lauantai 8. heinäkuuta 2017

Valkoiset aidat korkattu


Odotukset eivät olleet suuret, kun ensimmäisen päivän jälkeen mietin harjoituskoulustarttia kotitmäellä, johon meidät ilmoitin hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, jälleen. Ei siksi, etteikö Dee olisi tehnyt todella hienosti töitä, vaan juurikin minun itseni puolesta - tuntui etten vain kykene istumaan siellä koulusatulassa.

Toisena päivänä Dee oli entistäkin parempi, ja sain itsekin paljon nopeammin tuntumasta kiinni. Vielä joutui pitämään paljon taukoja itseni takia - unohdin kai välissä hengittää, kun tuntui, että happi loppuu :D Oli tosi kivaa kuitenkin, vaikka olo oli ajoittain kuin aloittelijalla - toisaalta nautin siitä, että olen niin haastavassa tilanteessa, etten voi enää pysytellä mukavuusalueella, vaan on pakko yrittää oppia ja haastaa itsensä.

Dee teki mm. elämänsä hienoimpia avoja molempiin suuntiin ja liikkui muutenkin yllättäen aika hienoja pätkiä. Helpolla ei päästy, ja tehtiin töitä ja toistoja kaikkine taukoineen yhteensä 1,5h. Ei varmastikaan tarvitse sanoa, että sen jälkeen oli sekä ratsastajalla että hevosella tunne, että töitä on tehty. Ja ennen kaikkea töitä aivan uudella tavalla ja hakien uutta tapaa liikkua ja ratsastaa. Itse löysin vatsalihakset, Dee varmasti osittain myös ja takaosan aivan uudella tavalla, sillä keskityttiin erityisesti siihen, että saadaan painoa taaemmaksi kohti takajalkoja, takajalkoihin aktiivisuutta ja muoto "ylös" ja turpa eteen. Kiitos jälleen Reetalle kaikesta avusta, mun potkimisesta persuuksille, satulan ja muiden puuttuvien osien lainasta - olet kyllä kultaa! :) <3










Treenin päätteeksi Dee kertoi oman mielipiteensä treenin rankkuudesta - juuri ja juuri ehdittiin saada satula pois selästä, kun se jo kellahti kentälle pyörimään hiekassa... Tältä hevoselta tulee kyllä niin selkeästi aina nuo mielipiteet ja fiilikset ilmi, se ei säästele sanomisiaan :D Ja erityisen tyhmä sitä saa olla, jos ei tajua, mitkä ovat herran tunnelmat minkäkin asian suhteen. Rakastan sitä juuri sen takia. Se ei ole kyllä lainkaan sisäänpäin kääntynyt hevonen - jos se osaisi puhua kuten ihmiset, niin se jutustelisi taukoamatta!




Jos ensimmäisen päivän treenien jälkeen epäilin itseäni pelkästään tulevan startin järkevyyden kannalta, niin näiden toisen päivän treenien jälkeen tulin ajatelleeksi sitä, että toivottavasti Deetä ei rupea ärsyttämään päivästä toiseen samojen asioiden pänttääminen. Sen kanssa olen oppinut sen, miten tärkeää on pitää treenaaminen vaihtelevana, kunnon palautteluineen ja ennen kaikkea hevosen mieli virkeänä ja motivoituneena. Se hyvä motivaatio ei tule taikka säily sillä, että jyystetään liikaa samaa asiaa päivästä toiseen, vaan treeniviikkojen tulee olla vaihtelevia ja monipuolisia.

Tällä kertaa nyt oli pakko kuitenkin sohaista vähän ampiaspesää, sillä kolmantena päivänä itseni takia oli pakko ratsastaa edes kerran tuleva ohjelma, Helppo A 4:2009, läpi. Tällä kertaa ratsastin itsenäisesti, mikä oli tähän väliin varmasti ihan hyvä juttu, että saa vähän sisäistää itsenäisesti kahta aikasempaa päivää, jolloin minulla oli toinen silmäpari kertomassa kokoajan vierestä miltä näyttää. Koetin pitää verryttelyn lyhyenä ja sen jälkeen vain aloittaa radan ratsastamisen. Pientä turhautumista alkoi olemaan jo ilmoilla hevosen puolelta, Dee oli ihan kysymysmerkkinä: "ootsä äippä seonnu?!? Me tehdään jo kolmatta päivää näitä ihan samoja juttuja, eikö jo riittäis??"

Koska rata sujui kohtuu hyvin, vaikka tunsinkin allani muhunoivan jo pientä tulistumista, jätin radan jälkeen homman siihen ja lähdettiin kävelemään pitkän loppukäynnit maastoon. Kädet ristissä sitä mentiin kohti neljättä päivää, että pikkuinen Dee jaksaisi VIELÄ kerran ja sitten voisimme jättää koulutuuppailut loppuviikosta muhimaan taka-alalle. Positiivisinta tässä kolmantena päivänä oli se, että tajusin yhtäkkiä vähän paremmin, miten siellä satulassa oikein istutaan ja se istuminen alkoi tuntua jopa ihan miellyttävältä - halleluuja! Edistystä ja jopa yllättävänkin nopeasti, kun jaksoi pari päivää itseään rääkätä! :D

Niinpä koitti rataharjoituspäivä.



Dee oli vielä suhteellisen tyyni kun verryteltiin ja se tekikin oikein hienoja pätkiä taas - tunsi, kun se oikein skarppasi! Mutta kun välissä annoin sille pitkät ohjat ennen omaa lähtövuoroa, se selkeästi jo oletti, että nyt on tän päivän hommat purkissa ja voi että sitä pettymyksen määrää, kun näin ei ollutkaan, vaan vielä keräsin ohjan tuntumalle ja suunnattiin sinne valkoisten aitojen sisäpuolelle...


Se takakireys pettymyksestä oli niin käsin kosketeltavissa, että tuntui, etten välillä suorituksen aikana pystynyt kunnolla vaikuttamaan koko hevoseen. Välissä tuli kyllä ihan hyviäkin pätkiä ja ne palkittiinkin tuomarin Osmo Metsälän puolelta jopa seiskan arvoisesti, mutta pääsääntöisesti me ei oikein enää oltu samalla puolella Deen kanssa. Ja lopulta toivoin vain, että rata loppuisi pian ennen kuin koko homma leviää tuhansiin palasiin, jonka johdosta hienosti ratsastin yhden kohdan ohikin laukkaohjelmassa ja saatiin mm. kyseisen väärin ratsastuksen vuoksi vielä hienot -4 pistettä, hupsista.  Kun vielä saatiin yhdestä vähän myöhään tapahtuneesta siirtymisestä -2 pistettä ja Deen hienot lehmänpotkut turhautumisesta, niin eihän niissä prosenteissa juhlimista ollut, eikä päästy edes tavoitteeseen 55%, vaan lopputuloksena 53,9%! :D Loppukommenteissa olikin, että kaipaa lisää rentoutta ja tänään liian kiireinen läpi radan, mutta myös ratsastajalle noottia teiden ei niin huolellisesta ratsastamisesta.
Itse koen, että teiden ratsastminen helpottuu heti, kun hevonen saadaan rennoksi ja ennen kaikkea odottamaan ratsastajaansa, nyt sillä on kaikenaikaa vähän kiire jonnekin. Eikä kai tule yllätyksenä, että alas päin siirtymiset ovat meille tosi vaikeita ja vähän sellaisia väkisin väännettyjä. Vaikkakin yksi pysähdys suoritettiinkin seiskan arvoiseksi, niin se jäi meidän ainokaiseksi hyväksi siirtymiseksi alas päin.

Joku sanoi, että oli tosi tiukka arvostelu rataharjoituksiksi, mutta itse en voi muutakuin todeta, että saatiin juuri ne pisteet mitä tuolla suosituksella ansaittiinkin - siellä selkeästi rokotettiin asioista, joista pitääkin rokottaa, mutta uskallettiin palkita myös oikeasti onnistumisista.
En erikseen laita esille videota suorituksesta blogin puolella, mutta jos jotakuta kiinnostaa se kuitenkin nähdä, niin sen voi katsoa täältä.

Keskiviikon jälkeen Dee on saanut liinassa työskentelypäivän, sekä kävelypäivän. Huomenna lähdetään kunnolla tuulettumaan maastoon ja sunnuntaina otetaan vähän kavalettijumppaa. Maanantaina jatketaa harjoituksia. :)
Ja tosiaan, vaikka en nyt ihan innosta pompi meidän suorituksesta, niin näen kuitenkin näin muutaman päivän tehotreenin jälkeen jotain sellaista liikkumista, mitä meiltä ei ole ennen nähty. Eli olen todella tyytyväinen, että näin lyhyessä ajassa saadaan kelkkaa käännettyä näin paljon. Seuraavat rataharjoitukset on pistetty jo ylös kalenteriin, ja niitä kohti lähdetään treenaamaan. Nyt on aikaa vähän enemmän, niin voidaan tehdä hevosen kannalta paremmassa tahdissa hommia, eikä liikaa kerralla. Tärkeintä kuitenkin olisi, että lopputuloksena on rento ja tyytyväinen hevonen, jonka mielestä homma on kivaa. Ja siihen vaaditaan se niin fyysinen, kuin henkinenkin palautuminen aina harjoitteluiden välissä.

Tässä vaiheessa tuntuu siltä, ettei minusta voi tulla koskaan kunnon kouluratsastajaa, mutta toisaalta tällainen uuteen asiaan kunnolla keskittyminen on myös todella antoisaa ja kivaa, ehkä jopa vähän koukuttavaakin. Ken tietää, mihin tämä juttu oikein tässä vielä etenee - koskaan ei saa sanoa ei koskaan ;)


19 kommenttia:

  1. Tunnen tuon tuskan.... vaikka en ole enää mikään ratsastaja, niin nyt paluuta hevosteluun tehdessä olen alkanut käydä koulutunneilla ja jopa oppinut nauttimaan niistä. Vaikeaa istua koulusatulassa, miettiä montaa asiaa ja yrittää vielä toteuttaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, estesatulassa istuessa kaikki tulee niinkuin automaattisesti, ei tarvitse erikseen miettiä asioita. Mutta nopeasti sitä tottuu, kun vaan tekee, vähän niinkuin autolla ajoonkin, ei sitä ole tarvinnut alku harjoittelun jälkeen enää erikseen miettiä, vaan moni asia tulee selkäytimestä.

      Poista
  2. Minusta on ihailtavaa että hevosen vuoksi olet valmis siirtymään pois omalta mukavuusalueelta. Jos ajattelit koulukisoja myynnin kannalta, pystyisikö kaverisi ratsastamaan sen radalla? Saisitte treenata Deen kanssa ilman suorituspakkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka hän osaa neuvoa ja potkia persuuksille, hän ei ole ihminen, joka ratsastaisi muiden hevosia tai esittäisi niitä jne. :) ja tässä olikin ideana, että itse harjoittelen jotain uutta, ja siksi emme osallistu kisoihin, vaan harjoituksiin. En tee koulukisoja myynnin kannalta, vaan harjoittelen itse niin kauan, kun minulla on tällainen hevonen tallissa!

      Poista
  3. Miksi et aloittaisi tekemällä tasaisia ratoja ensin helppo B:ssä? Edistäisi varmaan myyntiäkin paremmin kuin huonot helppo A:n radat. Nyt teet hevoselle ikäviä kokemuksia, kun viet sen äkkiä vähän liian vaikeaan paikkaan. Kuten itsekin toteat, tämä on sinullekin uutta. Ratsastat radalla alle oman tasosi, vähän hutiloiden, etkä vielä osaa auttaa hevosta riittävästi läpi kouluradan. Ja tarkoitan tällä kommentilla kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se oma istuminen ja oleminen ole sen helpompaa, oli rata c, b tai a tasoa xD hevoselleni ja minulle a -tason tehtävät ovat niitä, mitä estetreenien lomassakin olemme treenanneet viimeiset lähemmäs viisi vuotta, joten mitään uutta ja vaikeaa siinä ei ole. Ja kun kuitenkin kyse pelkistä harjoituksista, niin en koe näitä juttuja sen enempää myyntiä edistävinä asioina, kuin muutenkaan nyt hevosella treenatessani uudella tavalla asioita. Ei saa aina olla niin tuomitseva, kun joku ei esitä heti täydellistä tekemistä! Meillä meni nimittäin vielä treeneissä aika paljon paremmin ja mä nimittäin tiedän, että jo ensi harjotuksissa meno on taas aivan toisen näköistä, kun tässä harjoitellaan :) tää ei oo niin vakavaa!

      Poista
    2. Tottakai helppo A on taso jolla treenaatte normaalisti "sileällä". Mutta oletko ajatellut että kouluradan ratsastus on myös asia jota pitää erikseen harjoitella? Silloin kannattaa aloittaa ensin omaa tasoa alempaa ja hakea varmuutta molemmille. Helppo B:ssä (riippuen vähän radasta) ei tehtävät tule niin nopeasti eteen, ja silloin voi olla helpompi keskittyä myös esim. niihin huolellisiin teihin ja linjasymmetriaan. Mutta joka tapauksessa hurjasti tsemppiä treeniin!

      Poista
    3. Se on totta! Mutta kuten kerroin, edeltävänä päivänä rata sujui kuitenkin hyvin, neljäs päivä oli jo vähän liikaa putkeen ja siinä vaiheessa se olisi ollut ihan sama mikä ohjelma olisi pitänyt ratsastaa, niin homma ei ois näyttänyt ihan siltä, mitä ajateltiin :) kiitos tsempeistä!

      Poista
    4. Heips. Laitan minäkin lusikkani soppaan. Olen anonyymin kanssa siitä samaa mieltä muutamastakin asiasta. Se, että tavallisesti ratsasta helpon A:n asioita tai helpon B:n asioita ei oman kokemuksen mukaan tarkoita, että sen tason rataa kovin kummoisesti esittää.
      Vanhalla koulukonkarilla ratsastelin ja tein vaikka ja mitä temppuja, silti järkevien prosenttien saaminen heB tasolla oli jo oikeasti työn takana. Oltaisiin me nyt yli 50 % saatu heA:sta, mutta se ei ratana olisi ollut hyvä ja arvostelusta ei olisi saanut oikein irti järkeviä kommentteja. Noissa vaativammissa luokissa tehtävät vaihtuu ja kun niitä ei voi hinkata uudelleen ja uudelleen, kuten asioita treenatessa kotona, vaan se on kerralla esitys ja arvostelu siitä niin....

      No, nyt on kyseessä vain harjoitukset ja jokaisesta radasta ja paperista saa lisää oppia, eikä taistella voitoista. Mutta ehkä kivemmat/opettavammat kommentit saisi helpommasta luokasta ja niiden kautta taas parempaa otetta ratojen esittämiseen.

      Seuraavaa tietty odotellessa! Se menee varmasti taas paljon paremmin, semmoista se on... jatkuvaa oppimista.

      Poista
    5. Joo mä ymmärsin kyllä hyvin mitä anonyymi tarkoitti, mutta ilmeisesti en vain itse kertonut riittävän selkeästi sitä että meidän tapauksessa tuona päivänä olisi ollut ihan se ja sama minkä radan olisimme esittäneet, niin se ei tuon kummoisemmin olisi mennyt :) Me olemme menneet aikaisemminkin helpon a:n rataa kv-tuomarin arvostelemana n. 57% tuloksella ja ihan hyvillä kommenteilla, ilman harjoittelua ja vielä estesatulalla :D ja siksi en myöskään kokenut enkä edelleenkään koe, että meille helppo a:n rata olisi jotenkin niin vaikea suorittaa, ettemmekö sen tason ratoja voisi harjoituskisoissa harjoitella. Huonona päivänä se on se ja sama tosiaan, mitä yrittää suorittaa, niin se ei hääppöseltä näytä ja sillon se nyt vaan näyttää tuolta. Jännä kun kauhean moni ottaa tämän toisten ratsastaman rataharjoituksen niin kauhean vakavasti, kun itsellä asia ei nyt sen kummemmin nosta tunteita suuntaan eikä toiseen :D

      Poista
    6. Eli siis täsmennän nyt vielä vähän, samat kommentit pisteineen esimerkiksi alku- ja lopputerveyhdyksistä olisi saanut oli luokka he c, b tai a. Kahdesta väärin ratsastuksesta saa ihan joka luokassa -2 ja -4 pistettä (6 pistettä on muuten aika roimasti alas prosenteissa), nuo lehmät potkut olisivat vaikuttaneet alakertaan kuuliaisuuteen ihan yhtä lailla kaikissa luokissa ja ohjelmissa. Ne ei asiat kauniimmiksi muutu, ollaan me sitten helppo tasolla millä asteella tahansa. Ylimääräinen holhoaminen, liika puuttuminen ja soimaaminen aivan kuin se, että kaikki ei mene aina kuin stromsössä, jos koskaan hevosten kanssa, luuleminen tietävänsä paremmin toisten asiat, tärkeilemällä liikaa tilanteessa, joka ei sitä vaadi, niin nämä on kaikki vähän turhanpäiväistä. Meillä suomalaisilla etenkin täällä internetin ihmeellisessä maailmassa on liikaa vallalla yleinen pätemisen tarve, josta olisi jo aika päästä eteenpäin. Mistä tällainen tarve sitten tulee, niin osaako sitä kukaan kertoa. Ehkä just siitä omasta epävarmuudesta.

      Antakaa toisten harjoitella rauhassa. Antakaa toisten tehdä, harjoitella, opetella, epäonnistua, jatkaa yrittämistä, onnistua rauhassa. Minuun ja omiin tekemisiini sekä päätöksiini nämä eivät vaikuta, teen edelleen mm. hevoseni kanssa asiat just niin kuin itse parhaaksi koen. Mutta tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät enää edes uskalla yrittää, koska pelkäävät epäonnistumista ja sitä, että tulee sanomista jos et olekaan kuin oppikirjasta tai mitä muut ajattelevat sinusta taikka odottavat sinulta! Surullisimpia tapauksia ovat he, jotka ovat lopettaneet tämän hienon harrastuksen kokonaan sellaisten ihmisten takia, kun ei saa rauhassa harjoitella, oppia, epäonnistua, oppia lisää ja kehittyä sitä kautta taitavaksi. Heitäkin tiedän pari.

      Kuka vieras nimetön ihminen on toiselle sanomaan, että ratsastit alle oman tasosi, ei tee myynnille hyvää, hevoselle vaikea paikka, ja loppuun yritetään kuitata kommentti asiallisemmaksi "ihan hyvällä vaan tämän kirjoitan"? Oikeasti? Kuoliko joku? Menettikö joku rahallisen omaisuutensa? Onko jollain muulla rahat kiinni tässä hevosessa? Mikä se hyvä juttu siinä sanomisessa nyt olikaan? Hengittäkää. Olkaa mitä mieltä tahansa oman päänne sisällä ja tehkää omien hevosienne kanssa just niin päinvastoin ja paremmin, kuin ne muut. Mutta antakaa toisille lupa harrastaa ja tehdä asioita omalla tavalla, just niin epätäydellisen täydellisesti, kun haluavat. Sitä se elämä ihan oikeasti on - ja ihan jokaisen kohdalla. Minä kirjoitan tietoisesti tänne blogiin myös ei niin mairittelevista hetkistä, useammin jopa kuin moni muu, ja ihan vain siksi koska se on mielestäni minun blogini vahvuus ollut aina ja tykkään kirjoittaa asioita realistisesti niinkuin ne ovat olleet. En kirjoittele niitä siksi, että tarvitsisin ohjeita lukijoilta, minulla on edelleen valmentajat ja henkilöt aivan muualla, kuin täällä internetissä.

      Ja vaikka kaikki ei menisi aina ihan putkeen, niin en ole ottanut tavaksi nöyristelemään omaa ratsastustani, katsomaan hevostani näiden perusteella alas päin tms. Rakastan tätä lajia juuri sen haasteellisuuden takia ja siksi, että koen olevani siinä ihan riittävän hyvä jatkaakseni tätä oppimisen tietä edelleen niin kauan kun minussa henki vielä pihisee :) Ja jos joku nyt jättää hevoseni ostamatta sen takia, että minä harjoittelen sen kanssa (edelleen, niinkuin koko tämän hevosen elämän aika on tehty), niin kiitos, ei me halutakaan sellaisia ostajia tälle hevoselle. Jos Dee joskus kotia vaihtaa, niin se vaihtaa vain ja ainoastaan hyvään ja asiantuntevaan kotiin, jossa sitä arvostetaan ja jossa ihminen sopii hevoselle ja toisin päin. Se on hieno hevonen, jonka kanssa harrastusmahdollisuudet eivät lopu heti kesken ja sen on pystynyt tällainenkin tunari, kouluttaa fiksuksi aikuiseksi hevoseksi. En myöskään pane pahakseni, jos tässä asiat järjestyy niin, että Dee jää loppuelämäksi meille hyvänmielen hevoseksi, jonka kanssa voi harrastella ja fiilistellä sitä, miltä hevosen ja ratsastuksen melkein pitäisi aina tuntua ;)

      Poista
    7. Apuva. Suuret pahoittelut, sillä kommentillani ei ollut tarkoitus arvostella sinua eikä varsinkaan pahoittaa mieltäsi!
      Ehkä tämä töissä kommenttien kirjoittelu ei ole kaikkein parasta, kun kaikkien keskeytysten vuoksi ei saa asioitaan ilmaistua selkeästi.

      Keskustelun aihetta ajattelin ennemminkin siltä kantilta, ettei kellekään (lukijalle) jäisi sellaista mielikuvaa, että kun on mennyt avoja ja muita heA:n asioita, niin automaattisesi voi sanoa olevansa heA-tasoinen. Kun se kokonaisuus on niin paljon muuta ja kaikki lähtee siitä hevosen tasapainoisesta, kiireettömästä liikkumisesta kokoamisineen jne. Mitä vaativamman tasoinen rata, sitä korkeammat ovat muutkin vaatimukset. Kyllä sä tiedät.

      Te saitte hyväkystyt pisteet HeA:sta ja sehän on jo itsessään hyvä suoritus, varsinkin, kun oli jo hevosen tylsistymistä havaittavissa. Eikä ratoja opi muuta kuin ratoja ratsastamalla, kotona ja tuomarin edessä. Ja siitä eniten oppii, kun saa palautetta ja näkee videonkin!

      Mä ihan oikeasti toivon sulle, Deelle ja kaikille muillekin sun tiimin jäsenille sekä ratsastettaville pelkkää hyvää enkä todellakaan tarkoittanut arvostella tätä tapausta.

      Nyt lopetan kommentoinnin hetkeksi ja siirryn vain lukijaksi.

      Poista
    8. Joo Suvi, mä ymmärsin oikein hyvin mitä ajoit takaa ja en siis todellakaan pahoittanut mieltäni, vaan halusin nyt vaan selventää ettei kukaan nyt jälleen kerran käsitä asioita juuri niin päin vastoin kuin esimerkiksi meidän realistinen tilanne oikeasti on ja kun täällä selkeästi kaikilla ei ole samat ajatukset kommentoinnissa kuin esimerkiksi sinulla, niin se on välillä ihan hyvä tapa muistuttaa ihmisiä käyttäytymisetiketistä - ei kannata osoitella sormella, jos omat kädetkään eivät ole puhtaat :) Ja näinhän se on, ratoja ei opi muutakuin ratsastamalla niitä. Ja ratsastamaan ei opi kuin ratsastamalla. Ensi rataharjoituksiin ei tulekaan samanlaista kiirettä, joten saadaan mennä harjoituksiin pikkusen freshimpänä ja se varmasti myös näkyy siinä yleisvaikutelmassakin :)

      Poista
  4. Juuu ei se koulurats. niin helppoa ole ;). Päinvastoin :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, niinkuin mikä tahansa ratsastuksen laji :)

      Poista
  5. Tuomari oli Kari Vuorio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, mä en näistä tiedä, mulle puhuttiin metsälästä :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot