se vie aikaa ja yhden henkilön kanssa homma toimi niin hienosti heti ensi metreiltä asti! Ja näinhän se luultavasti menee hevosen kuin hevosen kanssa, mutta Dee on niin herkkä hevonen, että tämän on helppo huomata hyvin nopeasti. Oli kokeilijan kanssa kuinka hyvä tai huono yhteispeli tahansa, Dee on ottanut kaikki ihmiset avoimin mielin vastaan ja edes yrittänyt ymmärtää ja tehdä parhaansa ja niin kuin siltä toivotaan. Olenkin mietiskellyt, että tuo pieni ruunani on ihan oikeasti kasvanut aikuiseksi hevoseksi, kun se käyttäytyy niin viisaasti uusien ihmisten kanssa nyt ja jotain sen kanssa on nyt viimeisen vuoden aikana tehty oikein, sillä se sen asenne kaikkeen elämässä on niin myönteinen. Ei lainkaan niin epäluuloinen, kuin se ihan syntymästään on taipunut olemaan.

Ymmärrän toisaalta tässä hevosessa syntyvän epävarmuuden joka vaikuttaa ostopäätöksiin, olenhan niin paljon ottanut siitä ja sen terveydestä selvää sekä kertonut siitä hyvin avoimesti. Harva on ja harva niin tekee. Se on kai jollain tavalla niin uutta, että se saattaa jopa hämmentää. Tieto tosiaan lisää tuskaa, ja se mitä et tiedä, ei pelota. Jotenkin tässä ei nyt nähdä kuitenkaan sitä, että kyseessä on tälläkin hetkellä ihan täydessä treenissä oleva hevonen - ei suinkaan mikään lopetuskuntoinen tai vaivainen eläin. Jos olisi syytä epäillä sitä, ettei Dee normi koulutreeniin pystyisi terveydellisistä syistä, jonka kuitenkin vielä sen helppo A ja vaativa B -tason kuitenkin miellän, niin en edes harkitsisi myyväni tätä minnekään kenellekään vaivoiksi. Dee on niin aktiivinen eläin, että se ei eläisi tyytyväistä elämää tyhjän panttina. Se vaatii tekemistä ja aktiivista toimintaa, tehtäviä ja töitä, ollakseen tyytyväinen. Jos näin ei olisi - siinä vaiheessa tekisin ihan muut ratkaisut ja päätökset kuin myynnin... Ne ratkaisut eivät kuitenkaan kuulu tässä vaiheessa tälle hevoselle. Ei vielä. Siinä on niin paljon potentiaalia ja elämää. Ja terveyttä! Terveyttä, jonka eteen nimenomaan olen tehnyt vuosien aikana julmetusti töitä.


Vielä tähän päivään mennessä yksikään eläinlääkäri ei ole todennut ja sanonut minulle, ettei Deen kanssa voisi jatkaa terveydellisistä syistä jopa aktiivista esteuraa tai että siinä olisi jotain rajoitteita sille. Sen aktiivisen estetreenin lopettamispäätöksen tein minä. Tein sen päätöksen sinä päivänä, kun Dee yllättäen kielsi kisoissa, jota se ei ole tehnyt pitkiin aikoihin. Päin vastoin, se on hypännyt ja liikkunut viime talvesta asti paremmin kuin koskaan, ja se sen kehittyminen ja liikkuminen on ollut nimenomaan nousujohteista kaiken aikaa. Ja selkä on pysynyt hyvänä siitä huolimatta, että olemme hypänneet isompaa useammin ja rankemmin, kuin koskaan aikaisemmin tämän hevosen elämän aikana. Se hyppääminen kuitenkin enemmän ja vähemmän aiheuttaa vääränlaista rasittumista ja kipeytymistä - kipeytymistä, jota ei harvemmilla hyppykerroilla ja sileän treenissä esiinny.

On mielestäni reilua hevosta kohtaan miettiä lajin vaihtoa, eikä viedä sitä kerta toisensa jälkeen tilanteisiin, jotka ovat sille vaikeita ja aiheuttaa mahdollisia kiputuntemuksia. Kun on se onni, että tällä hevosella on sukunsa puolesta keräytynyt myös positiivisesti hyviä geenejä myös sinne koulupuolelle. Ei ehkä lähellekään terävintä kärkeä, mutta sille tasolle kyllä, jossa suurin osa harrastekilparatsastajista koulupuolella Suomessa on. Koen, että lajivaihto olisi tämän hevosen kohdalla oikea valinta ja siinä olisi potentiaalia sille puolelle enemmänkin - etenkin ratsastajan kanssa, joka on kouluratsastaja ja on valmentautuminen sillä puolella kunnossa. Nyt kuitenkin jo tuntuu siltä, että oikeaa ihmistä ei löydy, suuresta kyselymäärästä ja kiinnostuksesta huolimatta. Ei ainakaan vielä.

Ja toisaalta nyt on tehty monenlaisia päätöksiä, keskusteltu ja mietitty asioita uudestaan. Ja ainakin nyt toistaiseksi Deen kohdalla pidetään silmät ja korvat auki uuden hyvän kodin löytymisen merkeissä edelleen, mutta sen aikaan kuitenkin meinaan nyt aloittaa Deen kanssa itse aktiivisempaa koulutreeniä. Hetken mieleni ollessa eilen maassa, nousi se tuttu sisu sisältä ja sain hankittua heti seuraavalle päivälle kokeiluun koulusatulan! Ja tehty ensimmäiset kunnon koulutreenit! Ja kokeiltu kankisuitsituskin päähän! Dee on ihan omimillaan näissä ympyröissä selkeästi, mutta miten tämä niin ääriään myöten esteratsastaja saataisiin muuttamaan omaa ratsastustaan aika paljonkin erilaiseen suuntaan... pelkästään koulusatulassa istuminen tuotti olon, kuin istuisi lähes tuntemattoman hevosen selässä... :D Eikä se meno kovin hääppöistä vielä ole - pelkästään tuo asennonmuutos selässä istumiseen tuottaa kuin kultturieron totuttuun.



Paljon on sisäistettävää ja uutta opittavaa. Onneksi on ihania ystäviä, jotka auttavat esteratsastajaa hädässä ja tuovat releet ja rensselit kokeiluun, sekä tulevat huutamaan kentän laidalle kullan arvoisia ohjeita. Ihan muutaman kerran luulen, että toistoja ja harjoitteluja saamme toteuttaa, ennenkuin tästä nykyisestä toiminnasta viitsii edes mitään järkevää videota näytille antaa... Mutta olen aika innoissani tällä hetkellä! Ja niin motivoitunut! Meillä oli tänään ensimmäisissä kunnon koulutreeneissä Reetan johdolla niin älyttömän kivaa, vaikka vannoutunut kouluratsastuksen ystäväni näyttikin välillä pyörittelevän päätään toivottamana esteratsastajan typerille kysymyksille ja jutuille: "Onko liian pitkät jalustimet?" "Eikös tää satula ole nyt aivan liian takana??" "Onpa ihanaa katsella tuonne naapurikentälle, kun esteratsukko vaan viilettää esteeltä toiselle." :D Että saas nähdä oikeesti mitä tästä pidemmällä tähtäimellä tulee, ja kuinka pitkä se tähtäin nyt ihan aikuisten oikeesti onkaan. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta. Ja vaikka kuski olikin ihan vähän ulapalla, niin mitä tekee Dee? Se työskentelee kieli keskellä suuta äärettömällä innolla ja saatiin muutamia todella hienoja ravipätkiä aikaiseksi, kun teimme paljon siirtymisiä ravin sisällä. Hieno poika!

Ja jotta ei ihan ilman päämääriä tässä alettu treenailemaan, niin ilmottauduimme oman kotimäemme koulurataharjoituksiin keskiviikolle, jossa suoritamme ohjelman Helppo A 4 : 2009. Sen jälkeen katsotaan miltä näyttää ja mihin jatketaan. Huomenna on jo uudet treenit tiedossa ja jatketaan siitä mihin jäätiin! Ja niin joo, Dee ei ollut moksiskaan, kun kokeilimme huvikseen kankisuitsitusta päähän... ;)


Ps. Ei huolta, estetreenit jatkuvat muiden hevosten voimin, joten täyttä lajinvaihtoa ei ole luvassa. Deen vuoksi kuitenkin mitä vain... :)

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot