keskiviikko 2. elokuuta 2017

Inspiroiva viikonloppu Hollannissa



Olipas meillä mielettömän hieno pidennetty viikonloppu Hollannissa viime viikolla! Vaikka säät eivät ihan nyt tällä kertaa suosineet, sillä sadekuuroja tuli vähän väliä, niin siitä huolimatta lämpöä ja nähtävää riitti. Hevosiahan sinne taas ensisijaisesti lähdettiin katsomaan, mutta tuli myös syötyä super hyvin ja varattiin myös yksi yö Amsterdamista hotelliin, jotta aikaisemmista reissuista poiketen päästiin tutustumaan tuohon kaupunkiin vähän paremmin. Itse olen käynyt Amsterdamissa kerran aikaisemminkin päiväreissulla, mutta matkaseuralaiset eivät olleet ikinä.

Amsterdamista sen verran, että se on varsin erikoinen, tai sanotaanko erilainen kaupunki, moneen muuhun Euroopan kaupaunkiin verrattuna. Persoonalliseksi sitä ei tee pelkästään se, että siellä on paljon kanaaleja tuhansine siltoineen talojen väleissä ja se, että kaupunki on hollantilaiseen tapaan ihan täynnä polkupyöriä ja näin olleen myös pyöriälijöitä, vaan myöskin se, että kaupunki on merenpinnan alapuolella ja talot ovat rakennettu osa puisten paalujen päälle, josta johtuen talot ovat vähän vinksallaan millon mihinkin suuntaan. Muunmuassa meidän hotelli, jossa yövyimme aivan ylimässä kerroksessa oli kallellaan katujen suuntaan ja huone vietti kivasti kohti ikkuinoita kadulle päin, hehheh... Suomessa moiset talot olisivat purkutuomiossa olleet ajat sitten. Vähän joka suuntaan kallellaan olevia taloja kutsutaankin "tanssiviksi taloiksi". Sen lisäksi etenkin vanhassa kaupunginosassa talot ovat hyvin kapeita kaupungin historian vuoksi, sillä talon asukkaita verotettiin sen mukaan, kuinka leveä asuintalo on - kapein talo, jonka Amsterdamista voi löytää ja jonka mekin myös näimme, oli vain noin metrin levyinen :D
Myös muutoin Amsterdam on vähän hassu ja erikoinen paikka. Joka viikko mm. autoja tippuu/valuu kanaaleihin, kanavien varrella on kelluvia veneasuntoja, löytyy kellotorneja, joissa viisarit rientävät miten sattuu eivätkä ne pysy ajassa, katukuvaa värittää coffeshopit, joissa myydään ja kulutetaan laillisesti kannabista, puhumattakaan Punaisten lyhtyjen aluetta, jossa on bordelleja ja "näyteikkunoita", joissa naiset myyvät itseään...
Kaikekseltaan mielikuva Amsterdamista jäi, että se on värikäs, monikulttuurinen, rento ja kaunis suuri kaupunki, joka kauniine rakennuksineen antaa kuitenkin hurmaavan pikkukapunkimaisen fiiliksen. Kuvia meidän reissusta, myös damista voit nähdä enemmän Instagram -tililtäni heidipatsi.


Yksivuotiaita oreja laitumella 

Kaksivuotiaat oriit, etualalla Torsti :) <3

Matkan tarkoitus oli tietenkin nähdä minun ja ystäväni varsat. Viime kerrasta onkin jo aikaa 8kk ja voi herran jestas minkä kokoisen 2 -vuotiaan oripojan löysinkään! Torsti on kasvanut kokoa aika paljon ja täytyy sanoa, että omaan silmääni se on kaksivuotiaaksi keskikokoa isompi ja ainakin odotettua isompi. Kaiken kaikkiaan Torsti näytti, ei pelkästään hyvin syöneeltä, vaan oikeasti todella hyvältä - se on kasvanut ja kehittynyt todella hyvin! Jos veljensä oli tähän aikaa elämästä edelleen kaunis, niin tästä nuoremmasta voi sanoa, että se on komea!

Varsat elelevät siis tottakai ikäryhmittäin, ja yhdessä laumassa on noin 30 varsaa. Laitumet ovat pinta-alaltaan älyttömän isoja ja näin kesän myöhemmälläkin puoliskolla syötävää riittää edelleen enemmän kuin tarpeeksi. Olen edelleen todella tyytyväinen siihen, että Torsti on saanut kasvaa täällä varsavuotensa - varsan lähettäminen kasvamaan vähän etelämmäksi leudompiin ja pitkäkesäisempiin olosuhteisiin oli äärettömän hyvä päätös.


Torstin seuraavia suunnitelmia saatiin jo myös vähän paremmin lyötyä lukkoon, ja päätimme, ettemme lähde valmistelemaan sitä oritestiin. Sen verran, mitä tässä jälleen vuosien varrella on tullut "opiskeltua" hevosten sukuja lisää ja erityisesti on pistänyt silmään se, kuinka kovia emälinjoja on jalostukseen käytettävien hevosien takana. Onkin jo jonkin aikaan mietityttänyt, ettei ehkä Torstin emän Iitan suku ja erityisesti emälinja riitä. Hevonen ei suorita papereilla, ja urheiluhevosen määritelmä on aina ihan eri asia, kuin hevosen, jonka odotetaan jalostavan populaatioon jotain itsestään. Tapasimme tutun oriinlaittajan kanssa jälleen kerran, kävimme katsomassa yhdessä oripoikaa ja keskustelimme mm. näistä paperiasioista lisää, ja sain vahvistuksen epäillyksilleni - Torstin pitäisi hypätä ihan fantastisesti, jotta sillä olisi mahdollisuudet päästä marraskuussa ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon tammi-helmikuussa järjestettävälle toiselle kierrokselle Den Boschissa. Ja näin ollen tässä hetkessä voisi olla ajan (ja rahan) hukkaa alkaa kovin valmistelemaan varsaa kovassa treenissä. Kukaanhan ei voi tässä vaiheessa sanoa, miten hevonen suorittaa ja millaisia lahjoja sillä on, mutta emän puolelta suvullisesti se ei ole riittävän kiinnostava - ehkä vielä Suomessa, mutta ei Hollannissa, jossa taso on niin kova. Vaatimukset ovat tiukat, ja jalostukseen käytettävissä hevosissa, niin tammoissa kuin oreissakin pitää olla ne kaikki: suku eli geeniperimä, terveys, rakenne, suorittaminen ja luonne sekä temperamentti.

Torsti sai kuitenkin erityisesti kiitosta yleisestä habituksestaan, se näytti kokeneenkin hevosihmisen silmään todella hyvältä ja asenne, millä se lähti heti ihmisiä vastaan toisesta päästä laidunta antoi vain positiivisen kuvan siitä hevosena.

Olikin ihan super mielenkiintoista jutella ihmisen kanssa, joka oikeasti tietää asioista niin paljon, kun on tehnyt tätä työkseen koko elämän ajan ja ylipäätään hevoskulttuuri ja osaaminen on kaikekseltaan aivan toisissa fääreissä verrattuna meidän kotimaahamme. Saatiin kuulla paljon siitä, millaisia tammoja jalostukseen haetaan ja halutaan, millaisista tammoista voidaan odottaa jalostuksellisesti jatkajaa - millaisia ovat tällaisen tamman emälinja ja sen tuotokset. Kierrettiin koko talli hevosineen läpi, nähtiin treenattavien hevosien lisäksi hyviä tammoja, ja heidän kaksi nuorta jalostukseen hyväksyttyä oria, joista molemmat ovat heidän omasta kantatammastaan. Tamma on vasta 8 -vuotias ja on tänä vuonna suorittanut 150cm tasolla Hollannissa ja sen emälinjasta on tosiaan lukuisia 145-160cm tasolla suorittaneita hevosia, sekä jalostusoriita. Tästä emätammasta itsestäänkin odotetaan ja toivotaan suorittajaa kansainvälisille isoille radoille.

Meille näytettiin myös kaikki tämän kesäiset varsat, ja se vasta mielenkiintoista olikin, sillä monen eurooppalaisen kasvattajan tapaan, myös he ovat käyttäneet pari viimeistä vuotta alkionsiirtoa siemennyksissä. Eli yhdellekin tammalle oli tänä vuonna syntynyt kaksi varsaa, ori- ja tammavarsa, eri isäoreista - toinen varsoista vain on siirretty aikanaan alkiona kasvamaan toiseen vieraaseen tammaan ja tämä vieras tamma on sitten kantanut, varsonut ja tällä hetkellä imettää tämän varsan kuin omansa, vaikka se ei geneettisesti olekaan kyseisen tamman oma varsa. Onhan näitä alkionsiirtoja tehty jo pari Suomessakin hevosten osalta, mm. matkassa mukana olleen ystäväni varsan emä on tällainen alkionsiirtovarsa, mutta se, miten yleistä tämä nykyään on suurissa kasvatusmaissa, on aika jännää. Alkionsiirrot mahdollistavat mm. emätammojen urheilu-uran varsottamisen ohella sen lisäksi, että itse jalostus menee tätä myötä taas hurjempaa vauhtia eteenpäin. Kuulemma nykyään on paljon kysyntää ns. "heikompisukuisilla" tammoilla ihan vain sen vuoksi, että niitä halutaan näihin toisen paremman tamman varsan kanto- ja varsomistehtäviin.



Oli myös mielenkiintoista kuulla, miten he yleensä toimivat nuorien hyvien tammojen kanssa. Ne yleensä näytetään tammatesteissä 3 -vuotiaana, laitetaan satulaan ja siemennetään. Nuori tamma ennen omaa urheilu-uraansa tekee sen yhden tai kaksi varsaa. Jos sen varsat osoittautuvat myöhemmin hyviksi, tamma palaa mahdollisesti varsan tekopuuhiin myöhemmin vanhemmalla iällä eli sitä on järkevää käyttää lisää jalostuksessa.

Moni asia, josta meille mielellän kerrottiin oli sitä vanhaa itsestään selvyyttä, mutta moni myös ihan uuttakin tietoa ja aina kiinnostavaa kuulla eri hevosalan ammattilaisten näkökulmia. Ylipäätään paljon informaatiota ja samalla herätti paljon uusia ajatuksia itsessäni. Meille monelle suomalaiselle hevosihmiselle tällainen turistimatkailu suuriin hevosmaihin tekisi hirveän hyvää, jotta saataisiin omaa hevosmateriaalia ja osaamistamme myös kotimaassamme kehittymään nykyisestään laajemmalle. Tai sitten vaihtoehtoisesti olisi hirmuisen mielenkiintoista saada muista isoista hevoskasvatusmaista ammattilaisia luennoimaan hevoskasvatuksesta lisää meille Suomeen ja tätä kautta saada tietoa lisää niin vanhoille kokeneemmille kasvattajille, mutta etenkin uusille kasvatuksesta kiinnostuneille ihmisille. Oman käsitykseni mukaan meillä on jo aika hyviä tammoja kouluhevospuolella ja kasvatus sillä puolella on jo varsin hyvää ja myös meidän omat kotimaiset kouluratsastajat tekevät varsahankintoja sillä puolella. Sen sijaan estepuolella olisi vielä aika paljon kehittämisen varaa, jotta meille syntyisi enemmän hyvää estehevosmateriaalia omasta takaa. Siihen ei riitä pelkästään hyvät astuvat liveoriit vaan myös oikeasti laadukas tammamateriaali, osaaminen valita tammoille sopivat oriit ja niihin tammoihin järjestelmällinen panostaminen. Siihen päälle tottakai se osaaminen niin ratsastuksellisesti kuin hevosmiestaidoiltamme, että voidaan saada hevosistamme se kaikki potentiaali ulos, mitä niissä sisällä on. Huoh, kyllä siinä tuli taas vaihteeksi ajatus, että meillä on aikamoinen matka vielä kuljettavana. Eikä asiaa auta, että meillä raha liikkuu hevosalalla vähemmän, meillä on pidemmät talvet ja kaikenkaikkiaan Suomessa moni asia on niin kallista verotuksen ja muiden kustannusten vuoksi.

Eipä silti mielestäni ole syytä vaipua myöskään mihinkään "masennukseen". Itselläni on unelma, että voisin joskus omistaa riittävän hyvän tamman, josta tehdä ja rakentaa jotain omaa kasvatusta. Ja sinä sivussa harrastaa ratsastusta laadukkaasti itsekin. Ongelmana onkin vain se, että kaikki maailmassa haluavat hyviä hevosia, etenkin niitä jalostuksellisesti hyviä tammoja. Ja ne hyvät tammat eivät aina ole edes myynnissä ja jos ovatkin, niin ne eivät ole ihan ilmaisia.


Sanna ja hänen hieno 1 -vuotias FWB-orivarsa Dante Weltino - Rotspon - Don Primero.

Kaikenkaikkiaan erittäin motivaatiota nostattava ja inspiroiva viikonloppu takana. Ja Torstin kohdallakin, jos vain pysyy terveenä, on varmasti paljon annettavaa estehevosena, etenkin tällaisen harrastelijan käyttöön, mitä itsekin olen. Ja seuraavan hevosen kanssa sitä osaa tehdä jo ihan eri tavalla, kuin sen ensimmäisen kanssa. Omat ratsastukselliset tavoitteet esteratsastuksessa ovat olleet kuitenkin pitkään jäissä ihan vain hevosen puuttuessa. Etenkin nyt kun Deenkin kohdalla on tehty se päätös, että se saa siirtyä jatkaamaan monipuolisen harrastehevosen elämää jollekin sellaiselle ihmiselle, joka juuri tämän tyyppistä hevosta tarvitsee. Ja kun ei ole syntynyt kovinkaan varakkaisiin oloihin, niin pelkästään se laadukas kilpaileminen esteratsastuksessa ja siinä kehittyminen kotimaassa  on jo aika paljon monimutkaisempaa ja se on vain hyväksyttävä tosiasia. Sen suhteen siis on turha itselleni nostaa mitään paineita, vaan pyrkiä tekemään mahdollisimman pitkäjänteisesti töitä olemassa olevien mahdollisuuksien ja puitteiden turvin ja se sitten riittää mihin on riittääkseen. Ajattelen asian niin, että on pääasia ettei kehitys omalla kohdalla osaamisessa jäisi junnaamaan paikoilleen ja ennen kaikkea se, että nauttii niistä hevosista, ratsatsuksesta, pienistä onnistumisista, jotka usein ovat omalle kohdalle suuria ilon aiheita. Ja jokainen omalla tasollaan. Tietyllä tavalla siis on turhaa liikaa lähteä vertailemaan omaa osaamistaan jonkun toisen osaamiseen, oli se sitten henkilötasolla tai sitten ihan maiden välistä osaamista - tärkeämpää on keskittyä siihen omaan juttuun ja työstää sitä, hakien välillä uusia näkökulmia toisaalta. 

Ne sanat, mitkä erityisesti jäivätkin tältä reissulta mieleen inspiroitavista keskusteluista olivatkin ne, että aina pitää olla unelmia, oli ne sitten mitä tahansa. Edes tällainen keski-eurooppalainen hevoskasvattaja, työkseen hevosien kanssa työskentelevä ja kansainvälisesti arvokkaiden hevosten kanssa tekemisissä oleva henkilö ei tee tuota työtä koko elämänsä rahasta vaan rakkaudesta ja kiinnostuksesta hevosiin. 

Torstin kanssa siis jatkossa edetään niin, että se tulee lokakuussa talliin ja sitä ruvetaan pikkuhiljaa laittelemaan rauhassa ajan kanssa eli juoksutusta ja irtohypytystä jonkin verran. Sellaista yleistä kunnon kohotusta. Ensi vuoden puolella keväällä se laitetaan satulaan. Aika menee niin äkkiä! Juurihan se vasta syntyi!

2 kommenttia:

  1. Ruunataanko Torsti vai saako jäädä oriksi? Mikä sen lopulta sitten ratkaisee, jos ei oritesteihin mene kuitenkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se ruunataan jossain vaiheessa, mutta ei ihan vielä. Aikaisintaan ensi keväänä tai viimeistään vuoden päästä 3 -vuotissyksyllä. Turhaan pitää oriina, kun sen ensisijainen tarkoitus on olla kilpahevonen :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot