keskiviikko 23. elokuuta 2017

Match made in heaven?


Olen niin koko bloggaushistoriani aikana luvannut itselleni, etten tule koskaan potemaan mitään huonoa omaatuntoa siitä, jos en saa blogiani päivitettyä aina niin aktiivisesti, kuin mitä lopulta haluaisin tai mitä minulta myös toisaalta toivotaan. Silti täytyy sanoa, että kyllä on viime viikkoina blogi kuumotellut ajatuksen syöväreissä. Kirjoitustaukoa on kuitenkin ihan odotetustikin tullut, sillä vietin kesälomani pari viimeistä viikkoa, ja halusin irrottautua edes toiseksi viikoksi mahdollisimman paljon koneelta, somesta ja muutenkin internetistä. Tekee meinaa hyvää ja toisaalta inspiraatio kirjoittamiseen kasvaa tällaisten myötä. Vielä kun aikaa saisi järjestettyä inspiraation määrään nähden sopivaksi, niin olisi hyvä juttu, mutta niin vaan päivät vierii hirmuista vauhtia töitä tehden, ratsastaen ja hevosia hoitaen. Blogi elää siinä sivussa sitten sen mukaan.

Aihe tai ajatus mitä mielessäni on nyt viime viikkoina pyörinyt päässä on jälleen kerran Deen myyminen. Onhan se tämän hetken isoimpia asioita elämässäni, kun kuitenkin on kyseessä perheenjäsen, jonka kanssa on tullut koettua jos ja vaikka mitä - mutta myös kasvettu pitkä matka yhdessä tähän päivään. Oma arvostukseni tuota hevosta kohtaan on niin suunnaton, että en oikein osaa sitä sanoiksi pukea ja jotenkin tämä siitä luopumisen käsitteleminen on vahvistanut vaan tuntemuksiani entisestään. Josta pääsenkin siihen, miten vaikeaa on löytää tuolle sopiva koti, kun en sitä ihan mihin tahansa halua kuitenkaan päästää menemään...


Faktahan on se, että hevosen ja oikean ihmisen yhteen löytäminen on yhtä monimutkaista, kuin sopivan parisuhteen etsiminen näin karkeasti yleistettynä. Joko se hevonen on just sitä mitä etsii ja se tuntuu heti omalta, tai sitten sitä jää jotain kaipaamaan ja jokin asia häiritsee liikaa. Ainakin itse tässä kesän mittaan ja monien ostajaehdokkaiden myötä olen nopeasti oppinut tunnistamaan jo kokeilun yhteydessä, mätsääkö pari vai ei - eli ostaja ja hevonen. Henkilö, joka jää mietteliääksi ja lupaa palailla myöhemmin asiaan mietittyään vielä lisää on oikeastaan itselleni selkiö: tämä henkilö ei mitä todennäköisemmin tule koskaan tekemään ostopäätöstä hevosestani, koska jos se tuntuisi oikealta, sitä ei tarvitsisi liikaa tai kovin pitkiksi ajoiksi jäädä miettimään. Lisäksi tällaisissa tilanteissa oikeasti lupaus palata asiaan ei suurimmalla todennäköisyydellä toteudu - ihmiset haluavat toisilta täydellistä rehellisyyttä, mutta saatetaan itse toimia ei niin suoraselkäisesti...

Sen oikean hevosen selässä istuessa tiedät just etkä melkein, että tää on se mun juttu - tämä on se hevosystävä jota olen etsinyt! Eikä se tarkoita sitä, että kokeilijassa tai varsinkaan itse hevosessa olisi mitään vikaa - kaikki tai useimmatkaan eivät sovi vain yhteen ja sen näkee kyllä heti, vaikka haluan jokaisen ostajaehdokkaan kohdalla antaa täyden mahdollisuuden. Uskon myös siihen, että vaikka heti ei sujuisi täydellisesti kuin oppikirjasta, ja vaikka hevoseni katsoisikin kokeilijaa yläkautta silmiin, eikä ilmassa ole sen kummemmin havaittavissa ylistävää viulumusiikkia ja harmonista enkelikuoroa taustalla tai sitten muuten vaan kulkee kirahvina katsellen enemmän maisemia, kuin keskittyen sitä kokeilevaan ratsastajaansa, niin silti niistäkin voisi tulla jotain, jos he saisivat siihen mahdollisuuden. Kaikki on lopulta ratsastajan omasta asenteesta kiinni.

Tämä erillaisten kokeilijoiden tapaaminen on ollut oikeastaan todella mieltä avartavaa, ja olenpa oppinut hevosestani paljon uusiakin piirteitä - se on itseasiassa hirmu kärsivällinen eläin ja se antaa kaiken tasoisten ihmisten kokeilla ja testailla niin pitkään kuin haluavat, vaikka sen silmistä välillä näkee, että se koittaa kuumeisesti ymmärtää, mitä siltä nyt oikein halutaan. Ei haittaa, vaikka olisi selkään istahtanut kokeilija, joka ei ymmärrä mitään tasaisesta ohjastuntumasta taikka omistaisi kovin hyvää kehohallintaa - Dee on tehnyt kerta toisensa jälkeen parhaansa, ollut kärsivälinen, rauhallinen sekä kiltti ja olen siitä kyllä hirmuisen ylpeä. Mun pienestä pojasta on kasvanut aikuinen ratsu... :)


On ollut myös mielenkiintoista huomata miten paljon ihmiset etsivät sitä oikeaa hevosta, mutta eivät lopulta tunnu oikein itsekään tietävän mitä etsivät. Omat rasastustaidot versus hevoselta vaadittuun osaamiseen nähden on ollut erikoisinta huomata erilaisia piirteitä. Hevoselta toivotaan kokoamiskykyä vaativiin, laukanvaihtojen helppoutta, hienoa liikettä ynm, kun hädintuskin itse uskalletaan nostaa laukkaa tai pitää ohjia kädessä, puhumattakaan siitä, että hevonen liikkuisi puoliakaan ajasta ns. "oikein päin" ratsastuksen aikana. Ja tämä ei todellakaan ole mitään paheksuntaa, vaan oikeasti rehellinen toteamus ja huomio, jonka olen voinut tehdä nyt ajan mittaan. Hevoselta vaaditaan ihan älyttömästi laatua, vaikka kyse on "vain" mukavasta harrastehevosesta ja jollaisena sitä myös tässä myydään, ja silti pelkästään omassa ratsatsuksessa perusasioissa olisi hiottavaa vielä moneksi vuodeksi ennen kuin pystyy itse vaatimaan hevoselta liikkumiseen, tasapainoon ja muuhun mitään enempää. Etenkin on syytä ymmärtää, että hevonen ei voi liikkua täydellisessä tasapainossa silloin, jos sillä on epävakaa lasti kannettavana tai vaikka käsi ja tätä myöden tuntuma epävakaa/epätasainen.

Joskus vaatimukset eivät kohtaa realismia, josta ensimmäisenä tulee mieleen esimerkki: Halutaan hevonen, joka on herkkä ja todella kevyt ratsastajan avuille, liikkuu omalla moottorillaan ja on energinen (ei saa olla laiska). Herkkyyden ei kuitenkaan haluta ulottuvan siihen, että hevonen reagoi myös ratsastajansa tahattomiin tasapainon heilahduksiin ja kropan hallinnan puutteisiin. Halutaan, että hevonen on herkkä avuille, eli ärsykkeille, mutta ei haluta, että se herkkyys ulottuu hevosen käytöksessä enää mihinkään muuhun. Jotenkin tuntuu, että unohdetaan, että kyseessä on eläin - ei ohjelmoitu robootti. Jos haluaa hevosen, joka ei reagoi kovinkaan ratsastajan tahattomiin apuihin, ei se reagoi silloin mihinkään haluttuihinkaan apuihin suurella herkkyydellä, vaan se on silloin hitaamman puoleinen ratsastaa, niin se vain on. Ja sen asian kanssa täytyy itse puntaroida, mitä haluaa - haluaako hevosen, joka voi olla vähän hidaskin kaikille avuille, mutta sen myötä myös erittäin tasainen kaveri tilanteessa kuin tilanteessa. Vai halutaanko kehittää omaa herkkyyttä ratsastajana sitten sen herkemmän hevosen kanssa, joka kyllä reagoi siihen, jos vahingossa työnnät lantiolla hevosta eteenpäin tai päin vastoin. Ja puhun todella miedoista reagoinneista siis, ei yliampuvista, arvaamattomista taikka kovin holtitittomista. Deehän ei ole ollenkaan sellainen hevonen, että se ottaisi ärsykkeen tahattomista avuista ja kimpoaisi sen myötä maata kiertävällä radalla (enää tänä päivänä!), mutta se on ratsastettu aina mahdollisimman pienillä avuilla ja se on koulutuksessa on pyritty siihen, että se reagoisi mahdollisimman kevyesti ratsastajansa pyyntöihin. Vaikeiden asioiden edessä tilanne saattaa vaatia vahvempaa ratsastusta alkuun ja myös hevoselta vahvempaa reagointia, mutta perus asioissa Deen kohdalla kaikki toimii simppelisti ja hyvin kevyesti. Koska sellaisilla hevosilla itse tykkään ratsastaa ja sehän se on mielestäni ratsastuksen päätavoite ja tätä maalia kohden kaikki hevosen koulutus, oli kyse este- tai kouluhevosesta, perustuu. Saumattomaan yhteistyöhön, jossa ei tarvitse tehdä suuria voimaa vaativia liikkeitä, vaan kommunikointi käy helpoilla ja molempia, niin ratsastajaa kuin hevostakin miellyttävillä pienillä eleillä, liikkeillä ja ärsykkeillä.


Lisäksi tämä myyntiprosessi on tuonut eteen paljon muita, ja aika paljon hämmentävämpiäkin tilanteita. Mm. on suorastaan kauheaa huomata, miten paljon lopulta löytyy ihmisiä, ihan aikuisiakin, joille hevosen pidon kustannukset ovat hämärän peitossa tai vähintäänkin hyvin utopistiset. Olen saanut oikeasti yrittää vääntää rautalangasta saadessani hevosesta tarjouksen, jossa ostajaa tarjoutuu maksamaan äärettömän olematonta osamaksusummaa määrittelemättömän ajan, koska ei ole "nyt tähän hätään antaa enempää", että ehkä hevosen osto ei ole heille ajankohtainen. Olen saanut selvittää, miksi tällainen kuulostaa nyt vähän siltä, että ei olla varauduttu hevoseen koituviin kuluihin kaikekseltaan muutenkaan. Tai miksi ylipäätään osamaksuun suostuminen etenkään täysin vieraiden ihmisten kohdalla on tottakai arveluttavaa ja iso riski myyjälle. Ja miksi en anna hevostani pois kotitallista käytännössä ilmiaseksi. Ja miksi en koe olevani näin toimiessani jotenkin erityisen varovainen, kun en suostu olemaan pankkina tai rahoitusyhtiönä kenenkään hevosharrastukselle.

Hevosen pidon kustannuksista muistan lukeneeni muutamasta blogista joskus aikaisemmin, mutta tämä kirvoittaisi kyllä kirjoittamaan myös oman kokemukseni asiasta vähän laajemminkin. Sillä loppupeleissä se hevosen ostohinta on todella pieni kulu hevosen vuosittaisiin menoihin ja hyvää huolehtivaa kotia ei voi luvata, ellei ole taloudellinen puoli kunnossa. Niin se vain ikävä kyllä on... hevosen pito ja huolehtiminen on inhottavan kallista. Muutenhan tässä ei olisi tarvetta ajatellakaan Deen myymistä, jos tämä olisi niin halpaa, ettei haittaa elättää kahta aikuista hevosta samaan aikaan... Omaa taloudellista tilannetta tulee pystyä tarkastelemaan todella rehellisesti, vaikka ainahan on ihanaa myös unelmoida. Ja joskus, kun jaksaa tehdä paljon töitä unelmiensa eteen ja on lisäksi vähän tuuriakin matkassa, voi ne unelmat toteutuakin.

11 kommenttia:

  1. Olisiko helpompaa laittaa hevonen myyntiin esimerkiksi Saksaan, jossa enemmän henkilöitä jotka ymmärtävät sen potentiaalin? Tiedän, että hevosestasi luopuminen on varmasti todella vaikeaa, mutta et koskaan voi olla varma mitä Deelle tapahtuu sen jälkeen kun se on myyty. Myyntitapahtuman jälkeen hevonen ei ole enää sinun ja sinulla ei ole sen elämään enää mitään vaikutusmahdollisuuksia. Nämä päivityksesi ovat vähän ahdistavaa luettavaa, kun tuntuu siltä että et siitä haluaisi luopua, mikä on ihan ymmärrettävää, mutta hankaloittaa hevosesta irti päästämistä ja oman elämäsi jatkamista. Puhumattakaan Deen ja sen uuden omistajan elämän jatkamisesta ilman sinua. Tsemppiä myyntiin, se ei varmastikaan ole helppoa. Toivotaan, että uusi omistaja löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, ei kyse ole siitä etteikö ihmiset ymmärtäisi hevosen laatua, etenkin kun ei ole kyse mistään erityislaadukkaasta hevosesta noin kv mittapuulla muutenkaan. Saksassa ja Hollannissa hevosia on niin paljon, enkä itse ainakaan tiedä miten tällaiset harrastehevoset siellä liikkuvat. Korkeammalle kilpailuun tähtäävä hevosmyynti on eri asia. Luulen, että laadukkaaseen harrasteluun helpolla tasolla on kuitenkin enemmän potentiaalista ostajakuntaa täällä meillä Suomessa eikä ole syytä lähteä merta edemmäs. Kun ei kuitenkaan ole myöskään se tilanne, että on vaan pakko saada hevonen heivattua jonnekkin, vaan halutaan huolellisesti löytä sopiva koti.

      En tietenkään voi olla varma, mitä hevoselle käy myynnin jälkeen ja sehän nyt on täysin päivänselvä asia, eikä se ole huolenaiheeni ollenkaan. Asiaan johon voin kuitenkin vaikuttaa on se, minkälaiseen kotiin hevosen myyn. Silloin olen ainakin tehnyt asioiden eteen parhaani. Eikä ole olemassa absoluuttisia ainoita oikeita tapoja pitää ja hoitaa hevosta, siitähän tässä tekstissä ei ollut kysymys.

      Ikävä kuulla jos nämä postaukset ovat ahdistavia lukea ja onhan koko myymimen itsellenikin toki tosi ahdistavaa aikaa. Asiaa olen kuitenkin puntaroinut mielessäni jo monta vuotta ja minulla ei ole varsinaisesti mitään vaikeuksia irti päästämisen suhteen - olenhan jatkanut jo elämässäni eteenpäin. Joskus se elämä tuo eteen sen myötä vain vaikeita päätöksiä, jotka pitää vaan tehdä ja joskus asiat eivät mene hetimullekaikkinytheti -tyylillä, ja se pitää vaan hyväksyä.

      Eikä näitä myyntipohdiskeluja kannata kenenkään ottaa liian raskaasti, sillä nämä ovat vain yleistä pohdintaa sen hetkisestä tilanteestani hevosharrastuksessa, mistä koko blogin synty ja tarkoitusperä on lähtöisinkin. En allekirjoita tuota, etten haluaisi luopua tuosta hevosesta, koska tällä hetkellä enemmän kuin mitään muuta toivon löytävämme Deelle mukavan uuden kodin, jonne voin sen hyvillä mielin myydä. Ja kyllähän sellainen koti löytyy jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin :)

      Poista
  2. Mahtava kirjoitus ja niin kovin totta joka sana!!

    Omassa lähipiirissä on ollut valitettavan muotia hakea herkkää (ja siinä samalla siis hevosta jolla, on skouppia/todella hyvä luontainen kokoamiskyky) hevosta tyydyttämään ratsastajan tarpeita päästä etenemään ratsastajana..mikä nyt sinällään on ok ja ymmärrettävää, mutta karmivaa 1/2-1 vuoden päästä ostotilanteesta, jolloin herkän hevosen "asetukset" edellisen kuskin jäljiltä ovat kokonaan häipyneet, eikä uusi omistaja enää uskalla herkällään maastoilla, estehevonen ei enää hyppää 80 korkeampaa ja kouluhevonen tarjoaa kaikki piffit, paffit ja puffit ihan laukannoston sijaan..ja aikuista hevosta päädytään juoksuttamaan kymmeniä minuutteja ennen kuin uskalletaan nousta selkään, koska ne reaktiot..ja sitten tilataan paikalle kaikki terapeutit ja ellit, vaihdetaan satulaa kuukauden välein jne (joka luonnollisesti on hyvää..turha kenenkään tästä triggeroitua, mutta mikään satula tai hieronta ei korvaa puuttuvaa ratsastustaitoa). Valtaosalle harrastajista riittää hieman hitaampikin, tasainen hevonen, jonka kanssa on ilo harrastaa. Sitä herkkyyttä ja nopeaa reagointia sitten voi kehittää valmennuksissa, samalla kun ratsastajan taidot kehittyvät (ja tästä varmaan paras esimerkki Kootussa ravissa-Noora).

    Ja tuo match made in heaven..joissain hevosissa on vain sitä jotain.. Oman matchini löysin muutama vuosi sitten pihaton perältä. Kivasti liikkuvan, eteen ajattelevan ja järjettömän hätäisen puten. Monen oman, yp:n ja liikutettavan jälkeen hänessä oli sitä jotain, vaikkei koeratsastus ollutkaan mikään taivaiden aukeneminen mulle, mutta kuitenkin; hymyilin koko koeratsastuksen. Hän ei ihan koko aikaa ymmärtänyt mitä halusin, mutta reagoi jokaiseen apuun, oli maailman yritteliäin pikkuinen hevonen ja kulki omalla moottorilla (silloin vinossa ja katsellen yläkautta silmiin xd). Aivan karmea, noin järjellä ajateltuna (etsin siis silloin heA-tasoista suokkia), mutta se avoin, mielyttämisen haluinen, ahkera ja rohkea luonne tekivät vaikutuksen. Vuosia on mennyt, nyt ollaan siellä heA-tasolla ja edelleenkin, joka päivä hymyilen selässä, vaikkei olisikaan niin helppoa. Tätä on match made in heaven, joka jokaisen pitäsi kokea.

    Mutta viisas Dee..hänhän on nyt ihan aikuinen hevonen <3 Hyvää alkavaa syksyä teidän porukalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit, vaikka mulla on jotenkin tän myyntiaihepiirin ympärillä jotenkin hirmu vaikea pukea ja koota ajatukset selkeäksi kokonaisuudeksi ja hyväksi tekstiksi.

      Mutta ymmärsit juuri nuo pääpointit niin kuin tarkoitinkin! Ja tuo on myös totta, että eihän se hevonen tosiaan senkään puolesta ole mikään ohjelmoitu laite, että se pysyy samassa vireessä ja saman tasoisena pitkälle myynnin jälkeen, jos sen jälkeinen hoito ja ratsastus ei ole sen mukaista. Nämä ovat olleet myös vaikeita kysymyksiä ostajien puolelta myyjälle, jossa kysytään vaikka esimerkiksi: "Pystynkö tarjoamaan riittävän monipuolisen kodin hevoselle?", "Onko ratsastuksen tasoni riittävä/tulenko pärjäämään?" tai "Tuleeko hevonen kestämään käyttöäni? tms.. Kun eihän näihin voi kukaan sanoa mitään vastausta. :D Pääsääntöisesti itse ainakin mietin, että jos epäilyttää, on kovin epävarma jostain ajatuksesta, niin silloin kyseinen asia ei varmasti ole se sopivin juttu. Toisaalta tuleeko pärjäämään ei riipu suurelta osinkaan kenenkään ihmisen taidoista, vaan asenteesta ja halusta oppia pärjäämään. Saatika siitä, kestääkö hevonen käyttöä - siihen voi vain vastata, että tähän mennessä on kestänyt vastaavalla rankkuustasolla tehtyä käyttöä, mutta hevosen terveys on monivaiheinen asia ja siihen vaikuttaa niin paljon mm. olosuhteet missä hevonen elää, hoidon taso ja puhtaasti myös tuuri. Enhän voi sanoa varmuudella, etteikö hevosesta edelleenkin voisi olla siihen käyttöön, mihin itse sitä olen halunnut - aika vaan loppuu kesken ja hevosen vuoksi en tosissaan enää asiaa halua edes yrittää. Oi kun olisikin sellainen kristallipallo, jolla voisi nähdä tulevaisuuteen! :) Noora on kyllä niin mahtava esimerkki ihmisestä, jolla on niin äärettömän hieno asenne ja oppimisen halu, ja kuinka pitkälle se voi viedäkään!

      Ja juuri sitä meinasinkin, että vaikka koeratsastus ei olisi onnistumiseltaan mitään maata mullistavaa, niin voi se silti olla juuri se paras koti ja paras ihminen. Kyllähän yhteistyön ja yhteisen sävelen löytymiseen menee aikaa. Olen monesti lukenut kv-tason ratsastajienkin haastatteluja siitä, kuinka he ovat tehneet töitä löytääkseen yhteisen sävelen vuoden tai kaksikin, ennen kuin se on alkanut tuottaa hedelmää. Siihen omaan intuitioon on vain luotettava. Ei saisi olla niin kärsimätön.

      Oma kokemuksesi onkin just sellainen esimerkki jota tarkoitin. Ja mietitäänpä vaikka minua, joka menin ostamaan syntymättömän varsan silloin, kun en ollut ikinä edes livenä nähnyt maitovarsaa taikka kolme vuotta nuorempaa hevoseläintä :D Kyllä silloin tottakai sain kuulla, että tuhoon tuomittu ajatus, mutta en minä olekaan pärjännyt Deen kanssa oman osaamisen ansiosta vaan sen oman asenteeni ja oppimisen haluni ansiosta. tai pärjätä ja pärjätä, ollaanhan tässä aika karkeita virheitäkin toki matkan varrella tehty, jotka joku kokeneempi olisi voinut välttää ja niistä opittu. Mutta sitähän elämä on. Onneksi aikanaan Deen kasvattajat suostuivat ennakkoluulottomasti minulle varsan myymään. Siinä samalla tarjoten toki tukea ja apua tarvittaessa. Kaikki tämä on ollut kullanarvoista kokemusta, vaikka en ole varsaa ostaessa voinut vaatia omaa hevostani johonkin tiettyyn muottiin itselleni sopivaksi vaan opetella siinä mukana.

      Super hienoa työtä olet sinäkin saanut ajan kanssa tehtyä oman hevosesi kanssa.

      Ja niinpä, olen jotenkin ihan havahtunut tähän asiaan, että se on niin aikuinen ja järkevä nykyään! Ja kuinka paljon se on henkisesti kehittynyt ihan viime vuodenkin aikana. Älytön edistyminen, jota ei aina huomaa ennen, kun pysähtyy asiaa ajattelemaan. Kiitos ja sitä samaa teillekin! :)

      Poista
  3. Olipa loistava kirjoitus! Itse samanlaisten asioiden ääressä joskus kamppaillut, ja olenkin joillekin ostajaehdokkaille sanonut, että jos etsitte kuvailemaanne hevosta niin hinnassa pitäisi olla "yksi nolla lisää"! Hinta on vastannut täysin sitä mitä hevonen on ja millä tasolla se on, ja silti sillä pitäisi olla kaikki kuvailemasi ominaisuudet ja olla jokin automatsoitu robotti. En voi tajuta.... Tsemppiä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, yksi nolla lisää tai sitten vielä parempi > jos haluaa niin toisensa pois kumoavat ominaisuudet hevoselta, niin sitten pitää ostaa kaksi hevosta 😄 Kiitos!

      Poista
  4. Tsemppiä myyntiin!
    Oman rakkaan hevosen myisin tilanteessasi vain henkilölle, joka ''oikeasti haluaa just tän hevosen''. Kyllä sitä on tullut huomattua omissa hevoskaupoissa, että sen kyllä tietää aikalailla heti onko se hevonen oikea vai ei. Muista asioista kuten rahasta ja potentiaalista voi sitten vielä keskustella ja tehdä lopullisen päätöksen puoleen tai toiseen.

    Tietenkään et voi enää vaikuttaa hevosen elämään myynnin jälkeen, mutta kyllä se vaan mieltä rauhoittaa että tietää tehneensä parhaansa hevosen hyväksi. Myin ekan ponini perheelle, joista huomasi jo kokeilussa että ihastuivat poniin ja olisivat suurinpiirtein halunneet samantien ponin mukaan kotiin :D Siellä se on vieläkin seitsemän vuoden jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja siitä melkein tietääkin, että tämä on se oikea henkilö, josta näkee, että se haluaa just tän hevosen. Ei siitä, millaiset ratsastustaidot jne. Joskus se vaan kolahtaa ja usein ei. Tätä myyntiprosessia on myös siinä mielessä jännä kokea, enhän ole itse ollut koskaan ostajan roolissa testaamassa hevosia, kun on hankittu hevoset syntymättöminä. Silloin sitä "tyytyy" siihen mitä saa, ei paljon pysty valikoimaan. Toki suvun perusteella voi aina olettaa aika paljonkin :)

      Ja juurikin näin, sehän on tosiaan päivän selvää, ettei myynnin jälkeiseen elämään voi vaikuttaa, enkä haluakaan, jokainen hoitaa ja tekee hevosensa niin kuin haluaa. Mutta tähän myyntitilanteeseen tietenkin voin ja siihen haluan panostaa. Ja vaikka välillä henkisesti tiukkaa tekeekin, olen sen velkaa tuolle eläimelle, että itse henkilökohtaisesti sen kodin sille etsin. <3

      Poista
  5. Olisin voinut ostaa nykyisen hevoseni yhden ainoan kuvan perusteella. Yksi (huonolaatuinen) pääkuva myynti-ilmoituksessa ja tiesin että tuo on mun seuraava ystävä! Kävin silti kahdesti hevosta kokeilemassa ja ensimmäisen kokeilun jälkeen sanoin nimenomaan "palaan myöhemmin asiaan". Palasin asiaan, soitin seuraavana päivänä ja kävin vielä kerran kokeilemassa. Syynä useaan kokeiluun ja miettimiseen oli, että hevonen oli melkein tuplasti budjettini yli. Mutta se oli MUN hevonen ja se oli pakko saada. Onneksi myyjä tuli hinnassa vastaan ja vanhempani ja mummuni lainasivat loput mitä puuttui niin sain elämäni hevosen ostettua.

    Match made in heaven - vielä kuuden vuoden jälkeenkin <3<3

    Tsemppiä myyntiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja tottakai, minulle on myös palattu monta kertaa, niinkuin on luvattu. Mutta yleensä juuri siinä yhden vuorokauden sisään. Kun aikaa alkaa kulumaan siitä pidemmälle, voin olla jo aika varma, että minulle ei palata asian merkeissä, vaikka suoraselkäistähän olisi myös ilmoittaa myyjälle sekin, että emme ole päätyneet sinun hevoseesi, niinkuin on luvattu - ilman, että myyjän tarvitsee sitä itse henkilökohtaisesti kysellä. Yleensä en kyselekään.

      Ihana kuulla näitä kertomuksia, miten muut ovat löytäneet sen oikean, juuri itselleen sopivan hevoskaverin :) Paljon hyviä yhteisiä vuosia teille vielä lisää kaiken tämän kuuden vuoden jälkeenkin! <3

      Poista
  6. Voin samaistua kirjoitukseesi täysin :). Silloin kuin myin jätti ruunaani, sain kymmeniä yhteydenottoja liittyen siihen, että saisiko ko. hevosen ylläpitoon? Vaikka ilmoituksissani luki selvästi, että vain myynti, koska olin hankkimassa uutta hevosta myynnin jälkeen ja kahta ei ole varaa pitää.. Mutta yrittänyttähän ei laiteta. Tämä kuitenkin oli minulle yksi ihmetyksen ja ehkä hieman ärsytyksen aihe :D

    Samaa mieltä myös tuosta osamaksusta! Yksikin ostelija vakuutteli, että on useamman hevosen ostanut osamaksulla, eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa. No kukin tyylillään, mutta minäkään en ryhtynyt lainanantajaksi ja hevonen löysi hyvän kodin muualta :). Tsemppiä myyntiin ja ihanaa syksyä!


    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot