lauantai 1. heinäkuuta 2017

Kaikki on hyvin


Viimeinen vuorokausi on menty epätoivosta iloon ja erittäin isolla skaalalla. Voin nyt sanoa jo aika suoraan, että vihaan oikeasti tätä hevoseni myymistä ihan hirveästi. Juteltiin avopuolisoni kanssa jo eilen tästä tilanteesta, että mitä me oikein tehdään. Sillä tällä hetkellä näyttää siltä, että Deen epäonninen esteura tuottaa ostajakunnassa epävarmuutta siinä, voiko se toimia ylipäätään edes perus treenissä sileällä ja koulukäytössä... vaikka hevonen kulkisi hyvin kokeiluissa, niin silti se ei merkkaa mitään. En myöskään halua myydä tätä hevosta ihan minne tahansa, päästäkseni siitä vain eroon -tyylillä. Haluaisin, että minunkin jälkeen Deellä on koti, jossa se hoidetaan huolellisesti ja sen kanssa tehdään aktiivisesti, joko harrastemielessä kotona tai sitten vähän tavoitteellisemminkin.

Olen Deestä niin ylpeä - se on oikeasti toiminut niin hienosti ihmisen kuin ihmisen kanssa, toisten kanssa ei löydy sellaista yhteistä harmoniaa ja säveltä välttämättä kunnolla ollenkaan, toisten kanssa se vie aikaa ja yhden henkilön kanssa homma toimi niin hienosti heti ensi metreiltä asti! Ja näinhän se luultavasti menee hevosen kuin hevosen kanssa, mutta Dee on niin herkkä hevonen, että tämän on helppo huomata hyvin nopeasti. Oli kokeilijan kanssa kuinka hyvä tai huono yhteispeli tahansa, Dee on ottanut kaikki ihmiset avoimin mielin vastaan ja edes yrittänyt ymmärtää ja tehdä parhaansa ja niin kuin siltä toivotaan. Olenkin mietiskellyt, että tuo pieni ruunani on ihan oikeasti kasvanut aikuiseksi hevoseksi, kun se käyttäytyy niin viisaasti uusien ihmisten kanssa nyt ja jotain sen kanssa on nyt viimeisen vuoden aikana tehty oikein, sillä se sen asenne kaikkeen elämässä on niin myönteinen. Ei lainkaan niin epäluuloinen, kuin se ihan syntymästään on taipunut olemaan.

Ymmärrän toisaalta tässä hevosessa syntyvän epävarmuuden joka vaikuttaa ostopäätöksiin, olenhan niin paljon ottanut siitä ja sen terveydestä selvää sekä kertonut siitä hyvin avoimesti. Harva on ja harva niin tekee. Se on kai jollain tavalla niin uutta, että se saattaa jopa hämmentää. Tieto tosiaan lisää tuskaa, ja se mitä et tiedä, ei pelota. Jotenkin tässä ei nyt nähdä kuitenkaan sitä, että kyseessä on tälläkin hetkellä ihan täydessä treenissä oleva hevonen - ei suinkaan mikään lopetuskuntoinen tai vaivainen eläin. Jos olisi syytä epäillä sitä, ettei Dee normi koulutreeniin pystyisi terveydellisistä syistä, jonka kuitenkin vielä sen helppo A ja vaativa B -tason kuitenkin miellän, niin en edes harkitsisi myyväni tätä minnekään kenellekään vaivoiksi. Dee on niin aktiivinen eläin, että se ei eläisi tyytyväistä elämää tyhjän panttina. Se vaatii tekemistä ja aktiivista toimintaa, tehtäviä ja töitä, ollakseen tyytyväinen. Jos näin ei olisi - siinä vaiheessa tekisin ihan muut ratkaisut ja päätökset kuin myynnin... Ne ratkaisut eivät kuitenkaan kuulu tässä vaiheessa tälle hevoselle. Ei vielä. Siinä on niin paljon potentiaalia ja elämää. Ja terveyttä! Terveyttä, jonka eteen nimenomaan olen tehnyt vuosien aikana julmetusti töitä.


Vielä tähän päivään mennessä yksikään eläinlääkäri ei ole todennut ja sanonut minulle, ettei Deen kanssa voisi jatkaa terveydellisistä syistä jopa aktiivista esteuraa tai että siinä olisi jotain rajoitteita sille. Sen aktiivisen estetreenin lopettamispäätöksen tein minä. Tein sen päätöksen sinä päivänä, kun Dee yllättäen kielsi kisoissa, jota se ei ole tehnyt pitkiin aikoihin. Päin vastoin, se on hypännyt ja liikkunut viime talvesta asti paremmin kuin koskaan, ja se sen kehittyminen ja liikkuminen on ollut nimenomaan nousujohteista kaiken aikaa. Ja selkä on pysynyt hyvänä siitä huolimatta, että olemme hypänneet isompaa useammin ja rankemmin, kuin koskaan aikaisemmin tämän hevosen elämän aikana. Se hyppääminen kuitenkin enemmän ja vähemmän aiheuttaa vääränlaista rasittumista ja kipeytymistä - kipeytymistä, jota ei harvemmilla hyppykerroilla ja sileän treenissä esiinny.

On mielestäni reilua hevosta kohtaan miettiä lajin vaihtoa, eikä viedä sitä kerta toisensa jälkeen tilanteisiin, jotka ovat sille vaikeita ja aiheuttaa mahdollisia kiputuntemuksia. Kun on se onni, että tällä hevosella on sukunsa puolesta keräytynyt myös positiivisesti hyviä geenejä myös sinne koulupuolelle. Ei ehkä lähellekään terävintä kärkeä, mutta sille tasolle kyllä, jossa suurin osa harrastekilparatsastajista koulupuolella Suomessa on. Koen, että lajivaihto olisi tämän hevosen kohdalla oikea valinta ja siinä olisi potentiaalia sille puolelle enemmänkin - etenkin ratsastajan kanssa, joka on kouluratsastaja ja on valmentautuminen sillä puolella kunnossa. Nyt kuitenkin jo tuntuu siltä, että oikeaa ihmistä ei löydy, suuresta kyselymäärästä ja kiinnostuksesta huolimatta. Ei ainakaan vielä.

Ja toisaalta nyt on tehty monenlaisia päätöksiä, keskusteltu ja mietitty asioita uudestaan. Ja ainakin nyt toistaiseksi Deen kohdalla pidetään silmät ja korvat auki uuden hyvän kodin löytymisen merkeissä edelleen, mutta sen aikaan kuitenkin meinaan nyt aloittaa Deen kanssa itse aktiivisempaa koulutreeniä. Hetken mieleni ollessa eilen maassa, nousi se tuttu sisu sisältä ja sain hankittua heti seuraavalle päivälle kokeiluun koulusatulan! Ja tehty ensimmäiset kunnon koulutreenit! Ja kokeiltu kankisuitsituskin päähän! Dee on ihan omimillaan näissä ympyröissä selkeästi, mutta miten tämä niin ääriään myöten esteratsastaja saataisiin muuttamaan omaa ratsastustaan aika paljonkin erilaiseen suuntaan... pelkästään koulusatulassa istuminen tuotti olon, kuin istuisi lähes tuntemattoman hevosen selässä... :D Eikä se meno kovin hääppöistä vielä ole - pelkästään tuo asennonmuutos selässä istumiseen tuottaa kuin kultturieron totuttuun.



Paljon on sisäistettävää ja uutta opittavaa. Onneksi on ihania ystäviä, jotka auttavat esteratsastajaa hädässä ja tuovat releet ja rensselit kokeiluun, sekä tulevat huutamaan kentän laidalle kullan arvoisia ohjeita. Ihan muutaman kerran luulen, että toistoja ja harjoitteluja saamme toteuttaa, ennenkuin tästä nykyisestä toiminnasta viitsii edes mitään järkevää videota näytille antaa... Mutta olen aika innoissani tällä hetkellä! Ja niin motivoitunut! Meillä oli tänään ensimmäisissä kunnon koulutreeneissä Reetan johdolla niin älyttömän kivaa, vaikka vannoutunut kouluratsastuksen ystäväni näyttikin välillä pyörittelevän päätään toivottamana esteratsastajan typerille kysymyksille ja jutuille: "Onko liian pitkät jalustimet?" "Eikös tää satula ole nyt aivan liian takana??" "Onpa ihanaa katsella tuonne naapurikentälle, kun esteratsukko vaan viilettää esteeltä toiselle." :D Että saas nähdä oikeesti mitä tästä pidemmällä tähtäimellä tulee, ja kuinka pitkä se tähtäin nyt ihan aikuisten oikeesti onkaan. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta. Ja vaikka kuski olikin ihan vähän ulapalla, niin mitä tekee Dee? Se työskentelee kieli keskellä suuta äärettömällä innolla ja saatiin muutamia todella hienoja ravipätkiä aikaiseksi, kun teimme paljon siirtymisiä ravin sisällä. Hieno poika!

Ja jotta ei ihan ilman päämääriä tässä alettu treenailemaan, niin ilmottauduimme oman kotimäemme koulurataharjoituksiin keskiviikolle, jossa suoritamme ohjelman Helppo A 4 : 2009. Sen jälkeen katsotaan miltä näyttää ja mihin jatketaan. Huomenna on jo uudet treenit tiedossa ja jatketaan siitä mihin jäätiin! Ja niin joo, Dee ei ollut moksiskaan, kun kokeilimme huvikseen kankisuitsitusta päähän... ;)


Ps. Ei huolta, estetreenit jatkuvat muiden hevosten voimin, joten täyttä lajinvaihtoa ei ole luvassa. Deen vuoksi kuitenkin mitä vain... :)

23 kommenttia:

  1. Hevosten terveenä pysyminen on niin epävarmaa, että vaikka ostaisi sen joka on "terve kuin pukki" ei ole mitään takuuta siitä, etteikö se seuraavana päivänä olisi loukannut itseään. Valitettavasti ihmiset kuitenkin välttävät ostamasta näitä joilla on saikkuja takana :(
    Tsemppiä kovasti Deen myyntiin, eiköhän sille oikea ihminen ajan kanssa löydy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on ja toisaalta ymmärrän sen hyvin. Mutta niillä ihan priimoilla "terve kuin pukki" -hevosilla on myös vähän erilainen hintalappu... Ei auta, kun vaan jatkaa ja tosiaan, väkisin en myy ajatuksella, että kunhan sen nyt vaan jonnekin saan. Niin paniikki ei ole. Turhauttavaa silti.

      Poista
  2. Tsemppiä edelleen. Ostajat ovat aina hevosmaailmassa todella nirsoja ja haluavat kaiken lähes ilmaiseksi. Myös terveitä hevosia on vaikea myydä. Hevonen voi olla vaikka kuinka kiva mutta siitä etsitään niitä vikoja suurennuslasin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Sellaista hevosta ei ole olemassakaan, mistä ei jotain löytyisi. Pitää vain löytää ne omaan käyttöön sopivat hevoset. Varsojen kanssa sitä vielä kaikenlisäksi elää ihan arpapeliä tekohetkestä syntymään ja siitä eteenpäin, voi tulla ihan mitä vaan. Tämä on minulle niin uutta, että asioita ajatellaan niin, että hevosessa ei saisi olla mitään terveydellistä ongelmaa ollut historiassa, ei vaikka se ei nykyistä käyttöä missään määrin haittaa ja vaikuta ja on selkeästi olemassa faktaa, missä kohtaa hevosen fysiikka ei selkeästi kestä, eikä sitä rehellisesti siihen käyttöön enää myytäisikään. Ei tulisi hevoskauppiasta minusta pidemmän päälle :D

      Poista
  3. Dee voisi sopia hyvin vaikkapa ratsastuskouluun, jossa säännöllinen liikunta ja esteet pysyvät matalina. Kannattaa kaupitella vaikkapa ratsastuskouluihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Dee itseasiassa ei sovellu mitenkään päin ratsastuskouluun valitettavasti, enkä sitä väkisin myy tai kaupittele minnekään. Jos ei mene, niin tavalla tai toisella pidän sen itselläni ja jos sopiva koti sattuu sittenkin löytymään, niin kiva juttu :) Mutta väkipakolla en vaan tätä "lemppaa" jonnekin, sitten täytyy vaan omia suunnitelmia muuttaa toisenlaisiksi, että sen pito itsellä on mahdollista.

      Poista
    2. Hah, pelkästään blogin välityksellä on aivan ilmiselvää ettei tämä hevonen voisi mitenkään olla ratsastuskoulussa. Ennemmin tai myöhemmin oikea ostaja kyllä löytyy, hevonen vaikuttaa niin ihanalta 😊

      Poista
    3. Jep, en uskaltaisi Deetä kyllä ratsastuskouluun kuitenkaan myydä, vaikka se nyt onkin niin hienosti ottanut uusia ratsastajia vastaan! Ehkä vähän liian kuitenkin energinen ja temperamenttinen eläin ratsastuskouluympäristöön, sekä toivoisin tälle yhden ihmisen jonka kanssa tehdä suunnitelmallista treeniä :) Kyllä itsekin uskon, että ostaja löytyy kuitenkin jossain vaiheessa - tilanne vain turhauttaa hieman. Ehkä kun saadaan vähän koulutreeniä alle ja mahdollisia tuloksia radoilta, niin tilanne voi aueta ihan uudella tavalla! Ei tässä auta jäädä laakereilleen lepäämään!

      Poista
  4. Myymisen tuska koettu myös täällä! Pari vuotta möin tippalinssissä rakasta iso kokoista ruunaani, myös siitä syystä kun useampaa ei ole varaa pitää. Meillä tuotti koko (175cm) ja tarkkaan tutkittu sairashistoria päänvaivaa. Puolen vuoden ponnistelun jälkeen kuitenkin se oikea koti löytyi. Voin siis samaistua tuntemuksiisi aivan täysin. Tsemppiä ja ihanaa kesää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se jännä juttu, että tällaiset samaistumiset antavat niin paljon vertaistukea, että kiitos kun tulit kommentoimaan kokemuksestasi! Sitä samaa sinnekin, oikein ihanaa kesää! :)

      Poista
  5. Hei Heidi,
    Ymmärrän toisaalta ostajakuntaa, sillä se mitä ei tiedä, se ei satuta. Minua henkilökohtaisesti taasen houkuttelisi Dee juuri tuon laajan terveydellisen tilanteen tietämisen takia. En kuitenkaan ole hevosta hankkimassa ja Dee olisi lisäksi aivan liian pieni minulle. Minun ja sinun pituusero on arviolta 30 cm ja Dee näyttää sinun kokoisellesin juuri sopivalta, niin olisi auttamatta liian pieni tällaiselle koipeliinille.

    Nyt kannattaa ottaa tuosta koulupuolesta vaan ilo irti, sillä tämä vaihe on varmasti sinulle ja Deelle todella kasvattava. Esteratsasukoille ei jää samalla tavalla aikaa paneutua koulupuoleen syvemmin/säännöllisesti, koska estepuolen treenit sekä kisat tietysti määrittävät kalenteria ja palauttavat päivät on pakko pitää mukana eli viikosta yksinkertaisesti loppuvat päivät! Nyt kuitenkin, kun Deen kanssa ei nyt tule niin monia estepäiviä viikkoon, niin saat oikeasti treenattua koulupuolta enemmänkin. Jopa mahdollisesti käytyä aitojen sisällä. Deen kanssa kerätyt koulupuolen treenit varmasti kantavat muidenkin hevosten ratsastukseen ja saat tästä vaan plussaa!

    Jos myymisen kanssa ei ole kiirettä, niin koeta vähän rauhoittua ja siirtää ajatus siihen että myytkin vasta talvella -nyt nautitte ja treenaatte sitä dressyyriä enemmän :)

    VastaaPoista
  6. Missä Deestä on myynti-ilmoitus kun en ole törmännyt siihen ollenkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sellaisessa facebook myyntisivulla kuin: Myytävät hevoset, hevostarvikkeet, tallipaikat yms. Voisi varmasti laittaa johonkin muuhunkin samantyyppiseen ryhmään jossain vaiheessa :)

      Poista
  7. Minun nykyinen hevoseni oli ollut myynnissä lähes 7kk ennen kuin se osui minun kohdalleni. Rakastuin siihen heti ja nyt meillä on melkein 5 yhteistä vuotta takana <3 Hevoseni ostajat karkoitti sen vanha hankosidevamma, jonka takia sitä ei suositeltu estekäyttöön. No, erittäin vahvasti koulusukuinen ruuna kyseessä, joten kuka sitä nyt estekäyttöön olisi ostanutkaan mutta silti ostajat karttoivat sitä :D No, minä sain Elämäni Hevosen halvemmalla kuin tämän tasoinen hevonen oikeasti olisi. Upea opetusmestari, tällä kaudella kisattu eka Pyhä Yrjö!!

    Kyllä se Oikea Ostaja vielä löytyy Deellekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, ihanaa kuulla tällaisia tarinoita <3 Toivon samanlaista Deelle myös, täytyy nyt vain selkeästi asennoitua siihen, että aikaa voi kulua pitkästikin lopulta. Kiitos kommentistasi!

      Poista
  8. Eikö mun viesti tullut läpi? Höh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk, ei ole tullut perille kyllä, tai sitten olen epähuomiossa kännykällä selatessani painannut roskakorinappia... :/ Laita uudestaan! :)

      Poista
    2. On se voinut jäädä lähettämättäkin, kun töissä kirjoittelen, niin jokin on voinut keskeyttää ja olen unohtanut lähettää.

      Mutta *köh, köh....* Mitähän olin silloin tarinoinut? No, yritetään vetää samaan suuntaan punaista lankaa.

      Ymmärrän toisaalta ostajakuntaa, sillä se mitä ei tiedä ei satuta ja sitä ei ole olemassa! Minua sen sijaa kiinnostaisi Dee juuri siksi, että sen historia ja terveys on niin hyvin tiedossa. Jos siis olisi hevosta hankkimassa, voisi Dee olla hyvinkin listalla mukana, sen terveys riittäisi mainiosti minun käyttööni. Todennäköisesti Dee kuitenkin jäisi minulta hankkimatta siksi, että se taitaa olla auttamatta liian pieni minulle. Dee näyttää sinun allasi sopivan kokoiselta, mutta epäilen meillä kahdella olevan pituuseroa noin 30 cm, niin ehkä Dee vaan olisi liian pieni :D

      Ota tämä vaihe hyvänä opetteluhetkenä. Ymmärrän, että esteratsukoilla ei jää oikeasti koulutreenaamiseen säännöllisesti aikaa, sillä estetreenit ja -kisat määrittävät liikutusta ja koska palauttavia päiviä on pakko pitää, loppuu viikosta yksinkertaisesti päivät!
      Nyt sinulla on hyvä aika ratsastajana keskittyä vähän syvemmin kouluratsastukseen tutun hevosen kanssa siten, ettei se sotke toisen lajin kalenteria. Saat varmasti paaaaaljon uutta oppia ratsastamiseen ja silti keskityttyä esteratsastukseen muiden ratsujen kanssa. Deen kanssa sileällä saadut ahaa-elämykset kantavat sitten muidenkin hevosten kanssa työskentelyyn. En tiedä, miten paljon haluat laittaa rahaa valmentautumiseen kouluratsastuksen puolella, mutta jos joitain aivan erilaisia valmentajia saa suositella, sanoisin että Soile Kokko on varmasti kokeilemisen arvoinen. Ymmärrän myös, jos haluat käyttää joitan halvempia tai jopa ilmaisia opettajia, rahatilanne kuin ei todellakaan ainakaan parane valmentautumalla....

      Noniin, tässä tällaista ajatuksenvirtaa. Se aiempi viesti oli kyllä paremmin jäsennelty ja ajateltu kasaan.
      Mielestäni on todella kiva, että panostat nyt sileän puoleen ja otat siitä tsemppiä sekä motivaatiota! Mikään, mikään hevosten kanssa otettu oppi ei mene hukkaan :)

      Poista
    3. Kiitos pitkästä kommentista! :) Dee on tosiaan aika pieni hevonen lopulta, vaikka 165cm on aika sellainen "normi", niin hevonen on muuten niin pieniluinen ja siro, että kovin pitkää taikka isoa ihmistä sinne selkään ei voisi laittaa ainakaan vakituisesti.

      Ja totta. Jo kolmessa päivässä on yllättäen tullut uusia ahaa-elämyksiä! Koen tämän erittäin hyödylliseksi ja ratsastajana kasvattavaksi kokemukseksi, niin myyntiprosessin, kuin pääpainoisen koulutreenin harjoittelun aloittamisen.
      Vähän kyllä ahdistaa alkaa miettimään kouluvarusteiden hankintaa tässä vaiheessa, kun hevonen on kuitenkin myynnissä, mutta jos yrittää selvitä kaikista halvimmalla mahdollisella... silti en varusteiden istuvuudesta voi tinkiä, joten toivotaan, että on tuuria matkassa tämän suhteen.

      Poista
  9. Loistava asenne ja mukautumiskyky! Uskon, että voisit tulla hyvinkin tyytyväiseksi koulua treenatessa ja kisatessa. Kulttuurishokkiin satulanvaihdoksessa voisi jeesata vähän pienemmillä tuilla varustettu penkki, jossa sinulla olisi vähän liikkumavaraa jalan asennon kanssa, minulla ainakin on tuon mallisessa haastavaa istua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Nyt kyllä tuntuu, että nälkä ainakin on kasvanut syödessä, eli olisi ihan mahtavaa joskus ratsastaa koulurata hevosella, joka on täysin kuulolla ja rento! Siihen tähdätään! Ja joo, tuo penkki on myös aivan liian iso istuimeltaan minulle, mutta kun näin muutaman minuutin varoitusajalla ei ihan kauheatsi pääse valikoimaan - kunhan sopii hevoselle, niin itse mieluusti vaikka vähän kärvistelee :)

      Poista
  10. Tieto lisää tuskaa kyllä, mutta erittäin harva tuntuu tajuavan, että täysin tervettä ja ehjää hevosta ei ole olemassa. Jos sellaisen haluaa, niin pitää ostaa varsa, kasvattaa se pumpulissa ja rukoilla kaiken maailman jumalia, että sille ei käy mitään.
    Harva ihminenkään on täysin kunnossa, mutta harvemmin ne vaivat estävät meitä estä treenaamasta tai kilpailemasta lajissamme. Jokainen viisas ihminen myös ymmärtää, että välillä hevonen joutuu saikuttamaan siinä missä itse ihminenkin ollessaan kipeä. Eikä kaikki lajit sovi meillekkään. Jonkun verran pitää ymmärtää antaa armoa.

    Minusta on kauhean kiva ja positiivinen asia jos omistajalla on lähes kaikki tiedossa. Näin hevosen omistajana, se ajan hukka, joka menee miettimiseen ja pähkäilyy, että mikäs sitä kultamussukkaa taas vaivaa, ja mistä kaikki on lähtöisin yms klinikoilla ravaaminen, kun etsitään munaa ja kanaa, on pahinta.

    Arvostan suuresti suorapuheisuuttasi ja toivon, että Dee löytää hyvän ja arvoisensa kodin! Tsemppiä sinulle myymisen tielle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä olen ajatellutkin, että olenhan itsekin selkävaivainen, mm. kaksi vaurioitunutta selkänikamaan, vanha murtuma si -nivelessä vaivannut enemmän ja vähemmän viimeisen kaksi vuotta. En ehkä lähtisi hyppäämään seivästä, kolmiloikkaa tai muuta vastaavaa säännöllisesti, jossa tuo hypyn alastulossa tapahtuva täräys tuskin tekisi pidemmän päälle hyvää, mutta kyllä mä meinaan vielä maratonin juosta, ja muutenkin vaihteleva liikunta ja lihaskunnosta huolta pitäminen tekee vain ja ainoastaan hyvää! Itseasassa, mitä enemmän on selkää jumpannut ja treenannut sekä liikkunut, sen parempi siitä on tullut. Ja koen itseni tänä päivänä "terveeksi" olemassa olevista löydöksistä huolimatta. Ajattelen, että sama se on hevosenkin kanssa. Vaivat pitää ottaa huomioon treenatessa, lihashuollosta pitää pitää huolta ja hoitoa antaa tarpeen mukaan, mutta paras lääke on kuitenkin liike, eli monipuolinen liikunta, ja hyvin rakentuneet rankaa tukevat lihakset - unohtamatta ruokavaliota.

      Kiitos paljon kommentistasi, sekä tsempeistä! Eiköhän tämä tästä ratkea ennemmin tai myöhemmin! Nyt vaan minun pitää malttaa ja tosiaan muistaa nauttia yhteisestä tekemisestä tuon hevosen kanssa. :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot